Muistin joitakin viikkoja sitten, että minulla on koululla vielä se keskeneräinen maalaus. Kerroin sen synnystä blogissa 16. helmikuuta tänä vuonna. Maalaus on välähtänyt mielessä silloin tällöin ja pohtiessani sen jatkamista tulin siihen tulokseen, että käyn sen hakemassa ja kehystän sen. Julistan itselleni sen valmiiksi, vaikka teknisessä mielessähän se ei sitä olisikaan.
Soittelin tutulle opettajalle ja sovin treffit koulun pihaan. Kerroin hakevani maalauksen Ollin työhuoneelta ja hän avaisi oven. Juteltiin pihalla niitä näitä ja mentiin hakemaan maalausta. Se ei ollut siellä. Katseltiin myös komeroita ja muita mahdollia paikkoja. Mentiin maalausluokkaan ja katseltiin nurkkia. Maalausta ei löytynyt. Harmitti hiukan, mutta kyllähän se jostain vastaan kävelee ajattelin.
Meni muutama päivä ja soitin taas opettajalle. Hän oli unohtanut kysyä taideopettajalta. Lupasi kysyä.
Seuraavana päivänä hän soitti ja sanoi, että valitettavasti teos on ilmeisesti siivouksessa heitetty roskikseen. Tämä maalaukseni on heitetty roskikseen! Suuri menetys minulle, mutta pieni suomalaiselle maalaustaiteelle.
Tapauksesta on mennyt jo useita viikkoja, mutta edelleen päivittäin se palaa mieleeni ja joka kerta harmittaa aika paljon. En olisi sitä jatkanut ja se olisi todennäköisesti kehystettynä ollut jonkun aikaa makuuhuoneeni seinällä ja sen jälkeen jossain taulukasassa oikeiden taideteosten kanssa. Mutta silti.
Tässä kamerakännykkäkuva kyseisestä keskeneräisestä harjoitustyöstä. Tarina teoksen synnystä löytyy sieltä 16.2 blogissa. Harmittaa. Harmittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti