tiistai 7. helmikuuta 2012

Elämä maistuu ja pakkanen paistuu

Tänään olen koko illan hyppinyt jäällä ja metsässä kuvaamassa kuunvalossa. Pakkanen on taas kiristynyt ja nyt nukkumaan tullessa sitä on jo 33 astetta. Otin tänään sata kuvaa kuunvalossa. Koen että minulla on käytössä aika isohko studio, jossa on mukava vallitseva valo. Juoksentelen jäällä kuin heikkopäinen, koska olen sekä kuvaaja, että malli. Minulla ei ole kaukolaukaisinta, joten laitan kameran valottamaan ja sinkoan itse kuvaan esittämään kaihoisaa kuuntuijottelijaa. Tämän vuoksi henkilö kuvassa on välillä läpikuultava.  Jokaisen kuvan ottamiseen kaikkinensa menee noin minuutti. Valotusajat ovat jotain 20- 30 sekunnin luokkaa. Joitakin hyviäkin kuvia on tullut. Laitan tähän pari otosta, mutta nämä eivät ole ollenkaan parhaita. Niitä sitten vähän säästelen tulevia tarkoituksiani varten. Nämä kuvat ovat tässä luomuna, eli en ole säätänyt mitään muuta kuin olen uudelleen rajannut aivan vähän. Tämä on siis dataa, mitä kuunvalo on tallentanut dikitaalikennolle.

Kun yksin heilun ja juoksen ja hypin pakkasmetseässä ja jäällä, niin en voi kiistää ettenkö nauttisi. Mikään ei tunnu niin mukavalle. Kuuntelen samalla musiikkia korvanapeista ja olen hyvällä tuulella. Pakkanen poskissa ja sormissa vain parantaa tunnetta. Onneksi olen rakennettu näin. Tämä pakkanen on minun kotini. Sauna ja takkatulen lämpö toki kuvauksen jälkeen maistuu. Mutta ilman pakkasta nekin olisivat vain sauna ja takkatulen lämpö.

Tässä kolme eri tyyppistä otosta sadasta. Toivottavasti näistä välittyy edes hiukan siitä mistä kirjoittamalla kerroin.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti