Huoleton mies on veneetön mies

Edellisen blogin kuvissa näkyy veneenlasku ja kuvia kauniista veneestä. Vesillelasku ei ollut kuitenkaan aivan niin ongelmaton, kuin kuvista voisi päätellä.

Veneen ottaminen lavetilta alas on tarkkaa puuhaa. Se onnistui kuitenkin turvallisesti ja saimme Martan vedettyä traktorilla alas. Joimme kahvit ja sitten oli aika laskea laiva veteen. Kuten huomaatte puhun Martasta sujuvan sekaisin sekä veneenä , että laivana. Minulla on vaihtelevassa määrin suuruudenhulluutta ja vaatimattomuutta päässä, joten juuri kun kirjoitan Martan yleisnimen, niin sen hetkinen aivojen suuruudenhulluus-/vaatimattomuustila ilmenee helposti lukijalle.

Laskettaessa Marttaa veteen, niin juuri vesirajan yläpuolella  koekäynnistin moottorin ja se hyrähti käyniin ensimmäisellä yrityksellä. Koska ilmassa ollessa jäähdytys ei saa vettä, niin sammutin sen pienen rupluttelun jälkeen. Vesillelasku on aina jännittävä paikka ja kun traktorikuskina oli paikallinen isäntämies, jonka taitoja en tiennyt, niin jännitystä oli ilmassa. Onneksi tämä isäntä oli sen verran varovainen luonteeltaan ja mitään ongelmaa ei ilmennyt. Martta solahti veteen ja käynnistin moottorin. Muistin ennestään moottorin luotettavuden. Se on aina lähtenyt käyntiin keväälläkin ilman erityisempiä ongelmia.

Laitoin kipparinlakin syvemmälle ja lähdin ajelemaan kohti selkää ja sieltä sitten kuuden kilometrin matkan kotisatamaan järvimökin rantaan. Suu korvissa ajelin 400 metriä ja moottori sammui. Koska tankki oli ollut irti, niin ajattelin, että sinne on jäänyt putkeen ilmaa. Starttasin uudestaan ja kone lähti käyntiin ja kohta sammui taas. Samalla huomasin kuinka jalkojeni alla näkyi vettä. Pilssipumppu perällä kävi, mutta vuoto oli suurempaa kuin pumpun teho.

Kone ei käynyt millään ja ajattelinkin, että kun nyt starttaan tarpeeksi, niin viimeinenkin sähkö loppuu ja pumppu lakkaa kokonaan toimimasta. Seison kapteenin hattu päässä laivan katolla ja alus vajoaa pikkuhiljaa Kuusamojärven pohjaan. Tämä katolla seisominen oli mielikuvani tästä neitsytmatkasta ongelmien keskellä. Valitettavasti ei ole kamariorkesteri mukana kuten Titanicilla sen upotessa.

Soitin rannalla olevalle Marketalla ja kerroin ongelmasta. Sanoin, että tarvitsen hinauksen. Mailla halmeilla ei näkynyt yhtään venettä. Heitettiin ajatuksena, että Marketta lähtee mökille ja käynnistää siellä perämoottorin ja tulee vastaan. Ajamista aikaa ja uppoamista vastaan. Soitin veneenveistäjälle ja hän kysyi: "Mitenkäs siellä menee?" "Moottori sammui keskelle selkää ja vene vuotaa pahasti." Veneenveistäjä:" "No ei sitten ihan hyvin menekään." Hän myös arveli, että olisiko ilmaa päässyt koneeseen. Sitten hän kysyi: "Oletko avannut polttoainehanan?" "Onko tässä polttoainehana?"

Olin omistanut veneen jo viisi vuotta, enkä tiennyt hanan olemassaolosta. "Siellä se on tankin alla." Ryntäsin veneen keulaan ja avasin luukun. Tungin käteni tankin alle samalla puhelimessa puhuen. Ei ole sanoin. Veistäjä sanoi, että työnnä käsi syvemmälle. Uskomattoman hyvälle tuntui kun tunsin poikittain olevan vivun kädessäni. Käänsin vivun virtaussuuntaan ja menin takaisin kajuuttaan. En muista katsoinko ylöspäin, mutta laitoin virran päälle ja painoin starttinappulaa.

Se että puuvene vuotaa pitkän telakalla olon jälkeen on aivan normaalia. Yleensäkin keväällä vene tihuuttaa vettä pohjan läpi muutaman päivän. Pikkuhiljaa puu turpoaa ja tihkuminen vähenee. Puuveneessä on välttämätöntä pitää pilssipumppuja päällä ja automatiikka hoitaakin pumpun käynnistämisen.

Painoin starttinappulaa ja moottori käynnistyi aivan kuin mitään ongelmaa ei olisi. Soitin Marketalle, että kone käy ja ajan kohti kotisatamaa. Pumppu jaksoi pitää vedenpinnan lattialankkujen alla ja mielialani koheni entisestään. Martta oli palannut luokseni kauniinpana kuin koskaan.

Veneen sähköissä oli ongelmia todella paljon ja edellä mainittu pilssipumppu toimi epävarmasti ja toinen pumppu toimi miten huvittaa. Kysyin paikalliselta ystävältäni Ristolta, että tietäisikö hän jotakin ihmistä, joka ymmärtäisi vähän näistä venesähköistä kun karttablotterikin pitäisi asentaa. Risto sanoi itse ymmärtävänsä ja hän tekikin pari päivää töitä, että saatiin veneen sähkösysteemit toimimaan. Nyt toimii kaikki loistavasti ja ajeleminen on pelkkää nautintoa. Toinen akkukin oli aivan sökö ja toinenkin veteli viimeisiään. Nyt on kaksi uutta akkua ja toimintavarmuus on loistavalla tolalla. Vene jäi pari kertaa käynnistymättä kun akuista loppui virta. Tämän kokoisella veneellä se on katastrofi. Tätä laivaa ei voi meloa eikä soutaa. Moottoria ei saa ulapalla käyntiin mitenkään muutein kuin starttimoottorilla.

Martta on turvallisesti kotisatamassa päivän risteilyn jälkeen.

Täällä on ollut nyt pari viikkoa sukulaisia ja olemme ajelleet pitkin Kuusamojärveä sekä Muojärvellä. Välillä uistimet perässä ja välillä ilman. Kävimme myös risteilyllä em. Riston ja hänen vaimonsa Tarjan kanssa Muojärvellä ja saaliiksi tuli todella iso Ahven ja alamittainen Järvilohi. Lohi päästettiin vapaaksi, mutta ahven on pakastimessa.

Tämä lohi jatkaa kasvamistaan Muojärvellä

Johanna ja Sonja Martan yläkannella.