Joutsenlahdella

Kuusamon ja Rukan välillä on muutaman hehtaarin matala lahti. Lahdelle kokoontuu syksyisin joutsenia keräämään voimia muuttomatkaa varten. Kävin eilen sateisena harmaana päivänä katselemassa ja kuuntelemassa joutsenlahden elämää. Lahdella on varmaan pari sataa valkoista lintua. Tässä kuvassa on vain osa. Voit laskea montako. Tässä joitakin näytteitä päivän saaliista:

Joutsenet kiitoradalla.

Siunaan teidät muuttomatkalle.

Edellinen kuva takaapäin :-)

Lopuksi kohtaus baletista Joutsenlampi.

Syksyä

Uhripaikkaa etsimässä.

Olen pitkään haaveillut kiipeäväni Pyhävaaralle. Pyhävaarahan on Rukan eteläpuolella oleva kalliopintainen nyppylä. Se näkyy 5-tielle oikealla etelästä tultaessa. Olin myös kuullut, että vaaralla on ollut uhrikivi, jonka paikallinen nimismies on käskenyt työntää laaksoon, kun kristinusko pakanoiden menoja pyrki karsimaan 1800-luvulla. Etsiskelin tapauksesta tietoja googlaamalla, mutta en löytänyt mitään. Olen siis kuulopuheiden varassa.

Lähdin polkupyörällä kohti vaaraa eilen aamulla sumuisen sään vallitessa. Sumun sisällä ajaessa on kuin unessa ajelisi. Noin viisi kilometriä ajettuani tulin paikalle, josta olen kuullut polun lähtevän ylös mäelle. Jätin pyörän metsän sisään ja otin repun selkään ja lähdin kohti huippua. Matkalla täysin valkoinen poro tervehti minua, mutta sitten ujouksissaan juoksi metsään piiloon.

Huipulle noustessa välillä ohimoissa tuntui sydämen syke. Aivan ylhäällä jo aurinko paistoi ja tuuli kuljetteli sumun rippeitä pitkin vaaran seiniä. Kun tulin huipulle, niin istuin hetken nauttien lämmöstä ja utuisesta maisemasta. Olin kuullut, että uhripaikka ei ole huipulla vaan länsiseinämän yläosassa. Paikalla vaaleassa kalliossa on pyöreä reikä. Lähdin huipulta kohti länttä, mutta vaara tuntui loppuvan ja laakson jälkeen oli näkyvissä toinen kumpare. Oli soitettava Ristolle ja varmistettava asia. Uhripaikka on toisella nyppylällä. Laskeuduin varovasti liukasta kalliota ja tulin vielä hienommalle alueelle. Käkkärämäntyjä ja kelopuita. Sumu hälveni ja alhaalla laaksossa näkyi jo vettäkin.

Seitapaikkaa lähestyessäni mustikat suurenivat ja olivat suurempia kuin kertaakaan näkemäni tänä syksynä. Riivin mustikoita suuhuni. Ihailin maisemia ja kiersin jyrkänteen reunamia. Pysähdyin tähyilemään ja silloin näin takanani kuin sadevesiviemärin reijän ilman kantta. Olin löytänyt tämän uhripaikan.  Kurkistin reijästä sisään ja totesin, että sen on alle metrin syvä kuoppa joka laajenee vähän alaosastaan. Tämä ei ole hiidenkirnu vaan joko laavaan jäänyt kaasukupla tai sitten jonkun hakkaama. Reunat eivät ole sileitä niin kuin jääkauden sulamisvesien ja kivien synnyttämissä hiidenkirnuissa. Kuopan pohjalla kasvoi saniaisia.

Istuin vähän aikaa paikalla ja söin eväitä samalla jutustellen muinaisille jumalille. Uhrasin pieniä paloja hapankorppua ja pari kolikkoa. Pohdiskelin samalla, että onkohan paikalla ollut kivi tuolla alhaalla kokonaisena vai onko se pudotessaan murskaantunut? Päätin tehdä uuden retken joskus alakautta ja tutkia asian. Samalla kun olin päätökseni tehnyt pyörsin sen ja lähdin tutkimaan reittiä alas. Jyrkältä näytti ja utuisen aamun jäljiltä hiukan liukkauttakin piti varoa. Rinteessä kuitenkin kasvoi puita, joten sain hyvin tukea puista. Menin tosi hitaasti alas ja varoin ja asettelin joka askelta. Kun olin jo melkein alhaalla, niin jalka lipesi ja liu-uin viimeiset metrit alas mustikoiden ja puolukoiden päällä pehmeästi. Onneksi viimeisillä metreillä eikä ensimmäisillä.

Jyrkänteen alla oli kivenlohkareita runsaasti. Löysin yhden vaalean kiven, joka mielessäni saattoi olla peräisin seitakivestä, sillä se oli juuri sitä samaa kivilajia, jota uhripaikan ympärillä oli. Vaaleaa haurasta kiveä. Mietin myös sitä pyhäinhäväistystä, mitä nimismies on silloin aikoinaan päätöksellään tehnyt. Kirkon polttamiseen verrattava rikos virkavallan toimesta.

Kiertelin vielä alla olevan Vaaralammen ja katselin Pyhäjärveä tästäkin suunnasta. Ihailin myös Pyhävaaran kallioita alhaalta ja ymmärrän hyvin miksi paikka on ollut Pyhä.

Ps. Jos sinulla on lisätietoa tästä uhripaikasta tai jos tietoni/arvailuni ovat vääriä, niin laita kommenttia tänne. Paikka ja paikan historia kiinnostaa varmasti yleisemminkin.

Karppaus voi mennä läskiksi.

Karppaaminen tappaa! otsikoidaan mediassa useasti. Pekka Puska ja kumppanit kertoivat viime viikolla, että kansan kolesteroliarvot ovat nousseet huolestuttavasti  ja tämä tappaa 400 - 500 ihmistä tulevaisuudessa. Syynä on se, että hiilihydraatit vaihdetaan koviin rasvoihin. Voihin, kermaan, juustoon, pekoniin ja kananmuniin.

Olen ollut hiilihydraattitietoinen jo monta vuotta. Siis välillä olen vältellyt hiilihydraatteja, mutta kun olen syönyt niitä, niin olen tiennyt syöväni hiilihydraattisontaa. McDonalds on tuttu paikka ja BigMac- aterioita olen syönyt ainakin sata.  Olen juonut nautinnolla Coca Colaa ja tiennyt, että tätä sokerilientä ei pitäisi juoda. Ai miten kesällä kylmä lonkero maistuu hyvälle.

Perinteisen terveyskoulukunnan edustajat antavat helposti kuvan, että hiilihydraatit korvataan rasvoilla. Eihän se näin mene. Ajatelkaa tilannetta, että menen ravintolaan ja tilaan pihvin. Tarjoilija kysyy, että millä perunoilla laitetaan vai olisiko riisi mahdollisesti hyvä lisuke? Vastaanko, että otan pihvin sadalla grammalla voita. Vai ottaisinko pihvin munilla ja pekonilla? Silloin kun olen pudottamassa painoa ja muutenkin tietoisuuden vallitessa otan pihvini tuplakasviksilla ja salaatilla.

Karppaamisessa korvataan hiilihydraatit salaatilla, vihanneksilla ja kasviksilla. Toki aamiaiseksi syödään välillä munia ja pekonia ja sen kanssa on yleensä vähintään kurkkua ja tomaattia.
En kiellä sitä, etteikö ruuanvalmistuksessa kuitenkin helposti lorauta oikeaa kermaa sekaan ja aina olen suosinut myös aitoa voita, jossa on 80 prosenttia rasvaa. Myös oliiviöljyä ja rypsiöljyä menee välillä tilanteen mukaan.

Luulen, että monet sanovat karppaavansa ja sillä varjolla syövät paljon rasvaista ja suolaista ruokaa. Tämän lisäksi välillä nautitaan munkkikahvit tai suklaapatukka. Täydellisesti suunnitellun karppiaterian jälkeen hemmotellaankin itseä vaikkapa kahvilla ja leivoksella.  Jos karppaa tarkasti, mutta sitten käyttää sokeria vaikkapa suhteellisen vähänkin, niin laihduttaminen menee suoraan sanoen läskiksi. Ei kannata karpata ja samalla nautiskella sokerivehnäjauhoydistelmistä.

Jos et halua karpata, niin uskon, että sellainenkin ja varmasti Puskan ja kumppaneiden hyväksymä ruokavaliomuutos on valkoisen vehnäjauhon, sokerin, riisin ja pastan poisjättäminen. Perunaakin kannattaa nauttia vain sunnuntaisin ja jättää ranskalaiset kokonaan syömättä. Mitä sitten syödään lisukkeena? Kukkakaalia, kesäkurpitsaa, paprikaa, parsaa, papuja, kaalia, tomaattia, kurkkua, salaattia.

Olemme nyt vaihteeksi olleet erityisen hiilihydraattitietoisia kaksi viikkoa. Olemme toki liikkuneet myös lisääntyneessä määrin, mutta ei mitenkään ylisuuria määriä. Marketta on keventynyt kaksi kiloa ja minä kolme.

Viikonloppuna mökillä nautimme kuivaa kuohuviiniä ja punaviiniä. Ei saunakaljaa eikä siideriä. Joskus tulee halua syödä leipää ja silloin voin ottaa pari hapankorppua. Kyseessä ei ole mikään erityinen kuuri tai villitys, mutta meille sopiva tapa katsoa mitä syö. Kasviksia ja salaatteja ym. kaikkien hyväksymiä terveysruokia syömme todella paljon. Terveyden ja hyvinvointilaitoksen pelottelemia rasvaruokia koko ajan vähemmän. Kuka nyt jaksaisi vettä munia ja pekonia joka aamu? Paitsi ihmiset Brittein saarilla.

Niin ja olenhan syönyt marjoja päivittäin. Mustikat on makeita ja niissä on sokeria, mutta siitä en välitä. Mustikat on superruokaa.

Hätä keinot keksii.

Viikonloppu oltiin mökillä laittamassa polttopuut ulkoa liiteriin. Aika monta kertaa niillä puilla lämmittää saunaa ja kaminaa. Illalla saunottiin pitkän kaavan mukaan ja uskaltauduin jopa molempina iltoina puroon uimaan. Virtaavan veden lämpötila oli 11 astetta ja minulle se on jo avantouintia. Marketta polskuttelee vedessä yli minuutin ja minä henkeä haukkoen vedän kolme vetoa vastavirtaan ja sitten nopeasti portaille ja ylös. Ei taida minusta tulla avantouimaria.

Perjantaiaamuna Marketta lähti kouluun. Hörpiskelin aamukahvia ja ajattelin laittaa koirat pihalla olevaan koiratarhaan. En ole päästänyt koiria irti, etteivät lähtisi taas tutustumaan lähiseutuihin liian innokkaana. Wilma kyllä saa olla irti, mutta tämä vanha rouva pysytteleekin lähellä ja tulee kutsuttaessa varmasti luokse. Wilma ulos. Rauha rappusilta juoksunaruun, Sota taluttimeen ja painelin ulos. Perässäni paiskasin ulko-oven kiinni ja samalla kun käsi vielä työnsi, niin tajusin, että ovessa ei taida olla avainta.

Se oli liian myöhäistä. Aivojen käsky ei kerennyt mennä käteen ja jarrutus ei onnistunut. Pam. Ovi oikein läpsähti lukkoon. Ajattelin, että ei kannasta hermostua vaikka suunnittelemaamme vara-avain piiloa ei ole vielä toteutettukaan. Onneksi myös puhelin jäi sisälle mökkiin, sillä siellähän sen on hyvä olla. Laittelin Sodan tarhaan ja aloin pohdiskelemaan. Kävin vielä kokeilemassa ovea, mutta hyvin oli lukossa. Onneksi olin kuitenkin jo pukenut päivän vaatteet päälle, että en pitkä flanellikauhtana päällä kuitenkaan haahuillut. Muistin, että vessan ikkuna on usein auki myös yöaikaa, jotta saunan kosteus pääsee ulos. Kiersin takapihalle ja niinhän se olikin rakosellaan.

Pieneltä näytti ikkuna, mutta se on ainut vaihtoehto. Ikkunassa on hyttysverkko. Muistin nähneeni yhden hirren väliin työnnetyn Moran talon toisella nurkalla. Hain puukon ja irrottelin nastat jolla hyttysverkko oli alapäästä kiinni. Revin loput verkosta ja kävin hakemassa pukin joka oli liiterin nurkalla. Samalla kun raahasin pukkia, niin mieleen tuli monta pikku-uutista, joissa rosvo on juuttunut ikkuna-aukkoon moneksi tunniksi. Näin jo itseni kiinni leveästä takapuolestani pää alaspäin roikkumassa vessan pöntön päällä.

Yritin tarkkaan miettiä miten pääsisin aukosta sisään. Jos joudun menemään pää edellä, niin miten selviän käsinseisonnasta pöntönreunalta jaloilleni sisälle. Teenkö puolivoltin? Loppujen lopuksi pääsinkin istuma-asennosta toinen jalka pöntön vesisäiliön päälle asettaen ja ylävartalon muljautten helposti sisälle. Yllättävän helppoa. Jos ikkuna olisi ollut kiinni, niin mitkä olisivat olleet keinot silloin? Ei niitä kannata miettiä, vaan sen näkee sitten seuraavalla kerralla. Hätä keinot keksii nääs.

Marketta kotiin tultua ihmetteli miten olin siitä pienestä ikkunasta päässyt sisälle. Salaisuuteni taitaa olla notkea latinomiehen lantio.