Näin merikotkan

Varmaan blogin lukijoita jo kyllästyttää nämä elukoitten kuvat. Viime päivinä ei ole kirjoituttanut ollenkaan ja siksipä olen istunut kameran kanssa milloin missäkin. En pidä itseäni ollenkaan luontokuvaajana. En rakentele koppeja metsiin, enkä haaskojakaan tee. Istahdan normaalille istumapaikalle kamera sylissä. Tänään istuin reilun tunnin iltapäivällä laiturilla ja mm. tälläiset otukset tarttuivat kameran kennolle. Kaikki on kuvattu normaalilta laiturilta muovisella puutarhatuolilla istuen. Mieluiten kuvaisin ihmisiä, mutta eihän täällä metsässä ihmisiä ole. Vaimoakaan ei koko ajan voi kuvata.

Merikotka

Piisami

Sinakko lähtee

Kuikka

Mikähän lokki tämä on?

Ja jottei aivan pelkiksi eläinten kuvaamiseksi menisi, niin tässä on lopuksi kuva pajunkissoista.

Ajan tappamista sairaspäivänä

Olin pitkän viikonlopun eräkämpillä erakkona. Käytännössä sairastelin siellä itsekseni. On se ihmeellistä, että kun olin työmaailmassa en juuri koskaan ollut kipeänä. Täällä rennommalla meiningillä eläessäni tämä on jo toinen kunnon flunssa. Ehkä kiire ja stressi pitää flunssan loitolla.

Mökillä istuin yhtenä iltana nuotiolla ja kuinka ollakaan silmiini osui hiekassa makaava sammakko. Kamera oli käsillä ja pakkohan niin hyvin paikallaan pysyvää mallia oli kuvattava. Tässä omasta mielestäni paras osuma.

Sammakko maastopuvussa.

Yhtenä iltana saunaa lämmittäessä näin purossa uimassa jotain suurta. Onneksi terassin pöydällä oli kamerani pisimmän (200 mm) putken kanssa. Vaikka oli jo hämärää, niin otin muutaman heittolaukauksen. Tästä kuvasta ainakin erottaa, että purossa asustelee majava.  Se varmaan suunnittelee padon rakentamista johonkin kohti puroa.

Majava

Marketta ajoi eilen pyörällä 32 kilometriä ja tuli sairaan avuksi siivoamaan mökin ja ajamaan auton pois tänne lähemmäksi kirkonkylää. Auto menee tänään korjattavaksi, kun siitä on hajonnut nelivedonohjausyksikkö. Pikkusen ottaa pannuun, kun autot eivät nyt meinaa millään kestää täällä olemista. Marketta lähti kouluun ja vei auton pajalle. Jäin koirien kanssa sairastelemaan tänne järvimökille. Aurinko paistaa ja ajattelinkin, että samahan minun on istuskella laiturilla ja katsella elävää luontoa, kuin katsella televisiosta luonto-ohjelmaa. Näinkin kahden linnun parittelevan, sekä uivan piisamin. Aamulla laiturin vieressä oli myös kuikkapariskunta. Linnuista ja piisamista sain kuvankin, mutta laatu ei ole hyvä, joten en julkaise niitä. Riittäköön tuo suttuinen majavan kuva tätä suttulajia.

Tähän loppuun laitan muutaman telkkäkuvan, jotka nappasin puutarhatuolissa istuen ja sairastamisesta
nauttien karvahattu päässä.

Muodostelmalentoa

Eläimellistä menoa

Vaikka lunta on vielä maassa runsaasti, niin tälläinen kesän eläjä oli ottamassa aurinkoa laiturilla. Sota sen löysi, mutta ei sentään napannut suuhunsa. Haisteli vain ja antoi olla.

Sota. Tämä entinen karkulainen istuu nykyään vieressäni kun katselemme virtaavaa vettä. Koira on oppinut meditoimaan. Siis en edelleenkään pidä koiraa narussa muuta kuin aivan poikkeustapauksissa. Tällä lailla me vettä tuijottelemme.

Puuhailin tänään pieniä rakentelutöitä. Olin joen puolella ja kun tulin pihalle, niin oikein säikähdin. Sepelin päällä oli kuvassa näkyvä poronsarvi. Koirat eivät olleet reagoineet mihinkään. Oliko poro käynyt pudottamassa tämän sarven juurikin meidän pihalle. Mielikuvitukseni myös pohti ajatusta, josko tämä olisi joku paikallisten poromiesten viesti, että mene sinä etelän mies takaisin sinne kaupunkiin.

Porasin sarven tyvipäähän reijän ja löin naulan mökin nurkkaan. Siinä se sarvi nyt koristaa mökkiä.

Halkoja ja tulvaa ilmassa

Tulvivia vesiä äitienpäivänä

Aloitimme eilisen äitienpäivän vieton päivänsankarin toiveesta keräilemällä pihalta koirankakkia. Kolme koiraa x kaksi kakkaa x 200 päivää = 1200 koirankakkaa tontilla. Aloitan ja päätän tähän tämän jokakeväisen koirankakkakeskustelun.

Pihan siistimisen jälkeen lähdimme retkelle Kiutakönkäälle. Kiutaköngäs on väännös saamenkielestä ja se tarkoittaa tulvivaa jokea. Valitettavasti joki ei ollut vielä aivan tulvahuipussaan, mutta silti se on aina näkemisen ja kokemisen arvoinen. Kovilla -38 asteen pakkasilla sain könkäällä istuskella ihan omassa  rauhassani, mutta nyt aurinkoisenä äitienpäivänä ihmisiä oli kymmenittäin liikenteessä. 

Päivänsankari Kiutakönkäällä

Illalla pakkasimme romppeet ja lähdimme eräkämpälle itärajan pintaan. Odotin myös tämän meidän puron jo vähän tulvehtivan. Kun käänsin autoa kärryn kanssa pihassa, niin Marketta huudahti vieressäni: "Kyllä nyt ainakin vettä riittää purossa." Joki tekee mökkimme kohdalla sellaisen kaksinkertaisen ässämutkan ja nyt joki oli vetänyt mutkat suoriksi ja se oli muuttunut voimakkaasti virtaavaksi lammeksi. Joen yli on kaksi siltaa ja toinen hipoo vettä ja toisen runkopuut ovat veden alla ja vain lankut enää pinnan yläpuolella. 

Tulvasillat

Metsissä on vielä lunta niin, että noin 70 % pinta-alasta on vielä lumen vallassa. Uskonkin, että tulvahuippu on vielä edessäpäin. Olen aina haaveillut olevani täällä Kuusamossa tässä vaiheessa kun vedet virtailevat voimalla. Ja kun tarkemmin miettii... niin.... Täällähän minä nyt saan ollakin. 

Karhunjäljillä

Karhu ja erakko

Viime yönä oli pakkasta. Illalla jo päätin, että aamulla lähden moottorikelkalla ajelemaan ja katsomaan, josko karhuista näkyisi merkkejä. Lähdin maastoon yhdeksän jälkeen ja oli tulossa lämmin aurinkoinen päivä. Lumi kantoi kelkkaa vielä erittäin hyvin ja näytti, että voin ajella missä hyvänsä. Ajoin kuitenkin varmanpäälle rajavartioiden moottorikelkkauraa pitkin pientä metsäosuutta lukuunottamatta.

Mies ja karhu

Kun tulin ns. etelätielle, niin kukas se olikaan käyttänyt samaa reittiä? Herra tai rouva karhu. Onneksi taskussani oli tulitikkurasia, jotta sain vähän mittakaavaa mukaan. Jäljen leveys oli 15 senttimetriä. Soitin vielä Mikolla ja laitoin havaintotiedon tekstiviestillä. Jossakin rekisterissä on kohta nämäkin jäljet. Sammutin moottorikelkan ja kävelin jälkien perässä. Karhu oli käynyt sammuttamassa janoa pienehkön puron varrella. En tiedä oliko se säikähtänyt jotakin, kun oli oikein loikalla hypännyt ojan penkalle vai oliko se vain keväistä riemuhyppelyä.

Kun ajelin takaisin päin, niin näin vielä ahmankin jäljet. Jos jotain, niin tänä keväänä olen oppinut erottamaan ahman ja karhun jäljet toisistaan. Tai ainakin nyt siltä tuntuu.

Ahman jälki

Suunnitelma

Koulu loppui perjantaina. Kevätjuhlassa laulettiin suvivirren ensimmäinen säkeistö ja jaettiin stipendit. Vaikka kuinka vanhaksi opiskelee, niin aina jään ilman stipendiä. Hyvälle hävisin kun Siru, joukkomme nuorin sai ansaitusti tämän Osuupankin lahjoittaman kannustimen.

Viikonloppu vietettiin eräkämpillä puidentekotehtävissä. Minä sahasin pätkiksi ja Marketta halkoi hitaalla mutta varmalla sähkötoimisella halkomakoneella. Onneksi Martta teki pidempää päivää kuin minä halkoessaan kaikki pätkimäni puut, sillä lauantai-iltana alkoi sataa lunta ja sitä satoikin oikein reilusti. Pyhäaamuna maassa ja halkojen päällä oli 20 senttiä puhdasta uutta lunta. Lokakuussa odotin lunta kuin hullu puuroa, mutta nyt lumimäärä, joka olisi puoli vuotta sitten saanut minut hyppimään riemusta sai hiukan alakuloiseksi. Outoa?

Koulu loppui ja nyt palaan siihen, joka oli alkuperäinen suunnitelmani kun alkoitin tämän blogin. Tavoitteena on olla enemmän yksin ja vähemmän kontakteissa ihmisten kanssa. Tällä hetkellä olen yhden koiran kanssa eräkämpillä. Istun ja tuijotan, saunon ja mietin. Vaikka kuinka mietin, niin en tule viisaammaksi. Kunhan mietin aikani kuluksi.

Minulla on kuitenkin suunnitelma, jota toteutan koko ajan. Askel askeleelta teen sitä mitä olen suunnitellut tekeväni jo pidemmän aikaa. Olen sopinut askelmerkkejä ja tehnyt yhteistyösopimuksia. Mitä teen tästä jouluun saakka on jotenkin äärettömän selkeää. Aika sisältää paljon istumista ja meditointia. Istumista tulen ja veden äärellä ja istumista näyttöpäätteellä. Istumisten välillä kävelen metsissä ja jokien varsilla. Suon laidoilla ja soilla. Kaupungillakin kävelen ja kahvilassa istuskelen. Määrittelen kuitenkin rytmini aivan itse.

Juhannuksen jälkeen pitäisi tuoda Martta tänne Kuusamoon. Heinäkuussa istuskelen ja mietiskelen varmasti paljon veneessä. Aion kuitenkin tehdä veneeseen sähköjärjestelmän, jolla voin käyttää tätä konettani myös siellä. Missä vain liikun, on tämä koneeni mukanani. Kuulostaa suunnitelmalta.