Joskus ihmiset jotka eivät pelaa golfia keljuilevat sanomalla, että sitten vasta alan pelaamaan golfia, kun en enää osu liikkuvaan palloon. Minä voisin nyt muuntaa, että sitten alan ampumaan pyitä, kun en enää osu lentävään lintuun. Olen tällä kaudella ampunut kolme pyytä oksalta. Olen myös ampunut kaksi kertaa ohi lentävään lintuun. Kerran teertä ja kerran lentävää pyytä. Tarkennettuna tällä kaudella en ole lentävään lintuun osunut kertaakaan. Pitäisiköhän hommata suomen pystykorva?
Eilinen päivä oli koulusta vapaa, koska olimme koko alkuviikon tehneet ylitöitä samoillessamme Kuusamon metsissä. Koska olimme olleet koulussa koko viikon metsässä, niin tämän vastapainona olin vapaapäivänä koko päivän metsässä. Aamulla heräsin jo viideltä ja lähdin latvalintuja kytistämään. Se oli tällä kertaa aivan turhaa hommaa, sillä tuuli voimakkaasti ja muutenkaan keli ei suosinut. Mutta sain kuitenkin istua kaikessa rauhassa laavulla kahdestaan koirani Wilman kanssa. Tämän aamumeditaation jälkeen ajoin erämökille ja siellä veljeni teki aamupalaksi munia ja pekonia. Kylläpä ne maistuivatkin hyvälle. Veljeni ja Aatos olivatkin kokeneempina jääneet mökille nukkumaan, koska tuulisella ja sateisella säällä linnut eivät tule puihin.
Wilma on kymmenen vuotias bretoni ja kun sitten aamupäivällä metsästelimme kahdestaan, niin koiran arvo vain nousi entisestään. Sen kanssa on niin mukavan leppoisaa mennä. En enää edes tarvitse seisontatilanteissa käskeä sitä etenemään. Koira seisoo edessä lintua ja kun minä tulen takaa samalle tasalle, niin koira lähtee etenemään automaattisesti. Mutta ei ennen. Me kommunikoimme ajatuksen voimalla ja pitkällä yhteisellä kokemuksella. Eilen koira löysi minulle pyyparven, josta sitten ammuin kahdella eri tilanteella kaksi pyytä oksalta. Aamun huonohkon sään jälkeen olikin sitten mukavaa auringonpaistetta joskin tuulista. Ei varmaan linnunhajujen löytämisen puolesta parasta mahdollista, mutta luonnossa olemisen kannalta kyllä. Nautin olostani toden teolla.
Aatos ja veljeni metsästivät hänen kaksi vuotiaalla bretonillaan. Se alkaa nyt toimia jo oikein hyvin ja jänisajoja oli vain yksi ja siitäkin koira luopui hyvin lyhyen ajan jälkeen. Kyllä siitä vielä koira tulee ja oikeasti se on vasta kaksi vuotias. Nyt tavoitteena on saada sille teeri eteen ja saada kunnon seisonta aikaiseksi. Tämä veljeni bretoni fluffy on ehkä kaunisliikkeisin bretoni jonka olen koskaan nähnyt. Menee maastossa tosi kauniisti ja nopeasti.
Tänä iltana tulee pari kaveria Mäntästä tänne metsälle. Laitetaan suomenajokoira hakemaan jäniksiä siitä ihan mökin vierestä ja koitetaan saada kaato aikaiseksi. Huominen aamu alkaa jänisajolla jänisajokoiralla.
Jäniksen metsästys on vaihteeksi tosi mukavaa. Siinähän seisotaan pääasiassa passissa paikallaan. Siinä ehtii hyvin meditoida koiran haukkua kuunnellessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti