Meidän oli tarkoitus mennä laavulle yöksi perjantaina. Matonpesun jälkeen vanha flunssa tuntui palaavan. En ottanut riskiä, joten jäimme tänne järvimökille. Kuumetta ei tule, mutta on vetämätön olo. Ei oikeastaan ole kipeänä, mutta olo ei ole tervekään.
Täällä tuulee aikalailla kovasti. Idän suunnasta tulee vaahtopäitä. Olen katsellut aikaisemmin kun lokit.... siis naurulokit (kiitos Emma) ovat kalastelleet vastarannan tuntumassa. Sinne on puoli kilometriä matkaa ja olen vain seuraillut kun linnut syöksähtelevät veden pintaan. Aamulla huomasin, että ilmeisesti tuulen suunnasta johtuen ne olivatkin nyt kalassa tässä meidän rannassa. Otin kameran ja menin vakiopaikalle istumaan. Otin 300 kuvaa ja sain tallennettua muutaman hetken siitä kun kalaa napataan. Tässä yhdessä epätarkassa otoksessa näkyy myös mitä sieltä pinnan alta tulee. Paljaalla silmällä sitä ei erota. Lintuja on saalistamassa kymmeniä ja niiden lennon seuraaminen on todella nautinnollista.
Jos ja kun kalat ovat pääasiassa kuvassa näkyvän kaltaisia, niin kalastamiseen menee suhteellisen paljon energiaa saaliiseen nähden. Tämä kyllä näyttää niin mukavalta hommalta, että taitaakin olla urheilukalastusta. Siinähän myös veneiden, moottoreiden, vapojen, kelojen ja satojen uistinten hinnalla yksi kalastaja ostaisi ammattikalastajalta itselleen ravintoa koko loppuelämäksi.
Kävimme tänään myös korvasienessä. Saaliina on noin viisi litraa näitä myrkyllisen herkullisia raaka-aineita. Mitenkähän aikoinaan on mennyt se oppi, että väärin laitettuna sieni on tappavan myrkyllistä? Onko ensin paisteltu sieniä pannulla ja syötetty naapurille. Kun naapuri on kuollut tuskissaan, niin on päätetty keittää kertaalleen ja tarjottu toiselle naapurille. Hän on sitten ollut lopun ikää saraaloisen keltainen ja muutenkin kivuloinen, joten sitten on keksitty keittää kaksi kertaa viisi minuuttia. Jotenkin tähän tapaan se on täytynyt aikojen alussa mennä kun on ravintoaineita kokeiltu.
 |
| Päivän saalis |
Tärkeää korvasienihommissa on ryypätä kunnolla. Siis ryöpätä.
Itse asiassa kuviisi on nyt sattunut pikkulokki (Hydrocoloeus minutus). Pikkulokki ja naurulokki ovat Suomen ainoat tummapäiset lokit, mutta niiden erottaminen on helppoa. Pikkulokki on pienemmän kokoinen,siipien alapinta on musta ja pää on kokokomusta (naurulokin pää on tummanruskea). Lisäksi naurulokeilla voi nähä silmakulmassa valkean ympäryksen. Hauskaa lokkibongailua :)
VastaaPoista