Lokka

Perjantaina Marketta tuli töistä neljän jälkeen. Kerroin hänelle suunnitelmastani lähteä katsomaan miltä Lokan kylä näyttää tekojärven rannalla. Lähtisimme lauantaiaamuna varhain ajamaan kohti pohjoista ja yöpyisimme Lokassa. Karttoja tutkiessani yritän aina löytää paikkoja jotka eivät olisi aivan ilmeisiä turistikohteita. Marketta laittoi pyykkiä pyörimään koneeseen ja sanoi, että pitäisi pestä ikkunat ja mattoja viikonloppuna. Sanoin hänen olevan oikeassa ja unelmani Lokasta mureni kuin ajatuskupla sarjakuvissa.

Vähän ajan kuluttua Marketta kuitenkin sanoi, että lähdetään sittenkin, mutta lähdetään jo tänä iltana. Onhan yötön yö. Reilun tunnin päästä olimme autossa kolmen koiran kanssa ja suuntana oli pohjoinen. Kuusamossa ostimme varmuuden vuoksi prismasta 13 euron teltan.

Ajoimme ohi Rukan ja Sallatunturin. Katselimme Savukosken kirkonkylää. Autoja ja ihmisiä ei koko matkalla näkynyt juuri ollenkaan. Ajelimme omissa oloissamme tyhjässä Lapissa. Emme olleet matkalla Lokkaan vaan olimme koko ajan perillä. Omalla nopeudella ajaminen oli rauhoittavaa. Pysähdyimme aina jos oli joku koski tai muuten mukava paikka. Aurinko paistoi ja alkukesän Lappi oli todella kaunis.

Keskiyön aurinko Lokan yllä.

Kesäaikaan keskiyö on yhdeltä. Ajoimme hitaasti vähän ennen yhtä nukkuvan kylän läpi tekojärven vallia pitkin. Lokan tekoallas on kuin meri. Kun katsoo horisonttiin, niin vastarantaa ei näy. Altaaseen kerätään talven sulamisvedet ja kesän sateet. Marraskuusta kevääseen vesiä lasketaan läpi voimaloiden ja sieltä tulee sähköä kansalaisten ja teollisuuden käyttöön. Vesivoima on saasteeton keksintö, mutta tällaisen altaan rakentaminen on aina suuri ympäristön muuttaja. Lokan altaan alle jäi kuusikymmentäluvulla useita kyliä. Varmasti tässä, niin kuin muissakin asioissa pätee, että ihan hyvä asia sinänsä kunhan ei tule minun takapihalleni. Kuinkahan paljon solisevia koskia ja putouksia on tuolla altaan pohjalla?

Lokan kylässä asuu sata ihmistä. Tekoallas on hyvin kalaisa ja kylässä onkin kalasatama.

Pienen etsiskelyn jälkeen löysimme täydellisen leiriytymispaikan. Kangasmetsää aivan veden äärellä. Pystytimme teltan, joka osoittautuin aika pieneksi. Pystytimme teltan varovasti, sillä 13 eurolla ei voi saada erityisen laadukasta majoitetta. Koirat nukkuivat autossa ja me änkäydyimme pieneen kangaspussiin. Vaikka sujahdimme telttaan mahdollisimman nopeasti, niin kymmenen hyttystä tuli mukana. Ensimmäisenä pitikin aloittaa massamurha.

Nukkumaan mennessä kello oli kaksi. Mahduin juuri ja juuri ojentamaan jalat suoriksi. Meillä oli vain ohuet telttapatjat alla ja vuode oli siis kohtuullisen kova. Marketta nukahti kohta, mutta minä pyörin aikani ja kuuntelin kankaan takana lenteleviä hyttysiä. Kyllä mahtaa hyttystä harmittaa kun ihmisen hengitysilma on kutsunut heitä aterialle, mutta mistään ei löydy reikää mistä pääsisi vatsansa täyttämään. Varmaan sama tunne jos hyvä grilliruuan tuoksu tulee naapurimökiltä ja itsellä ei ole kuin näkkileipää.

Pieni mutta edullinen majoite.

Torkahtelin välillä ja käänsin kylkeä kymmeniä kertoja. Keräsin kylmyyteen kuudelta ja katsoin ulos kun kova tuuli puhalsi suoraan teltan hyttysverkon läpi. Illalla oli tyyntä ja laitoimme hyttysverkon kiinni ja varsinainen "ovi" oli suljettuna, mutta ei vetoketju vedettynä. Laitoin oman makuupussin Marketan päälle ja kömmin teltasta ulos. Laiton vetoketjun kiinni. Otin koirat autosta ja lähdimme kävelemään altaan rantaa. Varmasti tähän kohtaan tulee joskus vielä kesämökkejä vieri viereen. Joitakin mökkejä on jo reunamille rakennettu ja lisää näytti olevan rakenteilla. Löysin yhden kumpareen, joka olisi täydellinen mökkipaikka. Kävelyretken jälkeen söin sämpylää horisonttiin katsoen ja samalla kastelin takapuoleni kostealla mättäällä istuessani.

Yritin nukkua autossa, mutta ei sekään oikein onnistunut. Olin pökkyrässä, mutta en ahdistunut. Aallokon  katsominen oli parasta mitä vain voi olla. Seurailin myös kalastajaa, joka pienellä veneellä kävi kokemassa katiskoja. Joka katiskassa näytti olevan kymmeniä kaloja.

En raaskinut herättää Markettaa, mutta hän kömpi teltasta ennen yhdeksää. Purimme teltan ja lähdimme aamukahville Tarmo lähikauppaan. Kaupassa on myös posti ja Alkon etäpiste. Kysyin miten se toimii ja sain kuulla, että jos tilauksen tekee ennen yhtätoista, niin samana päivänä kello viideltä toimitus saapuu. Aika kätevää.

Lokka on Sodankylän kylä. Kirkonkylään on 80 kilometriä. Päätimme ajella sodankylään haistelemaan elokuvajuhlien ilmapiiriä. Olin myös tietoinen, että samanaikaisesti keskustassa on taidenäyttely, jonka halusin nähdä. Lapin taiteilijaseura on tuonut Napagallerian satelliitin Rovaniemeltä pohjoiseen. Elokuvajuhlilta seuraavassa blogissa.