Juhannusta

Kävin paikallisessa halpakaupassa katselemassa hyttyskarkoittimia. Näin lattialla isohkon telttapaketin. Pussin kyljessä oli kuva kotamallisesta teltasta. Pyörittelin pakettia, mutta en mistään löytänyt hintaa. Ajattelin, että jos se maksaa alle satasen, niin ostan. Etsin myyjän käsiini ja hän kertoi hinnan: "99 euroa" Tein kaupat.

Teltan mitat ovat 550 x 550 ja korkeus on kolme metriä. 

Lokan blogissa oli kuva edellisestä teltasta joka oli aikalailla pieni. Ideana olikin, että pystytämme tämän pienen teltan ison teltan sisälle ikäänkuin makuuhuoneeksi. Siellä se saa olla tyynessä ison teltan uumenissa.

Lähdimme Juhannuksen viettoon Riston ja Tarjan mökille pohjoiskuusamoon. Juhannuksen vietto sujui perinteisin menoin. Rakensimme kokon, joka paloikin hetken ihan iloisesti. Juhannuspäivän ohjelmassa oli kokon polttaminen pieninä palasina nuotiossa. Poltimme siis kokkoa melkein vuorokauden.

Juhannusyönä naisten jo mentyä nukkumaan oli todella kaunista, kun usva leijui pienen järven yllä.

Sammunut juhannuskokko aamuyön auringossa

Juhannuspäivänä teimme veneretken järvelle. Palatessa löytyi pieni luoto ja sain päähäni mennä luodolle istumaan kylmälaukun päälle. Toiset ottivat veneestä kuvia. Kun tuli aika lähteä pois, niin olisin vielä halunnut jäädä. Vielä joskus istun tällä tai jollakin vastaavalla luodolla pitkän ajan. Olisikohan kaksi tuntia hyvä? Vuorokausi? Voisi olla myös mielelle terveellistä, jos antaisi päätäntävallan kaverille. Tule hakemaa sitten kun siltä tuntuu.

Sunnuntaina kävin vielä vastarannalla katsomassa autiota taloa. Peltojen keskellä pitkään tyhjillään ollut maatalon pihapiiri. Kaikki rakennukset harmaita. Kuin muinaisjäänne.

Kävimmekö elokuvajuhlilla ollenkaan?

Mietiskelin joskus, että onkohan paljon ihmisiä, jotka kertovat käyneensä Mäntän kuvataideviikoilla. Oikeasti  he käyvät kyllä kuvataideviikkojen aikana Mäntässä, mutta eivät katso näyttelyä ollenkaan. Joku saattaa vaikkapa käydä taidemuseolla ja ajattelee olevansa kuvataideviikoilla.

Pohdimme pari viikkoa sitten, että lähdettäisiinkö Sodankylän elokuvajuhlille. Päädyimme kuitenkin, että koirien kanssa se voi olla hankalaa. Kun olimme Lokassa, niin päätimme pistäytyä Sodankylässa haistelemassa enemmänkin elokuvajuhlien henkeä. Ajellessamme sanoin, että pidetään julkkisten bongauskilpailu. Peter von Baghista saisi sata pistettä ja muista 20. Kuuntelimme radioita matkalla ja haastattelussa oli Taina Elg. Hän kertoi olevansa myös Sodankylässä. Sanoin, että kyllä Taina Elg on sadan pisteen arvoinen.

Taina Elg

Ajoimme kirkon parkkipaikalle, koska siinä oli varjoisa paikka autolle. Koirien kanssa pitää aina olla tosi tarkkana, sillä vaikka ulkona ei olisi varsinainen helle, niin auton sisälämpötila nousee tosi nopeasti saunalukemiin, jos aurinko pääsee peltiin paistamaan. Menimme Marketan kanssa katsomaan 1600 -luvulla rakennettua puukirkkoa. Minulla jäi aurinkolasit päähän ja en kunnolla nähnyt hämärässä kirkossa mitään. Kohta Marketta sanoi puoliääneen: "Sata pistettä." Katselin ympärilleni ja näin luhythiuksisen miehen. Ajattelin, että nyt se pöljä luulee tuota miestä Peter von Baghiksi. Menin ulos ja Marketta kuiskasi ja sanoi, että Taina Elg oli kirkossa. Odottelin pihalla ja totta. Hollywoodtähti tulikin kohta ulos kirkosta. Otin kuvan salaa. (noloa)

Kadulla kävellessämme näimme myös käynnissä olevan
performanssin. 

Lähdimme kävellen etsimään galleriaa, jossa on Lapin taiteilijaseuran näyttely. Katselimme ympärillemme, mutta galleriaa ei näkynyt missään. Kadunkulmassa seisoskellessamme kohta kuului tuttu ääni. "No terve" sanoi Junttilan Helena. Helena on ainut tuntemamme Sodankyläläinen ja hän sattumalta törmäsi meihin. Helena on ollut organisoimassa näyttelyä ja hän saattoikin meidät suoraan galleriaan, joka oli entinen huonekaluliike, johon on nyt pystytetty näyttely ja taidelainaamo kolmeksi viikoksi. Näyttely oli hyvä ja monipuolinen vaikka se olikin ripustettu vähän taidekauppatyylillä. Hyviä töitä todella paljon. Helena kertoi myös että kauppaakin on tehty ihan mukavasti.

Tapasimme muitakin taiteilijoita siellä ja oli taas mukavaa olla omien keskellä hetki. Helena myös tarjosi meille yösijaa kotonansa Askassa. Meillä ei ollut mitään suunnitelmaa, joten lupasimme palata mahdollisesti asiaan. Nälkä kurni suolistossa ja Marketalla oli hyvä idea. Käydään pitsalla ja kaljalla. Helena suositteli Pizzeria A la Riestoa. Andreas Alariestohan on edesmennyt taidemaalari, jonka muistomerkki  nähtiin Lokassa. Hän on maalannut myös paljon töitä veden alle jääneistä kylistä. Alariesto ei siis ole Pizzakokki.

Pizza ja olut maistuikin erittäin hyvälle pitkästä aikaa. Ruuan jälkeen menimme autoon nukkumaan.  Tunnin nukuttuamme mietimme mitä seuraavaksi tehtäisiin. Olisi todella kiva mennä Helenan luokse, mutta toisaalta maa poltti jalkojen alla. Päätimme jatkaa matkaa. Jos olisimme jääneet yöksi olisimme käyneet myös elokuvissa. Kävimmekö me siis ollenkaan Sodankylän elokuvajuhlilla?

Ajelimme Luoston kautta kohti Pyhätunturia. Teltassa nukkuminen sai riittää toistaiseksi, joten aloimme katsella saunamökkiä. Laskettelukeskusten liepeillä on näin kesäsesongilla tarjolla edullisia vaihtoehtoja. Saimme mökin järven rannalta pyhätunturia vastapäätä. Saunoimme ja kuuntelin radioista Jukolan viestiä. Välillä istuimme järven rannalla satojen hyttysten kanssa. Laitoin Offia, mutta sen vaikutus kesti vain 8 minuuttia. Huidoin vähän aikaa kuin etelän mies ja menin nukkumaan.

Paluumatkalla jossain Peräposion kohdalla pysähdyimme infotaulun vierellä. Taulussa roikkui kirja, jossa oli teksti. En ole hukassa. Minut on jätetty tähän tarkoituksella. Olen ilmainen kirja, jonka saa ottaa mukaan. Kirjasta löytyi myös osoite, jossa kirjan löytäjä voi rekisteröidä kirjan löytyneeksi. Marketta otti kirjan lukuun ja rekisteröi myös tänään sen internetsivustolle. Näimme myös toisella infotaululla roikkumassa pari kirjaa, mutta ne jätimme löydettäväksi toisille kulkureille.


Rauhallista ajelua sateessa kotiin sunnuntaina. Mukava extemporereissu ja vaikka se olikin vain viikonlopun mittainen, niin monenlaisia elämyksiä saimme kokea todella paljon.

ps. Jälkikäteen kuulimme, että Peter von Bagh oli joutunut jättämään elokuvajuhlat sairastumisen vuoksi. Ilmankos häntä  ei näkynyt.

Lokka

Perjantaina Marketta tuli töistä neljän jälkeen. Kerroin hänelle suunnitelmastani lähteä katsomaan miltä Lokan kylä näyttää tekojärven rannalla. Lähtisimme lauantaiaamuna varhain ajamaan kohti pohjoista ja yöpyisimme Lokassa. Karttoja tutkiessani yritän aina löytää paikkoja jotka eivät olisi aivan ilmeisiä turistikohteita. Marketta laittoi pyykkiä pyörimään koneeseen ja sanoi, että pitäisi pestä ikkunat ja mattoja viikonloppuna. Sanoin hänen olevan oikeassa ja unelmani Lokasta mureni kuin ajatuskupla sarjakuvissa.

Vähän ajan kuluttua Marketta kuitenkin sanoi, että lähdetään sittenkin, mutta lähdetään jo tänä iltana. Onhan yötön yö. Reilun tunnin päästä olimme autossa kolmen koiran kanssa ja suuntana oli pohjoinen. Kuusamossa ostimme varmuuden vuoksi prismasta 13 euron teltan.

Ajoimme ohi Rukan ja Sallatunturin. Katselimme Savukosken kirkonkylää. Autoja ja ihmisiä ei koko matkalla näkynyt juuri ollenkaan. Ajelimme omissa oloissamme tyhjässä Lapissa. Emme olleet matkalla Lokkaan vaan olimme koko ajan perillä. Omalla nopeudella ajaminen oli rauhoittavaa. Pysähdyimme aina jos oli joku koski tai muuten mukava paikka. Aurinko paistoi ja alkukesän Lappi oli todella kaunis.

Keskiyön aurinko Lokan yllä.

Kesäaikaan keskiyö on yhdeltä. Ajoimme hitaasti vähän ennen yhtä nukkuvan kylän läpi tekojärven vallia pitkin. Lokan tekoallas on kuin meri. Kun katsoo horisonttiin, niin vastarantaa ei näy. Altaaseen kerätään talven sulamisvedet ja kesän sateet. Marraskuusta kevääseen vesiä lasketaan läpi voimaloiden ja sieltä tulee sähköä kansalaisten ja teollisuuden käyttöön. Vesivoima on saasteeton keksintö, mutta tällaisen altaan rakentaminen on aina suuri ympäristön muuttaja. Lokan altaan alle jäi kuusikymmentäluvulla useita kyliä. Varmasti tässä, niin kuin muissakin asioissa pätee, että ihan hyvä asia sinänsä kunhan ei tule minun takapihalleni. Kuinkahan paljon solisevia koskia ja putouksia on tuolla altaan pohjalla?

Lokan kylässä asuu sata ihmistä. Tekoallas on hyvin kalaisa ja kylässä onkin kalasatama.

Pienen etsiskelyn jälkeen löysimme täydellisen leiriytymispaikan. Kangasmetsää aivan veden äärellä. Pystytimme teltan, joka osoittautuin aika pieneksi. Pystytimme teltan varovasti, sillä 13 eurolla ei voi saada erityisen laadukasta majoitetta. Koirat nukkuivat autossa ja me änkäydyimme pieneen kangaspussiin. Vaikka sujahdimme telttaan mahdollisimman nopeasti, niin kymmenen hyttystä tuli mukana. Ensimmäisenä pitikin aloittaa massamurha.

Nukkumaan mennessä kello oli kaksi. Mahduin juuri ja juuri ojentamaan jalat suoriksi. Meillä oli vain ohuet telttapatjat alla ja vuode oli siis kohtuullisen kova. Marketta nukahti kohta, mutta minä pyörin aikani ja kuuntelin kankaan takana lenteleviä hyttysiä. Kyllä mahtaa hyttystä harmittaa kun ihmisen hengitysilma on kutsunut heitä aterialle, mutta mistään ei löydy reikää mistä pääsisi vatsansa täyttämään. Varmaan sama tunne jos hyvä grilliruuan tuoksu tulee naapurimökiltä ja itsellä ei ole kuin näkkileipää.

Pieni mutta edullinen majoite.

Torkahtelin välillä ja käänsin kylkeä kymmeniä kertoja. Keräsin kylmyyteen kuudelta ja katsoin ulos kun kova tuuli puhalsi suoraan teltan hyttysverkon läpi. Illalla oli tyyntä ja laitoimme hyttysverkon kiinni ja varsinainen "ovi" oli suljettuna, mutta ei vetoketju vedettynä. Laitoin oman makuupussin Marketan päälle ja kömmin teltasta ulos. Laiton vetoketjun kiinni. Otin koirat autosta ja lähdimme kävelemään altaan rantaa. Varmasti tähän kohtaan tulee joskus vielä kesämökkejä vieri viereen. Joitakin mökkejä on jo reunamille rakennettu ja lisää näytti olevan rakenteilla. Löysin yhden kumpareen, joka olisi täydellinen mökkipaikka. Kävelyretken jälkeen söin sämpylää horisonttiin katsoen ja samalla kastelin takapuoleni kostealla mättäällä istuessani.

Yritin nukkua autossa, mutta ei sekään oikein onnistunut. Olin pökkyrässä, mutta en ahdistunut. Aallokon  katsominen oli parasta mitä vain voi olla. Seurailin myös kalastajaa, joka pienellä veneellä kävi kokemassa katiskoja. Joka katiskassa näytti olevan kymmeniä kaloja.

En raaskinut herättää Markettaa, mutta hän kömpi teltasta ennen yhdeksää. Purimme teltan ja lähdimme aamukahville Tarmo lähikauppaan. Kaupassa on myös posti ja Alkon etäpiste. Kysyin miten se toimii ja sain kuulla, että jos tilauksen tekee ennen yhtätoista, niin samana päivänä kello viideltä toimitus saapuu. Aika kätevää.

Lokka on Sodankylän kylä. Kirkonkylään on 80 kilometriä. Päätimme ajella sodankylään haistelemaan elokuvajuhlien ilmapiiriä. Olin myös tietoinen, että samanaikaisesti keskustassa on taidenäyttely, jonka halusin nähdä. Lapin taiteilijaseura on tuonut Napagallerian satelliitin Rovaniemeltä pohjoiseen. Elokuvajuhlilta seuraavassa blogissa.

Harmin Cassu ja Halosen Kassu

Lähdin eilen Ouluun katsomaan kun hevoseni Casanova Harmi juoksee kilpaa. Varmaan kaikille lukijoilleni on tullut jo aiemminkin selväksi, että omistan oikeasti tästä hevosesta vain 2 prosenttia. Hevonen on lukiokaverini Markun tallissa ja hänen vaimonsa Kirsi valmentaa hevosta.

Olen vähän ollut jumissa kirjoittamiseni kanssa ja ajattelinkin, että olisi varmasti hyvä välillä vähän vaihtaa maisemaa ja ympäristöä, joten ravimatka Ouluun tuli hyvään saumaan. Lähdin kohti länttä hyvissä ajoin ja keskityin ravisuoritukseen.

Kun ajoin raviradan parkkipaikalle ja nousin autosta, niin Markku olikin autoni takana ja sanoi, että hyppää kyytiin. Sattumalta tulimme raviradalle yhtä aikaa ja hän oli jo tieltä nähnyt tuloni. Ajoimme vieraspilttuun luokse ja Markku alkoi valmistella hevosta kilpailua varten. Yritin vähän autellakin, mutta taisin olla enemmän tiellä kuin avuksi. Markku kävi pukemassa ajokamppeet päälle ja minä jäin hevosen kanssa kahdestaan. Se kuopi jalalla betonilattiaa ja minä yritin jotakin sille jutellakin. Olen aina pelännyt näitä isoja eläimiä. Kysyinkin varmaan muutaman kerran, että ei kai se voi potkaista.

Markku kävi Cassun kanssa radalla lämmittelemässä ja minäkin lämmittelin kuvaamista. Hyvältä näytti hevosen juoksu, mutta niin näytti muidenkin hevosten verryttelyt. On se vaan komean näköistä kun tälläinen suuri eläin vetää täydellä vauhdilla.

Verryttelyn jälkeen kävin vielä pilttuulla, mutta sitten jätin hevosen ja ohjastajan keskittymään päivän suoritukseen. Toinen lähtö ja hevosen numero lupaavasti ykkönen. Olin kotoa lähtiessä laittanut totoon kymmenen euroa Cassun voitolle ja sitten vielä varmistukseksi sijoitukseen toisen kympin. Siellä raviradalla pyöriessäni tuli jotenkin sellainen tunne, että tänään voitetaan. Etsin lapun käteeni, mutta en löytänyt kynää mistään. Menin luukulle ja sanoin tototytölle (siis totopelinhoitajahenkilölle), että en löydä kynää, mutta jos kakkoslähtöön numerolle yksi laittaisin kympin ja sitten vielä sijoitukseen myös. Laitoin lapun lompakkoon ja lähdin radanvarteen etsimään hyvää kuvauspaikkaa. Soitin Marketalle, jotta hän muistaisi katsoa tototeeveestä lähdön suorana.

Ennen lähtöä selostaja kävi kyselemässä hevosen kuulumisia.

Hevoset tulivat esittelyyn ja Markku ja Cassu marssivat numeron mukaan ensimmäisenä. Matkana oli tänään 3100 metriä, joka on käsittääkseni pisin matka. Lähtö on volttilähtö, jossa hevoset pyörivät ensin rinkiä ja sitten jossakin vaiheessa käskystä ampaisevat matkaan. Cassu lähti hyvin, mutta yksi hevonen meni sen edelle ja toinen oli johtavan rinnalla. Cassu ja Markku köröttelivät johtavan takana.

Näin mentiinkin sitten kutakuinkin loppusuoralle, jossa Markku ohjasti Cassun kolmosradalle. Pari sataa metriä ennen maalia matkaa kärkeen oli melkein kymmenen metriä. Kymmenen metriä ennen maalia rinnalle ja viimeisillä metreillä ohi. " Ja voittaja on: Casanova Haaarmiiiii."

Nostin käden ylös ja tuuletin. Kyynel myös tirahti silmään. Uskomattoman hieno tunne. Kohta voittajat tulivat minua kohti loimi selässä. Missähän vaiheessa ne sen loimen pukivat? Haastattelija käveli Markun rinnalla ja kyseli kuulumisia. Otin kuvia.

Kävin hakemassa voittoni. Kahden kympin panoksella 115 euroa. Samanlainen potti odotti myös tototilillä. Sain bensarahat korkojen kera.

Etsin voittajat käsiini. He ajelivat lämmittelyrinkiä rauhallisesti kävellen. Markulla oli suu korvissa. Hän antoi myös voittokukkakimpun ja pyysi viemään sen Marketalle. Kaunis ele.

Autoin purkamaan hevosen päältä vermeitä ja otin muun muassa kaikki jalkasuojat ja kääreet pois ja arvaatte varmaan että vähän pelotti. Mutta hyvin ne sieltä lähtivät ja ei se Cassu minua potkaissut.

Kävimme vielä ohjastajaklubilla (Backstage?. En tiedä mikä se on) Joimme kahvit ja Markku vaihtoi kamppeet. Oli aika hyvästellä. Olipas iloinen kotimatka.

Loppukevennys.

Olen usein käynyt kahvilla Pudasjärvellä Niemitalon juustolan kahvilassa. Olen huomannut pihalla jonkun valtavan kokoisen peikon. En ole siihen kiinnittänyt sen kummempaa huomiota, mutta entinen opettajani Risto sanoi, että se on Kassu Halosen näköispatsas. Hän on myös ihmetellyt sitä, koska siinä menee myös portaat Kassun takapuoleen. Päätin mennessä ajaessani pysähtyä tätä katsomaan uudesta näkökulmasta. Totta. Se on Kassu Halonen. Ihmisillä on siis mahdollisuus käydä tämän säveltäjän perseessä. Onkohan tämän suunnittelijat ajatelleet asiaa näin. No kävin siellä minäkin ja siellä on vain lasikuituinen tila ja seinässä kolo johon voi laittaa kolikon. Hmmm. Outoa.

Urheilukalastusta ja korvasienimetsästystä.

Meidän oli tarkoitus mennä laavulle yöksi perjantaina. Matonpesun jälkeen vanha flunssa tuntui palaavan. En ottanut riskiä, joten jäimme tänne järvimökille. Kuumetta ei tule, mutta on vetämätön olo. Ei oikeastaan ole kipeänä, mutta olo ei ole tervekään.

Täällä tuulee aikalailla kovasti. Idän suunnasta tulee vaahtopäitä. Olen katsellut aikaisemmin kun lokit.... siis naurulokit (kiitos Emma) ovat kalastelleet vastarannan tuntumassa. Sinne on puoli kilometriä matkaa ja olen vain seuraillut kun linnut syöksähtelevät veden pintaan. Aamulla huomasin, että ilmeisesti tuulen suunnasta johtuen ne olivatkin nyt kalassa tässä meidän rannassa. Otin kameran ja menin vakiopaikalle istumaan. Otin 300 kuvaa ja sain tallennettua muutaman hetken siitä kun kalaa napataan. Tässä yhdessä epätarkassa otoksessa näkyy myös mitä sieltä pinnan alta tulee. Paljaalla silmällä sitä ei erota. Lintuja on saalistamassa kymmeniä ja niiden lennon seuraaminen on todella nautinnollista.

Jos ja kun kalat ovat pääasiassa kuvassa näkyvän kaltaisia, niin kalastamiseen menee suhteellisen paljon energiaa saaliiseen nähden. Tämä kyllä näyttää niin mukavalta hommalta, että taitaakin olla urheilukalastusta. Siinähän myös veneiden, moottoreiden, vapojen, kelojen ja satojen uistinten hinnalla yksi kalastaja ostaisi ammattikalastajalta itselleen ravintoa koko loppuelämäksi.

Kävimme tänään myös korvasienessä. Saaliina on noin viisi litraa näitä myrkyllisen herkullisia raaka-aineita. Mitenkähän aikoinaan on mennyt se oppi, että väärin laitettuna sieni on tappavan myrkyllistä? Onko ensin paisteltu sieniä pannulla ja syötetty naapurille. Kun naapuri on kuollut tuskissaan, niin on päätetty keittää kertaalleen ja tarjottu toiselle naapurille. Hän on sitten ollut lopun ikää saraaloisen keltainen ja muutenkin kivuloinen, joten sitten on keksitty keittää kaksi kertaa viisi minuuttia. Jotenkin tähän tapaan se on täytynyt aikojen alussa mennä  kun on ravintoaineita kokeiltu.

Päivän saalis

Tärkeää korvasienihommissa on ryypätä kunnolla. Siis ryöpätä.

Epäonnistuneesta kuvasta kelvoksi?

Eilen kuvailin taas laiturilla lintuja. Rauha oli myös aina välillä seuranani. Eihän se levoton nuori koira aina paras mahdollinen lintukuvauskumppani ole. Koska kyse ei koskaa ole pelkästää lintujen kuvaamisesta, niin otin välillä kuvia koirasta. Aurinko helottti todella kovana ja jyrkkänä, mutta vähän ennen poislähtöä Rauha kurkisteli laiturilta vettä. Otin tämän kuvan.

Kuten kuvasta näkyy, niin kova valo polttaa koiran valkoiset osat puhki. Pidin kuitenkin kuvan sommittelusta, joka on aivan se mikä kameran etsimeen mahtui. ( Olin istualtani puutarhatuolissa ja en jaksanut nostaa takapuoltani,)

Kun latasin kuvat koneeseen, niin päätin kokeilla miltä kuva näyttäisi toisin päin. Se näyttää tältä:

Kuvan koko luonne muuttuu täysin ja aivan uskottavasti heijastuksesta tulee totuus.  En tiedä miksi, mutta tässä  kuvassa on jotakin sanoinkuvaamattoman mystistä. Katsomme kuvaa jostain erittäin oudosta suunnasta. Veden alta?

En ole säätänyt kuvaa mitenkään muuten kuin pyöräyttämällä sen ylösalaisin.