Toritaidetta ja politiikkaa.

Paluu normaaliaikaan (talviaika) tekee sen, että päivänvaloa ei riitä enää ilta-askareisiin. Jos ajattelee valokuvaavansa luonnossa, pitää lähteä viimeistään kolmelta liikkeelle. Lunta on muutama sentti ja valon määrä sinänsä on suurempi kuin vuosi sitten, jolloin täälläkin lumi tuli vasta marraskuun lopulla. Huomenna pitäisi tulla jo sen verran taivaanmannaa, että voisi jo hiihtokaudenkin aloittaa. Vähän Marken kanssa uhottiin, että tuhat kilometriä menisi rikki tänä talvena suksien päällä.

Meillä on molemmilla sellaiset Nanogrip-sukset. Ne on parhaimmillaan kai 200 hiihdetyn kilometrin jälkeen. Sukset on ollut kaksi talvea ja varmaan kohta siis alkaa toimia.

Sanon aika usein, että on niin kaunis maisema tai valo, että jos sen maalaisi tauluksi, niin en pitäisi siitä, koska en pidä toritaiteesta. Tänään oli sellainen aurinkoinen utuinen päivä, että pari toritauluvalokuvaa tuli. Mielessä oli jo metsään mennessä, että yritän ottaa blogiin kunnon pystykuvan. Tuossa se vieressä nyt sitten möllöttää. Suomalainen mänty suomalaisella suolla auringonlaskun hämyssä.

Perussuomalaiset voittivat vaalit sanotaan mediassa, vaikka sinänsähän perussuomalaiset tulivat neljänneksi. Jos minä vaikka alan nyt hiihtää ja treenata ihan hirveästi. Menen ensi viikolla ensimmäisiin kilpailuihin ja tulen vaikka 10 kilometrillä sijalle 98 ajalla 1.32.56. Vappukisoissa 1000 kilometrin treenaamisen jälkeen samalla matkalla hiihdän ennätysajan 56.58 ja sijoitus on jo 43. Olenko minä silloin näiden hiihtokilpailujen voittaja?

Mutta toki Perussuomalaiset eniten kannatustaan kasvattivat ja tänne Kuusamon valtuustoonkin pääsi viisi uutta innokasta kaikkitietävää maailmanparantajaa. Mänttäänkin taisi mennä koko neljän ehdokkaan lista läpi. Vaikuttaako tämä nyt sitten elämään? Kyllä. Koska aina olen edustanut juuri sitä taidemuotoa, jota perussuomalaiset ovat vastustaneet, niin nyt tuossa vieressä ja allakin on varmasti sellaista taidetta, jota perusperusperussuomalainenkin ymmärtää ja pitää. Parhaani yritän sekä taide, että hiihtomarkkinoilla. Katsotaan mihin se riittää.

Pakkasta on ollut jo viikon, mutta sateisesta syksystä johtuen metsäojat virtaavat vielä valtoimenaan. Tuossa lähimetsässä kävellessäni tänään näin jäätä muodostuneen ojan reunalle. Otin puolenkymmentä ruutua ja kun tulin kotia ja laiton koneelle, niin aloin nähdä eläimiä jäässä. Käänsin kuvaa 90 astetta ja ainakin minun silmään tässä on karhun tai possun painia. Näin muuten tuossa yllä olevalla suolla tuoreet kaksi ja puoli vuotta vanhan naaraskarhun jäljet. Karhu oli kävellyt suon halki ja varmaan etsii jo talviunipaikkaa. Ai mistäkö tiedän, että se on kaksi ja puolivuotias naaraskarhu? No en mistään. Ja jos olet aiempia blogejani lukenut, niin ei se välttämättä ole karhukaan. Mutta ei se kumisaappaan jälkikään ollut.

Jotenkin tätä kaamosaikaa odotellessa valo on tullut tärkeäksi. Aikaisemmassa blogissa oli sellainen lehtivalolamppu. Tässä kuva samasta lehdestä. Antakoon se valoa kaamokseen.