torstai 22. marraskuuta 2012
Ihminen on väkivaltainen eläin.
Gazassa alkoi eilen tulitauko. Olemme nähneet kuvia palaneista, räjähtäneistä taloista. Media on jo unohtanut Syyrian, jossa kaupungit ovat raunioina. Lokakuun puolessa välissä vuonna 1944 Rovaniemi oli samanlainen rauniokaupunki. Vain joitakin taloja oli ehjänä, mutta muuten silloinen Rovaniemen kauppala oli kokenut täystuhon. Saksalaiset, meidän entiset aseveljet tuhosivat Lapin pääkaupungin lähtiessään. Palo ei ollut vahinko vaan aivan tarkoituksellinen teko. Aikaa on kulunut parin vuoden jälkeen 70 vuotta ja nyt olemme Saksalaisten kanssa ylimpiä ystäviä. Yhdessä puolustamme rinta rinnan euroopan taloutta kuin muinoisten aseveliaikojen muistoksi. Rovaniemi on myös palautunut ennalleen, enkä ole nähnyt mitään merkkejä muinaisesta tuhosta.
Näin Rovaniemen kartasta merkinnän Saksalaisten sotilaiden hautausmaasta kaupungin pohjoispuolella. Lähdin eilen tutustumaan paikkaan. Ajelin erittäin leveää tietä ja ohittelin muutamia panssariautoja. Vasta paluumatkalla huomasin, että leveä tie taisi olla varakiitorata. Varuskunta oli aivan siinä vieressä. Saksankieliset kyltit ohjasivat minut perille. Viimeisen puolen kilometrin matkan kävelin kangasmetsässä kulkevaa kaunista polkua pitkin. En tiedä mitä odotin, mutta metsästä järven rannalta löysin suuren graniittisen mausoleumin. Rakennus oli kirkkomainen, mutta ei ollut kirkko. Ovet olivat avoimet ja löysin ensimmäisestä huoneesta veistoksen, jonka edessä oli kaksi seppelettä.
Rakennuksessa ei ollut valoja vain luononvaloa tuli hiukan ikkunoista. Päivä oli poikkeuksellisen sumuinen ja hämärä. Valotin tätä kuvaa 30 sekuntia, jotta sain veistoksen näkyviin.
Veistoksen ohi menin vieläkin pimeämpään saliin jonne valoa tuli lasimaalausten läpi. Hamuilin tässä hautaholvissa ja yritin hahmottaa mistä on kyse. Lasimaalausten kohdalla ja seinillä on laattoja, joissa on sotilaiden nimiä. Mauseleumissa on melkein 3000 sotilaan maalliset jäännökset. 3000 saksalaisen äidin poikaa lepää täällä hyvin kaukana kotoa.
Mietin kävellessäni, että onkohan monenkaan pojan äiti ja isä päässyt koskaan käymään täällä. Jättämässä tervehdyksen ja lausumassa muutaman hiljaisen sanan. Suomessa kuoli kaikkiaan 15 000 saksalaissotilasta sodan aikana. Suurin osa on jäänyt Venäjän puolelle. Ihminen on väkivaltainen eläin.
Tämä hautausmaa rakennuksineen on valmistunut vuonna 1963 ja alue on 1,6 hehtaarin suuruinen. Sotilaiden viimeinen lepopaikka on erittäin kauniilla paikalla pienen järven rannalla.
Sain olla yksin rauhassa katselemassa ja mietiskelemässä maailman menoa. Sotilaat ovat nuoria miehiä. Kun omat tytöt ovat 21 ja 19 vuotiaita ja suuri osa näistä sotilaista ovat olleet suunnilleen saman ikäisiä, niin sodat käydään kyllä aikalailla lapsityövoimalla. Lapsisotilaita.
Meillä on ollut rauha kohta 70 vuotta, mutta maailmalla aina vain soditaan. Nyt kun maailman talous on ollut kriisissä ja tulee olemaan vielä pitkään, niin en epäile yhtään vaikka otteet kovenisivat myös täällä euroopan lintukodossa. Loppujen lopuksihan sodissa on aina kyse vain rahasta ja vallasta. Raaka-aineista. Raaka-aineita käytetään yhä kiihtyvämmällä vauhdilla ja kaivoksia avataan tänne pohjoiseen. Toisessa maailmansodassa Ruotsi säilyi sodan ulkopuolella, mutta vaurastui. Myymällä raaka-aineita kaikille sodan osapuolille.
Ihminen on sekä väkivaltainen, että oppivainen eläin. Mutta täytyy sanoa, että sen oppivaisuuden suhteen olen hiukan pessimisti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti