Totuus karhusta

Eilen bloggailin karhunjäljistä ja mainostin niitä facebookissakin. Mökkinaapuri Mikko kiinnostui myöskin ja soitteli minulle. Sovittiin, että hän tulee katsomaan hetken kuluttua, koska illaksi ja yöksi oli luvassa lumisadetta. Tarvoimme jäljille ja seurailimme niitä jonkin matkaa. Epäröintiä oli edelleen ahman ja karhun välillä. Suojainen säähän suurentaa jälkiä aika nopeasti. Koiran jäljet näyttävät parin suojapäivän jälkeen varmoilta suden jäljiltä. Päädyimme kuitenkin, että kyllä tässä on karhu kyseessä. Vaikka ahman jalat ovat eläimen kokoon nähden erittäin suuret, niin silti päättelimme, että ei kuitenkaan näin valtavat.

Mikko tutkii ahman/karhun jälkiä

Katseltiin vielä valokuviani mökissä ja Mikko näytti omia kuviaan muun muassa jäällä seisovasta merikotkasta. Merikotkiahan täällä on maakotkien lisäksi. Merelle on matkaa idässä noin kaksisataa kilometriä (Vienanmeri) ja lännessä sama matka. (Oulu). Mikko lähti kotiin ja minä aloin saunan lämmityspuuhiin. Kohta puhelin soi ja Mikko soitti. Hän oli jutellut puhelimessa poromiesten kanssa ja he olivat vakuuttaneet, että näillä seuduilla liikkuu poikkeuksellisen isotassuinen ahma. No ei kai minun uuserakko erämiehen auta muuta kuin tunnustaa paikallisten vakuuttelut oikeiksi. Karhu siis muuttui hovissa ahmaksi.

Kävin Rauhan kanssa vähän puron toisella puolella kävelemässä. Rauha teki elämänsä ensimmäisen seisonnan. Seisoi, niin kuin lintukoiran tulee seistä. Ainut ero oli, että koira vapisi todella kovasti. Veikkaan , että seisonta oli ahmalle tai jollekin muulle pedolle. Seisoin koiran takana yli viisi minuuttia ja sitten lähdimme takaisin kohti mökkiä hyvässä järjestyksessä. Siis strateginen vetäytyminen.

Rauha seisoo ja vapisee

Yöllä satoi uutta lunta noin viisitoista senttiä. Ennen mökiltä lähtöä kävin vielä kelkkailemassa suolla ja uudessa lumessa näkyi vain jäniksenjälkiä ja kettu oli jolkotellut rajavyöhykkeen linjaa. Kuka oikeasti enää uskoo näitä minun jälkijuttuja? No käsittääkseni ketun jäljet ovat vähän niin kuin näin  . . . . . . .  ja sitten jänis on jotenkin näin  -- :   -- :  -- :

Aamulla kohti Lofootteja. Alkuperäisistä suunnitelmistani huolimatta jätän koneen kotia. Jos kalastajakylistä löytyy internetkahvila, niin voin tekstiblogeja kirjoitella. Kuvia laitan sitten jälkikäteen. Hyvää matkaa. Ai kelle? Meidän opiskeluporukalle!