Totuuden kaltainen valhe

En ole koskaan nähnyt itseäni. Katso peiliin sanotaan kun halutaan, että joku tarkkailisi itsensä virheitä ulkopuolisena. Kuinka totta on peilikuva? On marraskuu ja ensimmäisenä päivänä ajan partani ja viikset kasvattaakseni mahdollisesti nenän alle karvoja miesten eturauhastutkimuksen puolesta. Tunnen kuinka vasemmassa poskessani on arpi, jonka sain kun tanssin susien kanssa joitakin vuosia sitten. Oikeasti kaverin koira puri siihen yöllisen koiratanssin seurauksena. Oma vika. Koira vain puolustautui liian innokasta tanssikumppania vastaan. Peilissä on kuitenkin kaveri,  jolla on arpi oikeassa poskessa. Käytän partakonetta oikealla kädellä, mutta peiliveljeni on selkeästi vasenkätinen. Peilistä minua katsoo selvästikin kaltaiseni keski-ikäinen mies, jonka hiukset näyttävät Marja-Liisa Kirvesniemen hiuksilta, mutta se ei kuitenkaan ole minä itse.

Kuinka totta on se kuva maailmasta, jota me katsomme päivittäin uutisvälineistä. Aikoinaan radiossa oli ohjelma Päivänpeili. Radio-ohjelma, joka peilasi maailman tapahtumia. Katsomme televisiosta sekä faktaa, etta fiktiota useita tunteja päivässä. Välillä fakta on fiktiota ihmeellisempää. Isäni kävi viime viikolla katsomassa muistinsa mukaan ensimmäisen James Bond elokuvan. Isäni on muuten Sean Conneryn ikäinen täsmälleen, joten hän on tämän sankarin ikätoveri. Elokuva-arvostelu oli tyly. "En ole koskaan nähnyt näin huonoa elokuvaa." puuskahti isäni seuraavana päivänä minulle puhelimessa. "Pelkkää tappamista koko elokuva." Muistutin hänelle, että juuri samana päivänä Syyriassa kerrottiin tapetun 200 ihmistä. Oikeasti.

Hallitus ja oppositio ovat myös toistensa peilejä. Eduskuntavaalien jälkeen tämä aina näkyy parhaiten. Kun valta vaihtuu, niin vaihdetaan vain puolia ja samat vuorosanat valtionhoidossa jatkuvat. Toinen vain vaihtuu peilin puolelle. Jos hallitusvastuussa on kannatettu esimerkiksi tukea Kreikalle, niin oppositiossa sitä sitten vastustetaan. Oppositiossa oikeakätiset muuttuvat vasenkätisiksi ja arpien paikat vaihtavat puoltansa myöskin.

En oikein oppinut käyttämään photoshoppia viime talvena. Olen siitä syystä pitäytynyt "vanhanaikaisessa valokuvauksessa." Yritän vain tallentaa aidon hetken kameran kennolle. Katselen valoja ja värejä kulkiessani maastossa. Olen myös intoutunut katselemaan kaikenlaisia heijastuksia tarkemmin. Etsimään peilejä luonnosta. Jo kuvaustilanteessa tarkennan heijastukseen enkä siihen oikeaan kohteeseen. Kuvaan oppositiota enkä hallitusta. Me kuitenkin katsomme kuvia sillä silmällä että uskomme peilikuvan oikeaksi, vaikka se onkin valetta. Kun vielä pyöräytän maailman ylösalaisin, niin samalla oikea muuttuu vasemmaksi ja vasen oikeaksi. Heijastus todeksi ja tosi heijastukseksi. Tämä alla oleva kuva ei ole totta. Se on totuuden kaltainen valhe.

Tämä on kuvattu Kitkajoen suvannolla. Tämän joen yläpuolelle on suunniteltu kultakaivosta.