Tämän blogin kirjoittaminen alkoi jo siinä vaiheessa, kun erakoksi siirtyminen ja maailmasta piiloutuminen oli vain haave. Haavehan toteutui osittain ja muutimme Kuusamoon vaimoni kanssa. Edeltävä elämä jätettiin taakse, vaikka se kummituksen tavoin vieläkin vaivaa aina silloin tällöin. Taidemaailmasta sain riittävästi etäisyyttä ja nyt tuntuu taas hyvältä ja mielenkiintoiselta. Voisin sanoa, että nykyään harrastan aktiivisesti nykytaidetta. Käyn mielelläni näyttelyissä ja taiteilijoiden työhuoneilla. Sain myös ilolla ottaa vastaan Lapin taiteilijaseuran kesänäyttelyiden kuratoinnin tulevana kesänä.
En jätä blogin kirjoittamista kokonaan. Aloitin juuri uuden blogin jonka otsikko on sosiaalinen erakko. Koska opiskelen sekä valokuvausta, että kirjoittamista, niin blogissa on enemmän valokuvaukseen liittyviä tekstejä ja valokuvia. Kirjoittelen sinne myös pakinoita, kolumneja ja muita juttuja. Saatan myös laittaa joitakin harjoitteita joita teen ja joiden ajattelen kiinnostavan mahdollisia lukijoita. Kuvia todennäköisesti tulee myös runsaasti ja toivottavasti laatu myös paranee sitä mukaa kun taidot kasvavat.
Tämä " Piilossa maailmalta" jää vielä paikallensa ja uusi löytyy tästä linkistä.
Sosiaalinen erakko
osoite on: www.kuvakirjoitusta.blogspot.com
Kiitos vielä kerran teille lukijat. Oli todella mukavaa kirjoittaa kun tiesi, että kirjoituksellani on yleisö.
On aika lentää eteenpäin:
Kiitos..
VastaaPoistaHuh, säikähdin jo että lopetit bloggaamisen kokonaan. Eksyin Eldankajärveä googlatessani sattumalta tänne perjantai-iltana ja luin sen viikonlopun aikana läpi. Olen nauranut ja tirautellut itkuja, sekä oppinut ainakin yhden näköjään toimivan jutun: matkalla olen jo perillä. Testasin tänään, vihaan yleensä pitkiä ajomatkoja mutta aamusta ajelin nautiskellen 160 kilometriä yhteen ja iltasella saman verran toiseen suuntaan. Toinen juttu oli sitten se, että vaikka olen paljon viettänyt aikaa korpikuusen kannon alla niin olen jotenkin aina mielessäni tuskissani kun sinne joudun. Lienee peruja lapsuudesta ja nuoruudesta jolloin minua ja sisaruksiani raahattiin säännöllisin väliajoin milloin mihinkin Kuusamonkin metikköön, ilman mitään tekemistä, mikä oli siinä iässä tylsyyden huippu. Edelleenkin mökkeilen korvessa, velvollisuudentuntoisesti. Postaustesi myötä pääsin ahdistuksestani eteenpäin ajatukseen että siitähän voisi jopa nauttia, katsoin tavallaan koko asiaa päinvastaisesta suunnasta. Pääsin tänään lukemisessa loppuun ja olin saada slaagin kun luin otsikon. Mutta huh tosiaan, jatkamme siis uuden parissa.
VastaaPoista