Tämän viikkoa olemme koulussa opiskelleet värioppia ja sommittelua. Teoriaa vähän, mutta vesiväreillä maalaamista ja piirtämistä paljon. On todella mukavaa pitkästä pitkästä aikaa tehdä "taidetta" käsillä. En puhu tämän tekemisen laadusta mitään, mutta kun ensin piirtelee reunaviivoja ja sitten sekoittelee sopivaa värisävyä ja yksinkertaisesti antaa vain siveltimen siirtää väriä paperiin, niin hyvällehän se tuntuu. Keskustelu soljuu luokassa välillä vilkkaana, mutta maalaamiseen keskittyneenä voi olla erakkona ihmisten keskellä.
Joskus aikoinani aloin maalaamaan öljyväreillä oppiakseni, mitä se maalaaminen on. Siis en ollakseni taiteilija, vaan ymmärtääkseni paremmin taidetta. Olen eläessäni maalannut noin 30 pientä öljyvärimaalausta. Jossain vaiheessa aloin soittamaan saksofonia ja silloin jäi öljyvärimaalaus. Kun aloin soittaa kitaraa ja laulaa rokkibändissä, niin saksofonin soitto jäi. Näköjään pystyn tekemään vain yhtä taidemuotoa kerrallaan.
Tällä viikolla minulla on ollut jonossa kolme kirjoitusta. Olen luvannut kirjoittaa kaksi juttua tällä viikolla, mutta en ole saanut niitä aikaiseksi. Olen koko ajan tiedostanut, että pitäisi kirjoittaa, mutta en ole saanut edes aloitettua. Olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja taluttanut koneelle, mutta ei ole irronnut ollenkaan. Tämä koulussa maalaaminen on vienyt kirjoittamishalut. Tai luovan energian vai mitä se voi olla? Tänään alkoi syysloma ja kuvataideopinnot saatiin päätökseen ja nyt olen jo kirjoittanut ja lähettänyt yhden tekstin ja tämä on toinen. Kolmannen kirjoitan varmaan helpohkosti, kunhan huomenna käväisen Mäntässä viemässä vanhempamme kotiin ja palaan samantien takaisin. Näin ainakin uskon ja varmaan toivonkin.
Toden totta huomenna ajamme Marketan kanssa Mänttään ja takaisin. Se on reilut 1300 kilometriä. Otamme sen haasteena ja hulluutena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti