Jos kuvittelee pitkän janan, jonka toisessa päässä on yksin suon laidassa mietiskelevä erakko ja toisessa päässä on paljon työtä tekevä ja monessa asiassa menestyvä toimitusjohtaja, niin pääset kartalle tähän blogiin. Olen viimeiset vuodet kamppaillut ja pyrkinyt yhtä aikaa molempiin päihin. Reilu vuosi sitten suunnitelmat olivat valmiina siirtymiseksi erakkouteen tai ylipäätään kaiken kiireen jättämiseen. Oli jäljellä enää yksi puolen vuoden projekti toisen työnantajan palveluksessa.
Oma firma oli laitettu myyntiin ja kaikki näytti selkeältä. Puolen vuoden mielekäs projekti. Huhtikuussa siirtyminen pohjoissuomeen hiihtelemään ja asustelemaan suvun mökillä. Kyselyihin kerroin kesäsuunnitelmasta veneilystä puisella paatilla saimaalla. Ilman päämäärää ja ilman aikataulua. En ole vaimoni kanssa 20 vuoden työuran aikana koskaan pystynyt pitämään yli kahden viikon yhtäjaksoista lomaa. Pari viikkoa kesällä kyllä, ja sitten lasten syysloma ja hiihtoloma. Mutta ei koskaan sellaista pätkää, että aivot saisi kunnolla ripustaa narikkaan. Ratkaisu firman myymisestä vahvistui kun perheemme kohtasi pahan onnettomuuden. Elämän tarkoitus meni uudelleen mietittäväksi. Oli saatava aikaa miettiä. Oli päästävä tilanteeseen, että kukaan ei kysele. Päässä oli vain yksi kysymys.
Syksyllä firmalle ilmaantui ostajaehdokas, mutta hänellä oli yksi ehto. Minun pitäisi tulla firman mukana. Kauppa oli sinänsä hyvä ja kyseessä oli myös muun sukuni omaisuudesta ja sen realisoimisesta. Kauppoja hieroessa lupasin myydä vaikka itseni orjaksi, jotta kaupat syntyvät. Näin myös tapahtui. Kaupoista on nyt reilu vuosi ja tässä on taas tehty työtä entiseen malliin. Montaa asiaa yhtäaikaa aamusta iltaan. Lomallakin puhelimeen piti vastata. Uuden omistajan kanssa oltiin perustamassa jo uutta firmaakin pyörittämään uutta liiketoiminta-aluetta. Onneksi eräänä aamuna huonosti nukutun yön jälkeen ymmärsin: Tässä ei ole mitään järkeä. Ennen kun uusi yhtiö on perustettu pitää hypätä pois. On viimeinen hetki.
Koko ajan on huono omatunto, kun osa asioista pitää jättää tekemättä. Yöunet alkoivat mennä. Unimaailma oli samaa kuin työmaailma. Aamulla herätessä työt mielessä ja illalla nukahtaessa samoin. Vielä yhden yön mietittyäni soitin aamulla uudelle omistajalle ja sanoin, että uuteen firmaan en lähde mukaan. Vanhan hoidan omalla tavallani. Nyt kun vielä olen lisää miettinyt, niin jätän ensi syksynä myös tämän vanhankin yhtiön. Nyt riittää. Tätä kirjoittaessani en ole kertonut vielä hallitukselle. Mietin sopivaa hetkeä.
Kerroin päätöksestäni viikonloppuna hyvälle ystävälleni. Kerroin, että olen vuoden erakkona. Hän kysyi, että mitä teen vuoden jälkeen. Sanoin, että en tiedä. En edes suostu miettimään sitä. Ei olisi mitään ideaa olla vuotta erakkona mielessä ajatus, että sen jälkeen palaan takaisin vanhaan. Voi olla että erakkovuoden jälkeen olen toisen vuoden erakkona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti