Kuuhulluna kuvaamassa

Viime talvena Kuusamossa aloitin kuu-ukon kuvaamisen täyden kuun aikaan. Silloin heiluin Kuusamojärven jäällä kuin heikkopäinen ja heilumisen jälkeen jämähdin paikalleni valotuksen ajaksi. Se vaihteli puolen minuutin ja minuutin välillä. Nyt kun siirryin kaupunkiin, niin jatkoin tätä kuuhulluttelua tänä iltana. Tässä muutamia näytteitä. Löysin aiemmin kaupungin laidalta Kemijoen varresta sopivan paikan. Asutusta täälläkin on ja välillä mietin, että jos joku koirankusettelija hetken seuraa toimintaani, niin hän toteaa nähneensä oikean kuuhullun. No ei hän mahdollisessa ajatelmassaan, niin kovin väärässä ehkä olekaan.

Lumeton Rovaniemi

Päivän pituus Rovaniemellä 4 tuntia ja yksi minuutti. Viime viikolla hämmästyin, kun katuvalot syttyivät puoli kolmelta. Siitäkin päivä on jo lyhentynyt. Kuukausi vain ja  päivä pitenee lyhentyen ennen sitä hetkeksi nollaan.

Kaupunkiin muutto erämaavuoden jälkeen on hiukan outoa. Olen asunut Helsingissä -80/ -90 -luvun vaihteessa ja sen jälkeen pienemmillä paikkakunnilla. Hankalinta ja stressaavinta tässä on koirien kanssa pelaaminen. Se keljuttaa sekä minua, että koiria. Wilma (11v.) ei vieläkään tajua, miksi joka kerta ulos mennessä laitetaan naru pantaan.  Oli vuosia, että Wilmalla ei ollut edes kaulapantaa. Parhaiten tähän ehkä voisi samaistua, jos kuvittelet itsellesi yhtä-äkkiä pannan kaulaan ja joku taluttaisi sinua puistossa, vaikka itse tietäisit osaavasti kulkea ilman talutintakin. Kun koiria on nyt vielä kaksi ja molemmat haluavat haistella eri lumikikkareita, niin pientä turhautumista ja ristivetoa on meillä kaikilla.

Taivaanrannanmaalarilla on ollut iso sivellin

Tänään on eteläsuomeen tullut lunta. Rovaniemen lumenkorkeus on tasan 0 senttiä. Pientä härmää nurmikoilla, mutta jo lupaavat hangen alut lähtivät täältä pois. Joitakin aurauspaakkuja siellä täällä, ei muuta. Pakkasta on tänään jo lupaavasti 12 astetta ja sen on luvattu kiristyvän. Kävin aamulla koirien kanssa katsomassa Kemijokea. En ole ennen asunut näin leveän joen äärellä. Onkin ollut erilaista seurata sen jäätymistä. Jäämassat liikkuvat hitaasti alajuoksua kohti ylempänä. Alempana sohjo on jo kasautunut paikalleen ja todennäköisesti jää kevääseen asti näille sijoille. Tästä meidän kohdilta menee kuulemma latu toiselle puolelle. Taitaa olla kuitenkin viisainta antaa paikallisten ensin suksia jäälle.(=pudota)  Jotenkin pelottavaa mennä hiihtämään virtaavan veden päälle. Muistelen lähes joka talvi lukeneeni, jonkun moottorikelkalla hukkuneen tähän jokeen.  Hiihtokelejä tässä kyllä odotellaan, kun Kuusamossa ehdittiin jo hiihtää 25 kilometriä.

Ensimmäinen viikko asuttiin ilman huonekaluja, mutta nyt meillä on pari pöytää, tuoleja ja sohva, Jalkalamppuja ja matot. Muuta meillä ei sitten oikein olekaan. Sängytkin on vielä Mäntän varastolla. Oikeastihan ihminen ei enempää tarvitsekaan. Laitan tähän kuvan kirjoitusnurkkauksestani. Selailin kirjoituskurssilla kirjaa, jossa oli kuvia amerikkalaisten kirjailijoiden työpöydistä. Useilla heillä oli kuvassa myös koira mukana. Siitä tämä kuvan idea sitten lähti. Meidän taideteokset on vielä Mäntässä ja laittelen vain muutamia valokuviani seinille.

Ihminen on väkivaltainen eläin.

Gazassa alkoi eilen tulitauko. Olemme nähneet kuvia palaneista, räjähtäneistä taloista. Media on jo unohtanut Syyrian, jossa kaupungit ovat raunioina. Lokakuun puolessa välissä vuonna 1944 Rovaniemi oli samanlainen rauniokaupunki. Vain joitakin taloja oli ehjänä, mutta muuten silloinen Rovaniemen kauppala oli kokenut täystuhon. Saksalaiset, meidän entiset aseveljet tuhosivat Lapin pääkaupungin lähtiessään. Palo ei ollut vahinko vaan aivan tarkoituksellinen teko. Aikaa on kulunut parin vuoden jälkeen 70 vuotta ja nyt olemme Saksalaisten kanssa ylimpiä ystäviä. Yhdessä puolustamme rinta rinnan euroopan taloutta kuin muinoisten aseveliaikojen muistoksi. Rovaniemi on myös palautunut ennalleen, enkä ole nähnyt mitään merkkejä muinaisesta tuhosta.

Näin Rovaniemen kartasta merkinnän Saksalaisten sotilaiden hautausmaasta kaupungin pohjoispuolella.  Lähdin eilen tutustumaan paikkaan. Ajelin erittäin leveää tietä ja ohittelin muutamia panssariautoja. Vasta paluumatkalla huomasin, että leveä tie taisi olla varakiitorata. Varuskunta oli aivan siinä vieressä. Saksankieliset kyltit ohjasivat minut perille. Viimeisen puolen kilometrin matkan kävelin kangasmetsässä kulkevaa kaunista polkua pitkin. En tiedä mitä odotin, mutta metsästä järven rannalta löysin suuren graniittisen mausoleumin. Rakennus oli kirkkomainen, mutta ei ollut kirkko. Ovet olivat avoimet ja löysin ensimmäisestä huoneesta veistoksen, jonka edessä oli kaksi seppelettä.

Rakennuksessa ei ollut valoja vain luononvaloa tuli hiukan ikkunoista. Päivä oli poikkeuksellisen sumuinen ja hämärä. Valotin tätä kuvaa 30 sekuntia, jotta sain veistoksen näkyviin.

Veistoksen ohi menin vieläkin pimeämpään saliin jonne valoa tuli lasimaalausten läpi. Hamuilin tässä hautaholvissa ja yritin hahmottaa mistä on kyse. Lasimaalausten kohdalla ja seinillä on laattoja, joissa on sotilaiden nimiä. Mauseleumissa on melkein 3000 sotilaan maalliset jäännökset. 3000 saksalaisen äidin poikaa lepää täällä hyvin kaukana kotoa.

 Mietin kävellessäni, että onkohan monenkaan pojan äiti ja isä päässyt koskaan käymään täällä. Jättämässä tervehdyksen ja lausumassa  muutaman hiljaisen sanan. Suomessa kuoli kaikkiaan 15 000 saksalaissotilasta sodan aikana. Suurin osa on jäänyt Venäjän puolelle. Ihminen on väkivaltainen eläin.

Tämä hautausmaa rakennuksineen on valmistunut vuonna 1963 ja alue on 1,6 hehtaarin suuruinen. Sotilaiden viimeinen lepopaikka on erittäin kauniilla paikalla pienen järven rannalla.

Sain olla yksin rauhassa katselemassa ja mietiskelemässä maailman menoa. Sotilaat ovat nuoria miehiä. Kun omat tytöt ovat 21 ja 19 vuotiaita ja suuri osa näistä sotilaista ovat olleet suunnilleen saman ikäisiä, niin sodat käydään kyllä aikalailla lapsityövoimalla. Lapsisotilaita.

Meillä on ollut rauha kohta 70 vuotta, mutta maailmalla aina vain soditaan. Nyt kun maailman talous on ollut kriisissä ja tulee olemaan vielä pitkään, niin en epäile yhtään vaikka otteet kovenisivat myös täällä euroopan lintukodossa.  Loppujen lopuksihan sodissa on aina kyse vain rahasta ja vallasta. Raaka-aineista. Raaka-aineita käytetään yhä kiihtyvämmällä vauhdilla ja kaivoksia avataan tänne pohjoiseen. Toisessa maailmansodassa Ruotsi säilyi sodan ulkopuolella, mutta vaurastui. Myymällä raaka-aineita kaikille sodan osapuolille.

Ihminen on sekä väkivaltainen, että oppivainen eläin. Mutta täytyy sanoa, että sen oppivaisuuden suhteen olen hiukan pessimisti.

Rovaniemelle

Auringonlasku Kemijoella

Istun pahvilaatikon päällä. Pöytänä on saunan lauteiden alarappu. Olen tyhjässä kodissa ja pyyhin keittiön kaappeja. Muutimme maanantaina Rovaniemelle. Autoon otettiin mukaan vain patjat ja muut vuodevaatteet. Maanantaina lähdimme kello seitsemältä aamulla ajelemaan Kuusamosta. Kymmeneltä aukeaisi KAS. Se on toimisto, joka välittää kaupungin asuntoja. Saimmekin avaimet muutamiin kämppiin. Ensimmäinen olisi varmaan minulle kelvannutkin, mutta Marketta ei jostain syystä pitänyt asunnosta, koska yhdessä ovessa oli nyrkin mentävä reikä ja toinenkin reikä löytyi. Naapurin mieskin oli ihan mukava ja jutusteli aamulla jo tupakoidessaan leppoisasti. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin taisi hän olla vähän juovuksissakin. No olihan maanantai jo pitkällä.  Ensimmäisestä ei siis tullut meidän kotia.

Menimme takaisin toimistolle ja saimme kahteen kämppään avaimet. Ensimmäinen oli vankilatyyppinen kerrostalo. Kun tässä yhteydessä kerron sen olevan vankilatyyppinen, niin se on positiivinen ilmaus. Asunto oli myös siisti ja näkymät pihan yli järvelle olivat ihan lupaavat. Väljät oleskelutilat ja kelvollinen keittiö. Makuuhuone ja minulle pieni työhuone. Olimme molemmat jotenkin tyytyväisiä. Olimme löytäneet kodin.

Kävimme vielä katsomassa yhden rivitalon päädyn ja sekin olisi käynyt, mutta se oli vain jotenkin niin tylsä. Etuna olisi ollut, että koirien kanssa olisi päässyt suoraan ulos, mutta narussa niitä olisi silti pitänyt kuljettaa. Päädyimme vankilaan. Kävimme vielä kyselemässä yksityisiltä markkinoilta kämppiä, mutta lähes kaikissa on eläinrajoitus. Pienessä välitysliikkeessä oli yksi vapaa asunto eläinrajoituksella, mutta välittäjä soitti omistajalle. Puhelun jälkeen eläinrajoitus poistettiin tietyin ehdoin. (Koirat eivät saa pistää kämppää päreiksi. Ihan kohtuullinen vaade sinällään.) Kävimme katsomassa tätä asuntoa ja totesimme sen hyväksi. Etuna juuri remontoitu sauna ja kylppäri ja juuri hiotut parketit. Muutenkin siistein vaihtoehto, mutta pienin. Lähimpänä kaupungin keskustaa myös. Päädyimme silti edelleen vankilaan.

Marketta meni toimistolle, mutta virkailija oli poistunut arkistojen syövereihin. Hänet sai kuitenkin puhelimella kiinni. Olimme kertomassa, että haluamme vankilaan, mutta matkalle alkoi kasaantua  esteitä. Koska asunnot ovat aravarahoitteisia, niin meidän pitää tehdä selvitys omaisuudesta ja tuloista. Verokortit olivat jo mukana, eikä se ongelmaa aiheuttanutkaan, vaan omistamamme talo Mäntässä. Kiinteistönvälittäjältä pitää tilata arvio sen hinnasta. Sen lisäksi kun meillä on osuus mökistä ja metsämökistä Kuusamossa, niin nekin pitäisi arvioittaa. Aikaa menee ainakin viikko ja me ollaan ilman asuntoa sateisessa Lapin pääkaupungissa. Emme olleet syöneet koko päivänä mitään ja päätimme pitää tuumaustauon. Hyvin nopeasti päädyimme, että emme pyydä selvityksiä ja unohdamme kaupungin asunnot. Haluan kodin nyt.

Työtila ennen kuin keksin pahvilaatikon tuoliksi ja alalauteen pöydäksi

Etsimme sateessa majoitusta ja päädyimme samaan hotelliin kuin viimeksi. Kävimme kysymässä ensin yhtä mökkiä, mutta koirien ottaminen mökkiin yöksi olisi maksanut 60 euroa ylimääräistä. Hotelli tuli halvimmaksi vaihtoehdoksi väsyneille. Hotellissa koira maksaa 10 euroa.  Olimme aivan uuvuksissa, mutta iltaruualla päätimme, että otamme sen pienimmän siistin vapaiden markkinoiden kämpän. Seuraavan aamuna laitettiin paperiasiat kuntoon kiinteistövälitysliikkeessä. Muutimme samantien ja täällä on mukavaa totutella elämään ilman tavaroita. Tyhjät huoneet kaikuvat  ja istuintakaan ei vessanpöntön lisäksi ole. Olemmehan olleet etsimässä pientä elämää. Tämä on nyt sitä. Kannattaakohan sitä edes käydä hakemassa sohvaa ja tuoleja Kuusamosta? Menisihän tämä näinkin.

Ai niin. Miten erakko nyt kaupunkiin muutti? No naisen perässä tietenkin. Marketalla on yksi parin kuukauden projekti ja sen jälkeen katsellaan näkymiä täällä vähän suuremmalla paikkakunnalla. Silmiä pidetään auki. Jospa se joku oksa löytyisi?

Koirankusettaja Rovaniemen yössä

Talvi

Totuuden kaltainen valhe

En ole koskaan nähnyt itseäni. Katso peiliin sanotaan kun halutaan, että joku tarkkailisi itsensä virheitä ulkopuolisena. Kuinka totta on peilikuva? On marraskuu ja ensimmäisenä päivänä ajan partani ja viikset kasvattaakseni mahdollisesti nenän alle karvoja miesten eturauhastutkimuksen puolesta. Tunnen kuinka vasemmassa poskessani on arpi, jonka sain kun tanssin susien kanssa joitakin vuosia sitten. Oikeasti kaverin koira puri siihen yöllisen koiratanssin seurauksena. Oma vika. Koira vain puolustautui liian innokasta tanssikumppania vastaan. Peilissä on kuitenkin kaveri,  jolla on arpi oikeassa poskessa. Käytän partakonetta oikealla kädellä, mutta peiliveljeni on selkeästi vasenkätinen. Peilistä minua katsoo selvästikin kaltaiseni keski-ikäinen mies, jonka hiukset näyttävät Marja-Liisa Kirvesniemen hiuksilta, mutta se ei kuitenkaan ole minä itse.

Kuinka totta on se kuva maailmasta, jota me katsomme päivittäin uutisvälineistä. Aikoinaan radiossa oli ohjelma Päivänpeili. Radio-ohjelma, joka peilasi maailman tapahtumia. Katsomme televisiosta sekä faktaa, etta fiktiota useita tunteja päivässä. Välillä fakta on fiktiota ihmeellisempää. Isäni kävi viime viikolla katsomassa muistinsa mukaan ensimmäisen James Bond elokuvan. Isäni on muuten Sean Conneryn ikäinen täsmälleen, joten hän on tämän sankarin ikätoveri. Elokuva-arvostelu oli tyly. "En ole koskaan nähnyt näin huonoa elokuvaa." puuskahti isäni seuraavana päivänä minulle puhelimessa. "Pelkkää tappamista koko elokuva." Muistutin hänelle, että juuri samana päivänä Syyriassa kerrottiin tapetun 200 ihmistä. Oikeasti.

Hallitus ja oppositio ovat myös toistensa peilejä. Eduskuntavaalien jälkeen tämä aina näkyy parhaiten. Kun valta vaihtuu, niin vaihdetaan vain puolia ja samat vuorosanat valtionhoidossa jatkuvat. Toinen vain vaihtuu peilin puolelle. Jos hallitusvastuussa on kannatettu esimerkiksi tukea Kreikalle, niin oppositiossa sitä sitten vastustetaan. Oppositiossa oikeakätiset muuttuvat vasenkätisiksi ja arpien paikat vaihtavat puoltansa myöskin.

En oikein oppinut käyttämään photoshoppia viime talvena. Olen siitä syystä pitäytynyt "vanhanaikaisessa valokuvauksessa." Yritän vain tallentaa aidon hetken kameran kennolle. Katselen valoja ja värejä kulkiessani maastossa. Olen myös intoutunut katselemaan kaikenlaisia heijastuksia tarkemmin. Etsimään peilejä luonnosta. Jo kuvaustilanteessa tarkennan heijastukseen enkä siihen oikeaan kohteeseen. Kuvaan oppositiota enkä hallitusta. Me kuitenkin katsomme kuvia sillä silmällä että uskomme peilikuvan oikeaksi, vaikka se onkin valetta. Kun vielä pyöräytän maailman ylösalaisin, niin samalla oikea muuttuu vasemmaksi ja vasen oikeaksi. Heijastus todeksi ja tosi heijastukseksi. Tämä alla oleva kuva ei ole totta. Se on totuuden kaltainen valhe.

Tämä on kuvattu Kitkajoen suvannolla. Tämän joen yläpuolelle on suunniteltu kultakaivosta.