Lakkoja ja Piikstammea

Vanhempani ovat vierailulla täällä luonamme. Eilen illansuussa kävimme laavulla keittelemässä kahvit ja paistamassa makkarat. Vaikka molemmilla on ikää jo 82 vuotta, niin hyvin vielä jalka nousi suolla kävellessämme. Lakkojakin tulee jonkun verran, mutta ne ovat vielä aikalailla raakileita.

Viikonloppuna kävimme Piikstammella. Piikstammi on aikoinaan käsipelillä  kaivettu kanava, jonka tarkoituksena on ollut laskea veden pintaa ja sitten kasvattaa karjalle heiniä rantaniityillä. Kuten usein luonnon kanssa, niin  homma voi karata käsistä. Vedet laskivat Kuusamon kirkolla asti ja ranta pakeni satoja metrejä ja rannat muuttuivat mutalikoiksi.

Korjaustoimenpiteiden jälkeen saatiin vedenpinta kaikkia tyydyttävälle tasolle. Tällä hetkellä hiekkaharjun läpi virtaa todella kaunis koski. Myöhemmin paikalle on rakennettu riippusilta.

Venettä odottelen tällä viikolla. Haluaisin että pääsisimme jo perjantaina koeajamaa sitä Kuusamojärvellä. Koska kesä on ollut viileä tähän saakka, niin uskon sen alkavan vasta sitten kun saan Martan tänne.

Tämä kesä tuntuu hupenevan hirveällä vauhdilla. Marjat ovat jo raakileina syksyä odottamassa. Vesi ei varmaan kerkeä edes lämmetä, ennen kuin Jaakko heittää kylmän kiven. Olen uskaltanut käydä uimassa saunasta nyt viikon verran kun katsoin vesilämpömittarista, että se on jo 18 asteista. Eilen katsoin mittaria tarkemmin ja huomasin, että olin lukenut väärin. Se oli vain 16 asteista ja mitähän se on ollutkaan silloin viikko  sitten.

Tein kanootista uima-altaan yhtenä iltana huvikseni. Ajattelin, että jos vesi pysyy ulkopuolella, niin hyvä allashan siitä tulee. Niin tulikin. Täytin sen puhtaalla porakaivovedellä ja löysin varastosta lasten vanhoja lelulaivoja joita laitoin uiskentelemaan. Silloin tällöin paistava aurinko lämmittää altaan vettä. Ensi viikolla tulee Petrin porukkaa Helsingistä ja voimme sitten pitää vaikkapa allasbileitä. Tai nauttia tuoremehua lokoisasti altaan pohjalla istuskellen. Pitääpä muistaa ostaa drinksuihin sateenvarjoja.