Järvimökkiämme vastapäätä on pitkä saari. Veimme verkkomme saaren toiselle puolelle. Emme vieneet kahtakymmentä verkkoa, kuten uhosimme, vaan kaksitoista. Neljä siikaverkkoa, pari isosilmäistä verkkoa pyytämään isoa kalaa ja sitten loput muikkuverkkoja. Saaren takana on syvänne, jonne laitoimme pienimmät ja isoimmat verkot. Siis silmäkoon mukaan lajiteltuna. Siikaverkot laskimme matalikolle, joka itseasiassa on jonkinlanen vedenalaisen harjanteen selkä.
Perämoottori on ollut veneen perässä ilmeisesti alkukesästä lähtien. Sillä ei ole ajettu ollenkaan koko kesänä. Bensatankissa oli pari litraa ainetta ja sitten kanisterin pohjista tein uuden sekoituksen. Vaikka kuinka muka muistaa, missä on kaksitahtibensaa ja mikä on raakabensaa, niin kuukausien päästä ei ole mitään hajua bensan laadusta. Ei siis auttanut kuin tehdä sellaista mutubensaa, jonka öljypitoisuus on haarukassa 3- 8 prosenttia. Bensaa tankkiin entisen sekaan ja ei muuta kuin ajelemaan. Kone ei ensin halunnut lähteä käyntiin ollenkaan, mutta ehkä parinkymmenen vetäisyn jälkeen se starttasi. Savusta päätellen sekoitussuhde osui tuurilla kohdalleen. Moottori ei siis savuttanut normaalia enempää.
Eilen perjantaina laskimme veljeni kanssa verkot veteen ja tänään tyhjäksi jääneen teeripassituksen jälkeen lähdimme kokemaan verkkoja. Kone lähti käyntiin melkein ensimmäisellä vetäisyllä ja kauniissa kuulaassa syyssäässä ajelimme pitkin Kuusamojärveä. Ensimmäisenä saaren takana tuli vastaan siikaverkot. Aloimme nostaa verkkoja matalikon matalasta päästä ja heti näkyviin tuli pari siikaa. Mutta ehkä seitsemän metrin päästä alkoi siintää iso kala. Haukihan siinä oli mennyt syömään verkosta helppoa siikaa ja jäänyt itse satimeen. Hauki oli iso. Arvioimme sen noin kahden, kolmen kilon painoiseksi. Siikoja oli puolenkymmentä ja verkoissa oli toinenkin suhteellisen iso hauki. Kalastus alkoi siis ravinnonsaannin kannalta todella hyvin.
Ajelimme taas nautiskellen kohti seuraavia verkkoja. Ensin nostimme isosilmäisen verkon ja siinä olikin taas useita kelpo haukia. Hauet ovat melkoisia verkkojensotkijoita siikoihin verrattuna. Toisaalta ymmärrän heitä täysin, sillä henkensä hädässähän ne ovat siinä kamppailemassa. Seuraavana aloimme kokea muikkuverkkoja. Muikku siellä, muikku täällä, mutta haukia oli tarttunut myös näihin verkkoihin. Hymy alkoi karehtia erakon huulilla, sillä ruokakaloja oli veneessä pitkäksi aikaa.
Kokonaissaalis oli kutakuinkin seuraava: Kahdeksan haukea, kolme säynävää, noin kahdeksan siikaa ja puolisen kiloa muikkuja. Suurin hauki punnittiin ja se painoi neljä kiloa. muutkin hauet olivat usean kilon painoisia. Kun tulimme rantaan, alkoi verkkojen selvittely. Lasse otti hauet jo matkalla pois verkoista ja muita irroteltiin sitten rannalla. Lasse opetti Marketalle hauen fileeraamista ja Marketta vetikin sitten kaikki hauet fileiksi. Äitini joka on melkein sokea perkasi säynävät suolakalaksi. Lassen kanssa plarasimme verkkoja pyyntikuntoon. Paljon työtä, paljon meditaatiota.
Äitini, joka on sodan ajan kasvatti, ei heitä mitään kaloja pois. Alkuviikon siianpyynnin sivutuotteena olemme saaneet aika paljon särkiä. Monet pitävät särkeä nykyään roskakalana. Mummi säästeli peratut särjet ja teki niistä tänään puu-uunissa patakukkoa. Patakukko on vähän niin kuin kalakukko, mutta rautapadassa tehty ruiskuoren alla. Sianlihaa ja kalaa muhitetaan viisi - kuusi tuntia. Söimme patakukkoa itsekasvatettujen luomuperunoiden kanssa. Täytyy sanoa, että todellista lähiruokagourmettia pisteltiin suuhumme. Roskakalaa ei olekaan, mutta roskaruokaa syödään maailmassa edelleen paljon.
Ennen oli sanonta: Syö särkeä, se kasvattaa järkeä.
Sampo mää tykkäsin tästä tosi paljon!
VastaaPoista