On mukavaa kun Sonja on täällä. Muuten ei tulisi harrastettua liikuntaa näin paljon. Ollaan käyty sauvakävelemässä useana iltana. Melontaakin olen pikkuisen taas kokeillut parin vuoden takaisen kaatumisen jälkeen. Sonja sai eilen tänne maastopyöränsä Ruotsista ja tämän päivän ohjelmaksi suunnittelimme Rukan valloituksen polkupyörillä. Koska minun pyöräni on pappamallia ja se kaipaisi huoltoa, niin vaihtoehdoksi jäi pyörän vuokraaminen.
Veimme Marketan töihin aamulla ja jatkoimme siitä Rukalle. Vähän aikaa pyörittyämme löysimmekin pyörävuokraamon. 10 euroa/ 3 tuntia tuntuu ihan kohtuulliselta.
Saimme myös kartan, mutta varsinaisia pyöräreittejä siinä ei näkynyt. Niinpä lähdimme laskemaan hiihtostadionin pohjaa kohti ja sieltä jyrkässä nousussa jo ensimmäisen kerran syke nousi lähelle 200 lyöntiä. Kiersimme tunturia ja välillä pysähdyimme katselemaan maisemia. Täytyy sanoa, että ensimmäiseksi varsinaiseksi kokeiluksi ei paljon vaativampia olosuhteita voisi valita. Ylämäissä oli aivan puhki ja alamäessä ei oikein voinut nautiskella ja välillä oli pelko että menee tangon yli. Sonjan ajonopeus oli nopeampi, mutta maltoin mieleni ja en yrittänytkään pysyä vauhdissa mukana. Sonja on kuitenkin harrastanut lajia jo paljon pidempään.
Rukan rinteillä oli myös poroja siellä täällä pieninä laumoina. Myös aivan ylhäällä turistien ihmeteltävänä oli parikymmentä otusta. Sonja oli myös poropaimenena pyörän kanssa rinteen alla. Porotokka käpsytteli edellä kun paimen kiersi talvea odottavaa kahvilarakennusta.
Kiipesimme suurimmaksi osaksi pyöriä työntäen aivan huipullekin. Sieltä avautui kauniit Koillismaalaiset maisemat, mutta toki hissirakennelmat hiukan tätä elämystä sekoitti. Seuraava reissu suuntautuu varmasti johonkin muualle kuin laskettelukeskukseen. Jos Iivaaran valloittaisi seuraavaksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti