Harmin Cassu ja Halosen Kassu

Lähdin eilen Ouluun katsomaan kun hevoseni Casanova Harmi juoksee kilpaa. Varmaan kaikille lukijoilleni on tullut jo aiemminkin selväksi, että omistan oikeasti tästä hevosesta vain 2 prosenttia. Hevonen on lukiokaverini Markun tallissa ja hänen vaimonsa Kirsi valmentaa hevosta.

Olen vähän ollut jumissa kirjoittamiseni kanssa ja ajattelinkin, että olisi varmasti hyvä välillä vähän vaihtaa maisemaa ja ympäristöä, joten ravimatka Ouluun tuli hyvään saumaan. Lähdin kohti länttä hyvissä ajoin ja keskityin ravisuoritukseen.

Kun ajoin raviradan parkkipaikalle ja nousin autosta, niin Markku olikin autoni takana ja sanoi, että hyppää kyytiin. Sattumalta tulimme raviradalle yhtä aikaa ja hän oli jo tieltä nähnyt tuloni. Ajoimme vieraspilttuun luokse ja Markku alkoi valmistella hevosta kilpailua varten. Yritin vähän autellakin, mutta taisin olla enemmän tiellä kuin avuksi. Markku kävi pukemassa ajokamppeet päälle ja minä jäin hevosen kanssa kahdestaan. Se kuopi jalalla betonilattiaa ja minä yritin jotakin sille jutellakin. Olen aina pelännyt näitä isoja eläimiä. Kysyinkin varmaan muutaman kerran, että ei kai se voi potkaista.

Markku kävi Cassun kanssa radalla lämmittelemässä ja minäkin lämmittelin kuvaamista. Hyvältä näytti hevosen juoksu, mutta niin näytti muidenkin hevosten verryttelyt. On se vaan komean näköistä kun tälläinen suuri eläin vetää täydellä vauhdilla.

Verryttelyn jälkeen kävin vielä pilttuulla, mutta sitten jätin hevosen ja ohjastajan keskittymään päivän suoritukseen. Toinen lähtö ja hevosen numero lupaavasti ykkönen. Olin kotoa lähtiessä laittanut totoon kymmenen euroa Cassun voitolle ja sitten vielä varmistukseksi sijoitukseen toisen kympin. Siellä raviradalla pyöriessäni tuli jotenkin sellainen tunne, että tänään voitetaan. Etsin lapun käteeni, mutta en löytänyt kynää mistään. Menin luukulle ja sanoin tototytölle (siis totopelinhoitajahenkilölle), että en löydä kynää, mutta jos kakkoslähtöön numerolle yksi laittaisin kympin ja sitten vielä sijoitukseen myös. Laitoin lapun lompakkoon ja lähdin radanvarteen etsimään hyvää kuvauspaikkaa. Soitin Marketalle, jotta hän muistaisi katsoa tototeeveestä lähdön suorana.

Ennen lähtöä selostaja kävi kyselemässä hevosen kuulumisia.

Hevoset tulivat esittelyyn ja Markku ja Cassu marssivat numeron mukaan ensimmäisenä. Matkana oli tänään 3100 metriä, joka on käsittääkseni pisin matka. Lähtö on volttilähtö, jossa hevoset pyörivät ensin rinkiä ja sitten jossakin vaiheessa käskystä ampaisevat matkaan. Cassu lähti hyvin, mutta yksi hevonen meni sen edelle ja toinen oli johtavan rinnalla. Cassu ja Markku köröttelivät johtavan takana.

Näin mentiinkin sitten kutakuinkin loppusuoralle, jossa Markku ohjasti Cassun kolmosradalle. Pari sataa metriä ennen maalia matkaa kärkeen oli melkein kymmenen metriä. Kymmenen metriä ennen maalia rinnalle ja viimeisillä metreillä ohi. " Ja voittaja on: Casanova Haaarmiiiii."

Nostin käden ylös ja tuuletin. Kyynel myös tirahti silmään. Uskomattoman hieno tunne. Kohta voittajat tulivat minua kohti loimi selässä. Missähän vaiheessa ne sen loimen pukivat? Haastattelija käveli Markun rinnalla ja kyseli kuulumisia. Otin kuvia.

Kävin hakemassa voittoni. Kahden kympin panoksella 115 euroa. Samanlainen potti odotti myös tototilillä. Sain bensarahat korkojen kera.

Etsin voittajat käsiini. He ajelivat lämmittelyrinkiä rauhallisesti kävellen. Markulla oli suu korvissa. Hän antoi myös voittokukkakimpun ja pyysi viemään sen Marketalle. Kaunis ele.

Autoin purkamaan hevosen päältä vermeitä ja otin muun muassa kaikki jalkasuojat ja kääreet pois ja arvaatte varmaan että vähän pelotti. Mutta hyvin ne sieltä lähtivät ja ei se Cassu minua potkaissut.

Kävimme vielä ohjastajaklubilla (Backstage?. En tiedä mikä se on) Joimme kahvit ja Markku vaihtoi kamppeet. Oli aika hyvästellä. Olipas iloinen kotimatka.

Loppukevennys.

Olen usein käynyt kahvilla Pudasjärvellä Niemitalon juustolan kahvilassa. Olen huomannut pihalla jonkun valtavan kokoisen peikon. En ole siihen kiinnittänyt sen kummempaa huomiota, mutta entinen opettajani Risto sanoi, että se on Kassu Halosen näköispatsas. Hän on myös ihmetellyt sitä, koska siinä menee myös portaat Kassun takapuoleen. Päätin mennessä ajaessani pysähtyä tätä katsomaan uudesta näkökulmasta. Totta. Se on Kassu Halonen. Ihmisillä on siis mahdollisuus käydä tämän säveltäjän perseessä. Onkohan tämän suunnittelijat ajatelleet asiaa näin. No kävin siellä minäkin ja siellä on vain lasikuituinen tila ja seinässä kolo johon voi laittaa kolikon. Hmmm. Outoa.