Rovaniemi - Äkäslompolo - Ivalo - Inari - Rovaniemi

Aurinkoinen päivä tammikuussa Lapissa. Yöllä näkyy tähdet ja kuun sirppi. Jos minulta olisi kysytty aikaisemmin, että mikä on pakkasluku, niin olisin arvellut jotain 30 ja 40 asteen väliltä. Viime viikonloppuna olimme yhden yön Äkäslompolossa ja yhden yön Ivalossa. Oli kirkas sää ja lämpötila pysyi 5 ja 10 asteen välillä. Kun ajoimme lauantaina asumattomien seutujen läpi Kittilästä Inariin, niin Marketta sanoi, että on kuin ajaisimme maisemapostikortin sisällä. Koko matkalla tuli vastaan vain muutama auto. Erään pitkän suoran päässä näimme jonkun eläimen. Se oli hyvin tumma ja isompi kuin koira. Häntä näytti pitkältä. Aivot analysoivat ja etsivät mikä se voisi olla. Matkaa oli vielä useita satoja metrejä kun eläin hyppäsi penkalle ja hävisi siitä metsään. Jälkikäteen miettien en oikein keksinyt muuta vaihtoehtoa kuin että näimme ahman. Seuraavan kerran kun ajelen tuolla niin otan kameran käden ulottuville ja laitan siihen valmiiksi pidemmän putken. Vaikka ei tulisi mestarillista luontokuvaa, niin huonostakin voi jälkikäteen tunnistaa eläimen.

Äkäslompolossa lähdin illalla koirien kanssa ulos. Kämpillä asui nuori neito, jonka kameran jalustaa pyysin lainaksi. Aikaisemmin olin nähnyt kuinka kuun sirppi oli kirkkaana taivaalla. Kun menin ulos, niin pilvet olivat tulleet maan ja kuun väliin. Otin kuvia vierellä näkyvästä Yllästunturista, jossa lumikissat kunnostivat rinteitä. Menin kuitenkin alemmaksi ja etsin katseellani puun, jonka sommittelin kuvan vasempaan laitaan. Oli hyvin hämärää, mutta kuu valaisi kuitenkin pilvien läpi ja kämpän pihavalotkin työnsivät pimeyttä syvemmälle metsään. Otin muutaman ruudun ja välillä korjasin sommittelua ja säädin valotuksen korjausta. Jo kameran lasista kuva näytti mukavan väriseltä.  Vanhanaikaisen ruskealta. Valokuva näytti vähän paremmalta ja selkeämmältä kuin luonto. Se näytti tältä:

Aamulla auringon noustessa tunturien takaa lähdin uudestaan koirien kanssa metsään kävelemään. Metsässä oli hyviä lumikengillä poljettuja uria joita oli hyvä kävellä. Otin paljon kuvia aamun sinisestä hetkestä tunturissa. Kun palasin kämpille, niin otin muistinvaraisesti samasta kohdasta kuvan käsivaralta. Kuvasta tuli tämmöinen:

Ivalossa oli hotellilla karaokekilpailut. Seurasimme mielenkiinnolla tapahtumaa. Onneksi kyseessä oli jo finaalit  ja täytyy sanoa, että joukossa oli paljon hyviä laulajia. Kappalevalinnat eivät vain muutamaa lukuunottamatta olleet oikein meidän maun mukaisia. Kiusallinen yksityiskohta oli, että etelästä tullut tuomaristo oli silminnähden juovuksissa.

Sunnuntaina kävimme Inarissa katsomassa Siidaa ja tapaamassa minun viime vuotisia opiskelukavereita. Meidän viime vuoden ryhmästä kolme lähti opiskelemaan Inariin. Kaksi medialinjalle ja yksi käsitöitä. Oli mukavaa katsella todella tyylikästä saamelaismuseo Siidaa ja samalla turista vanhojen kamujen kanssa. Viime vuoden ryhmästä kertoo jotain se, että toinen opiskelukavereistani on yli viiskymppinen ja toinen 17 vuotias. Kolmas kaveri oli lähtenyt pistäytymään Utsjoella.

Tulomatkalla käytiin vielä Askassa tapaamassa kahta vanhaa tuttua taiteilijaa. Mikä oli kiertomatkamme syy selviää tästä blogista myöhemmin keväällä.

Lähdin pari päivää sitten metsään kävelemään koirien kanssa. Otin kameran mukaan ja mietin, että laittaisinko pidemmän putken. En laittanut. Kävelin metsässä ja kuulin tikan kopistelevan. Katselin puihin ja näin auringon osuvan tikan punaiseen takapuoleen. Harmittelin lyhyttä putkea. Mutta sain kuitenkin tälläisen kuvan:

Jos karppaaja haluaa syödä pizzaa, niin kannattaa sitten valita hyvä ravintola ja hyvä yksilö. Kävimme Äkäslompolon kylässä Jullin ravintolassa. Marketta sanoi, että kyseinen pizza oli hänen elämänsä paras. En minäkään muista koskaan parempaa syöneeni. Kyseessä oli Jullin neliveto. Savuporo, savulohi, leipäjuusto ja smetana oli pizzan täytteenä. Pohja oli myös hyvä ja epäkeskon muotoinen. Suosittelen.

Tässä vielä maisemakuva kaupungista: