Lakkoja ja vihaisia lintuja

Viime vuoden pimeimmän ajan olin Kuusamossa ja nyt täällä Rovaniemellä. Kuusamossa katuvalojen ulkopuolella kaamosaika tuntui enemmän ja päivän puuhia piti suunnitella muutaman valoisan tunnin mukaan. Täällä kaupungissa sen ei ole niin väliä. Olen kävellyt paljon iltaisin koirien kanssa ja ilman ja todennut, että Rovaniemi on erittäin valoisa kaupunki. Nyt kun puut kantavat vielä valkoista huntua, niin tuntuu kuin eläisi lampun sisällä. Parvekkeemme edessä on lumisia koivuja ja koivujen takana katulamppu. Nostin säleverhot ylös ja useita kertoja päivässä tuijottelen puita mietiskellen maailman menoa.

Kävellessäni olen yrittänyt nähdä myös lintuja. Välillä joitakin varislintuja näkeekin, mutta lentotoiminta on vuoden hiljaisinta. Pari kertaa olen nähnyt tilhiparven jossakin etäällä. En ole laittanut mitään lintulautaa parvekkeelle, enkä tiedä olisiko se suotavaakaan. Eilen valoisan aikaan istuskelin tässä koneella ja vilkaisin taas lumisia puita. Puussa aivan parvekkeen kohdalla istui pullea lintu. Vaihdoin kameraan 200 millin objektiivin ja hiippailin ikkunan taakse. Otin varuilta muutaman ruudun lasin läpi. Avasin varovasti parvekkeen oven ja otin kuvan. Menin parvekkeen kaiteen luokse ja käytin kaidetta tukena ja otin lisää ruutuja. Lintu vilkaisi minuun ja katseella kertoi: "Eiköhän se ollut siinä." ja lensi pois. Laitoin kuvan facebookkiin ja siellä eräs hyvin asioista perillä oleva ystäväni sanoi: "Uusi angry bird?" Toden totta tämä näyttää aivan tuolta suomen talouden pelastavan leikin linnulta.

Kävimme sunnuntaina hiihtämässä. Täällä ei ainakaan pääse hiihtämisestä sillä, että sanoo latuverkoston olevan kaukana. Kun kävelee sukset kädessä noin 300 metriä on kiinni Ounasvaaran hyvin hoidetussa latuverkossa. Ounasvaaralle toki on hiihdettävää toistakymmentä kilometriä, mutta verkon toinen pää on tuossa Kemijoen toisella puolella jonne täältä menee joen yli yhdyslatu. Odotan jo kevättalven auringonpaisteisia päiviä, kun valon lämmittäessä poskia hiihtelen jäällä ensin alajuoksulle niin pitkälle kuin jaksan ja sitten vielä takaisin.

Syksyllä lupailin vähän äidilleni kerätä lakkoja. Etsimme kyllä lakkoja useina iltoina ja saimmekin joitakin litroja, mutta emme löytäneet mitään kunnon lakkapaikkaa. Tämä on vaivannut minua jonkin verran. Menin paikalliseen tulostusliikkeeseen ja otin yhdestä loppukesän lakkakuvasta tulosteen ja vein sen eilen postiin vanhemmilleni. Jos on lakkoja luvannut, niin pitää ainakin yksi kappale toimittaa. Kokeilin samalla myös tulostimen laatua parilla pienemmällä paperiversiolla. Paljon on lakkoja Rovaniemellä.