Lumeton Rovaniemi

Päivän pituus Rovaniemellä 4 tuntia ja yksi minuutti. Viime viikolla hämmästyin, kun katuvalot syttyivät puoli kolmelta. Siitäkin päivä on jo lyhentynyt. Kuukausi vain ja  päivä pitenee lyhentyen ennen sitä hetkeksi nollaan.

Kaupunkiin muutto erämaavuoden jälkeen on hiukan outoa. Olen asunut Helsingissä -80/ -90 -luvun vaihteessa ja sen jälkeen pienemmillä paikkakunnilla. Hankalinta ja stressaavinta tässä on koirien kanssa pelaaminen. Se keljuttaa sekä minua, että koiria. Wilma (11v.) ei vieläkään tajua, miksi joka kerta ulos mennessä laitetaan naru pantaan.  Oli vuosia, että Wilmalla ei ollut edes kaulapantaa. Parhaiten tähän ehkä voisi samaistua, jos kuvittelet itsellesi yhtä-äkkiä pannan kaulaan ja joku taluttaisi sinua puistossa, vaikka itse tietäisit osaavasti kulkea ilman talutintakin. Kun koiria on nyt vielä kaksi ja molemmat haluavat haistella eri lumikikkareita, niin pientä turhautumista ja ristivetoa on meillä kaikilla.

Taivaanrannanmaalarilla on ollut iso sivellin

Tänään on eteläsuomeen tullut lunta. Rovaniemen lumenkorkeus on tasan 0 senttiä. Pientä härmää nurmikoilla, mutta jo lupaavat hangen alut lähtivät täältä pois. Joitakin aurauspaakkuja siellä täällä, ei muuta. Pakkasta on tänään jo lupaavasti 12 astetta ja sen on luvattu kiristyvän. Kävin aamulla koirien kanssa katsomassa Kemijokea. En ole ennen asunut näin leveän joen äärellä. Onkin ollut erilaista seurata sen jäätymistä. Jäämassat liikkuvat hitaasti alajuoksua kohti ylempänä. Alempana sohjo on jo kasautunut paikalleen ja todennäköisesti jää kevääseen asti näille sijoille. Tästä meidän kohdilta menee kuulemma latu toiselle puolelle. Taitaa olla kuitenkin viisainta antaa paikallisten ensin suksia jäälle.(=pudota)  Jotenkin pelottavaa mennä hiihtämään virtaavan veden päälle. Muistelen lähes joka talvi lukeneeni, jonkun moottorikelkalla hukkuneen tähän jokeen.  Hiihtokelejä tässä kyllä odotellaan, kun Kuusamossa ehdittiin jo hiihtää 25 kilometriä.

Ensimmäinen viikko asuttiin ilman huonekaluja, mutta nyt meillä on pari pöytää, tuoleja ja sohva, Jalkalamppuja ja matot. Muuta meillä ei sitten oikein olekaan. Sängytkin on vielä Mäntän varastolla. Oikeastihan ihminen ei enempää tarvitsekaan. Laitan tähän kuvan kirjoitusnurkkauksestani. Selailin kirjoituskurssilla kirjaa, jossa oli kuvia amerikkalaisten kirjailijoiden työpöydistä. Useilla heillä oli kuvassa myös koira mukana. Siitä tämä kuvan idea sitten lähti. Meidän taideteokset on vielä Mäntässä ja laittelen vain muutamia valokuviani seinille.