Viikonloppu vietettiin eräkämpillä puidentekotehtävissä. Minä sahasin pätkiksi ja Marketta halkoi hitaalla mutta varmalla sähkötoimisella halkomakoneella. Onneksi Martta teki pidempää päivää kuin minä halkoessaan kaikki pätkimäni puut, sillä lauantai-iltana alkoi sataa lunta ja sitä satoikin oikein reilusti. Pyhäaamuna maassa ja halkojen päällä oli 20 senttiä puhdasta uutta lunta. Lokakuussa odotin lunta kuin hullu puuroa, mutta nyt lumimäärä, joka olisi puoli vuotta sitten saanut minut hyppimään riemusta sai hiukan alakuloiseksi. Outoa?
Koulu loppui ja nyt palaan siihen, joka oli alkuperäinen suunnitelmani kun alkoitin tämän blogin. Tavoitteena on olla enemmän yksin ja vähemmän kontakteissa ihmisten kanssa. Tällä hetkellä olen yhden koiran kanssa eräkämpillä. Istun ja tuijotan, saunon ja mietin. Vaikka kuinka mietin, niin en tule viisaammaksi. Kunhan mietin aikani kuluksi.
Minulla on kuitenkin suunnitelma, jota toteutan koko ajan. Askel askeleelta teen sitä mitä olen suunnitellut tekeväni jo pidemmän aikaa. Olen sopinut askelmerkkejä ja tehnyt yhteistyösopimuksia. Mitä teen tästä jouluun saakka on jotenkin äärettömän selkeää. Aika sisältää paljon istumista ja meditointia. Istumista tulen ja veden äärellä ja istumista näyttöpäätteellä. Istumisten välillä kävelen metsissä ja jokien varsilla. Suon laidoilla ja soilla. Kaupungillakin kävelen ja kahvilassa istuskelen. Määrittelen kuitenkin rytmini aivan itse.
Juhannuksen jälkeen pitäisi tuoda Martta tänne Kuusamoon. Heinäkuussa istuskelen ja mietiskelen varmasti paljon veneessä. Aion kuitenkin tehdä veneeseen sähköjärjestelmän, jolla voin käyttää tätä konettani myös siellä. Missä vain liikun, on tämä koneeni mukanani. Kuulostaa suunnitelmalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti