Rovaniemelle

Auringonlasku Kemijoella

Istun pahvilaatikon päällä. Pöytänä on saunan lauteiden alarappu. Olen tyhjässä kodissa ja pyyhin keittiön kaappeja. Muutimme maanantaina Rovaniemelle. Autoon otettiin mukaan vain patjat ja muut vuodevaatteet. Maanantaina lähdimme kello seitsemältä aamulla ajelemaan Kuusamosta. Kymmeneltä aukeaisi KAS. Se on toimisto, joka välittää kaupungin asuntoja. Saimmekin avaimet muutamiin kämppiin. Ensimmäinen olisi varmaan minulle kelvannutkin, mutta Marketta ei jostain syystä pitänyt asunnosta, koska yhdessä ovessa oli nyrkin mentävä reikä ja toinenkin reikä löytyi. Naapurin mieskin oli ihan mukava ja jutusteli aamulla jo tupakoidessaan leppoisasti. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin taisi hän olla vähän juovuksissakin. No olihan maanantai jo pitkällä.  Ensimmäisestä ei siis tullut meidän kotia.

Menimme takaisin toimistolle ja saimme kahteen kämppään avaimet. Ensimmäinen oli vankilatyyppinen kerrostalo. Kun tässä yhteydessä kerron sen olevan vankilatyyppinen, niin se on positiivinen ilmaus. Asunto oli myös siisti ja näkymät pihan yli järvelle olivat ihan lupaavat. Väljät oleskelutilat ja kelvollinen keittiö. Makuuhuone ja minulle pieni työhuone. Olimme molemmat jotenkin tyytyväisiä. Olimme löytäneet kodin.

Kävimme vielä katsomassa yhden rivitalon päädyn ja sekin olisi käynyt, mutta se oli vain jotenkin niin tylsä. Etuna olisi ollut, että koirien kanssa olisi päässyt suoraan ulos, mutta narussa niitä olisi silti pitänyt kuljettaa. Päädyimme vankilaan. Kävimme vielä kyselemässä yksityisiltä markkinoilta kämppiä, mutta lähes kaikissa on eläinrajoitus. Pienessä välitysliikkeessä oli yksi vapaa asunto eläinrajoituksella, mutta välittäjä soitti omistajalle. Puhelun jälkeen eläinrajoitus poistettiin tietyin ehdoin. (Koirat eivät saa pistää kämppää päreiksi. Ihan kohtuullinen vaade sinällään.) Kävimme katsomassa tätä asuntoa ja totesimme sen hyväksi. Etuna juuri remontoitu sauna ja kylppäri ja juuri hiotut parketit. Muutenkin siistein vaihtoehto, mutta pienin. Lähimpänä kaupungin keskustaa myös. Päädyimme silti edelleen vankilaan.

Marketta meni toimistolle, mutta virkailija oli poistunut arkistojen syövereihin. Hänet sai kuitenkin puhelimella kiinni. Olimme kertomassa, että haluamme vankilaan, mutta matkalle alkoi kasaantua  esteitä. Koska asunnot ovat aravarahoitteisia, niin meidän pitää tehdä selvitys omaisuudesta ja tuloista. Verokortit olivat jo mukana, eikä se ongelmaa aiheuttanutkaan, vaan omistamamme talo Mäntässä. Kiinteistönvälittäjältä pitää tilata arvio sen hinnasta. Sen lisäksi kun meillä on osuus mökistä ja metsämökistä Kuusamossa, niin nekin pitäisi arvioittaa. Aikaa menee ainakin viikko ja me ollaan ilman asuntoa sateisessa Lapin pääkaupungissa. Emme olleet syöneet koko päivänä mitään ja päätimme pitää tuumaustauon. Hyvin nopeasti päädyimme, että emme pyydä selvityksiä ja unohdamme kaupungin asunnot. Haluan kodin nyt.

Työtila ennen kuin keksin pahvilaatikon tuoliksi ja alalauteen pöydäksi

Etsimme sateessa majoitusta ja päädyimme samaan hotelliin kuin viimeksi. Kävimme kysymässä ensin yhtä mökkiä, mutta koirien ottaminen mökkiin yöksi olisi maksanut 60 euroa ylimääräistä. Hotelli tuli halvimmaksi vaihtoehdoksi väsyneille. Hotellissa koira maksaa 10 euroa.  Olimme aivan uuvuksissa, mutta iltaruualla päätimme, että otamme sen pienimmän siistin vapaiden markkinoiden kämpän. Seuraavan aamuna laitettiin paperiasiat kuntoon kiinteistövälitysliikkeessä. Muutimme samantien ja täällä on mukavaa totutella elämään ilman tavaroita. Tyhjät huoneet kaikuvat  ja istuintakaan ei vessanpöntön lisäksi ole. Olemmehan olleet etsimässä pientä elämää. Tämä on nyt sitä. Kannattaakohan sitä edes käydä hakemassa sohvaa ja tuoleja Kuusamosta? Menisihän tämä näinkin.

Ai niin. Miten erakko nyt kaupunkiin muutti? No naisen perässä tietenkin. Marketalla on yksi parin kuukauden projekti ja sen jälkeen katsellaan näkymiä täällä vähän suuremmalla paikkakunnalla. Silmiä pidetään auki. Jospa se joku oksa löytyisi?

Koirankusettaja Rovaniemen yössä