Karhunjäljillä

Karhu ja erakko

Viime yönä oli pakkasta. Illalla jo päätin, että aamulla lähden moottorikelkalla ajelemaan ja katsomaan, josko karhuista näkyisi merkkejä. Lähdin maastoon yhdeksän jälkeen ja oli tulossa lämmin aurinkoinen päivä. Lumi kantoi kelkkaa vielä erittäin hyvin ja näytti, että voin ajella missä hyvänsä. Ajoin kuitenkin varmanpäälle rajavartioiden moottorikelkkauraa pitkin pientä metsäosuutta lukuunottamatta.

Mies ja karhu

Kun tulin ns. etelätielle, niin kukas se olikaan käyttänyt samaa reittiä? Herra tai rouva karhu. Onneksi taskussani oli tulitikkurasia, jotta sain vähän mittakaavaa mukaan. Jäljen leveys oli 15 senttimetriä. Soitin vielä Mikolla ja laitoin havaintotiedon tekstiviestillä. Jossakin rekisterissä on kohta nämäkin jäljet. Sammutin moottorikelkan ja kävelin jälkien perässä. Karhu oli käynyt sammuttamassa janoa pienehkön puron varrella. En tiedä oliko se säikähtänyt jotakin, kun oli oikein loikalla hypännyt ojan penkalle vai oliko se vain keväistä riemuhyppelyä.

Kun ajelin takaisin päin, niin näin vielä ahmankin jäljet. Jos jotain, niin tänä keväänä olen oppinut erottamaan ahman ja karhun jäljet toisistaan. Tai ainakin nyt siltä tuntuu.

Ahman jälki