Suomen kylmin paikka

Meillä on joka toinen perjantai ns. urheilupäivä. Käytännössä se on vapaapäivä, jonka voi käyttää miten itse kukin haluaa. Katselin alkuviikosta säätiedotusta, jossa loppuviikon sää oli lauhtumassa jopa alle 25 pakkasasteen. Marketalla on työkeikka Käylässä, joten pääsisin samalla kyydillä Kiutakönkäälle.
Olen käynyt Kiutakönkäällä muutamia kertoja sulan maan aikaan, mutta aina olen miettinyt miltä virtaavat vedet näyttäisivät pakkaskelillä. Nyt siihen on siis mahdollisuus.

Kiutakönkäällä on mittailtu Suomen kylmimpiä lukemia ja säätiedotukset alkoivat muuttua ja torstaina  ennusteltiin uuden ennätyksen syntymistä juurikin matkani kohteessa. Siitä sainkin enemmän vain syttyjä ja päätin lähteä reissuun kelillä kuin kelillä. Otinkin teemakseni kylmyyden etsimisen. Etsin siis Suomen kylmintä paikkaa. Aamulla kun lähdimme puoli kahdeksalta mökin mittari näytti lupaavaa 37 pakkasastetta. Lohkolämmittimessä ollut auto lähti vaivatta käyntiin. Aikamoista nitinää ja natinaa renkaat pitivät käännettäessä.

Matkalla täältä eteläisestä Kuusamosta pohjoiseen lämpötila vaihteli suuresti. Ennen keskustaa mittari kävi -38 asteessa, mutta esim. Rukan kohdalla oltiin jossain 25 asteen tietämillä. Rukallahan on yleensä 10-20 astetta lämpimämpää kuin sääasemalla 15 kilometriä pohjoisemmassa. Jätin Marketan työpaikan pihalle ja jatkoin matkaa. Auton ulkolämpötilamittari vaihteli paljon tällä reilun kymmenen kilometrin matkalla(kin).
Lähestyin Kitkajokea ja kun aloin laskeutua laaksoon, niin mittari alkoi valua alaspäin. -36 oli auton mittarissa kun pysähdyin luontokeskuksen pihaan. (-38 luontokeskuksen seinässä)

Aloin pukeutua auton ulkopuolella. Aamulla olin vetänyt päälle: Pitkä aluspaita, armeijan ohut villapaita, villapaita, takin karvavuori ja päällystakki. Jalkaan pitkät kalsarit ja toppahousut. Varpaiden paleleminen on ongelma ja ratkaisin sen kaksien villasukkien taktiikalla. Ohutta sukkaa ei ollenkaan vain kahdet villaiset päällekkäin ja sitten aikaisemmassa blogissa kuvailemani saappaat jalkaan. Käsineet on kuvatessa myös vähän ongelma. Rukkasilla ei voi kuvata ja sormikkaat ovat kylmemmät. Otin käyttöön Marketan lasketteluhanskat. Päässä karvahattu ja kaulassa vielä kaulaliina.
Tulomatkalla Marketta arveli että yhdet kalsarit ovat liian vähän ja itsekin sitä mietin, mutta asu oli sopiva kuitenkin koska liikuin lähes koko ajan.

Luontokeskus ei ollut vielä auki joten lähdin suoraan kävelemään koskia kohti. Matkaa on vain noin kilometri. Poskenpäitä nipisteli kävellessa, mutta silmien kautta näin koko ajan sellaista valoa, että suuni pysyi hymyssä. Otin kuvia silloin tällöin ja pysähdyin katselemaan. Tulin koskelle ja hämmästelin kuinka  jyrkin kohta on kuin paikalleen jäätynyt. Alapuolella vesi syöksyy vapaaseen veteen. Puut ympärillä olivat kuurassa ja aurinko paistoi. Minulla oli mukana kolme kameraa. Järkestelmäkameran akku hyytyi kohta ja otin kuvia kännykkäkameralla ja sitten vielä kinokamerallakin. Olin jättänyt jättänyt järkkärin vara-akun autoon.

Tarkkailin koko ajan sekä luontoa, että myöskin kylmiä kohtia elimistössäni. Nipistelyä poskissa ja pikkuista viileyttä varpaissa. Enemmänkin yläkropan kerrokset jäykistivät ja repun ottaminen ja laittaminen oli hankalaa. Esitin siis reppulambadaa kosken äärella, mutta ilman yleisöä. Jos haluaa liikkua täällä rauhassa, niin kannattaa tulla kovalla pakkasella aamutuimaan.

Katselin vielä maisemaa ja lähdin takaisin päin. Kun tulin luontokeskuksen pihaan, siinä seisoi neljä nuorta miestä. He hymyilivät kun tulin varmaan koska olin aika kuurainen ukkeli.  Juttelin heidän kanssa vähän aikaa ja he kysyivät onko pitkä matka koskelle. Kolme neljästä lähti katsomaan koskia suosituksestani ja yksi sanoi hommaa hullun hommaksi. Hän meni sisälle auenneeseen kahvilaan, johon minäkin siirryin haettuani autosta vara-akun. Join rauhassa kahvit ja söin savuporopiirakkaa. Partakarvat sulivat vähitellen. Siinä istuskellessani päätin lähteä heittämään toisenkin keikan. Käyn kuvaamassa sen ennätyslämpömittarin.

Kävelin siltaa pitkin Kitkajoen yli ja menin tutkimuskeskuksen pihaan. Siinähän kaksi valkoista pylvästä olikin. Kuvailin niitä ja samalla kun keli oli mitä mainioin, päätin käydä vielä kävelemässä maastossakin. Löysin tutkimusaseman yläpuolelta moottorikelkkauran joka vei koskia kohti. Kävelin ja kävelin ja usko meinasi jo loppua. Näillä keleillä pitää aina pystyä tulemaan myös takaisin ilman paleltumia. Vihdoin tulin kosken partaalle ja siellä loppui kelkkaura. Kukaan ei ollutkaan liikkunut siellä ja kävelin ilveksen tai suden jälkiä seuraillen. Koska lumi on puuterilunta, niin en tiedä kumman jäljet olivat. Saattoi ne tietenkin olla varpaillaan kävelleen balleriinankin jäljet. Mistä sitä tietää.

Näillä on mitattu tämän talven pakkasennätykset Suomessa

Tulin siis samaisen Kiutakönkään vastarannan alajuoksun puolelle. Laskeuduin varovasti jäälle. Mietin mielessäni mitä teen jos jää pettää. Siis jos pääsee ylös, niin pitäisi vain lähteä juoksemaan kohti lämpimiä tiloja. Pysähtymättä. Toki en ota mitään sellaisia riskejä, mutta aina pitää olla tosi varuillaan, että ei tee mitään tyhmää. Pitää miettiä ja keskittyä.

Mutta voi v miten hienoa siellä oli. En millään osaa kuvata edes kameralla miten hienoa se oli. Samalla kun kuvasin ja ihailin kiroilin myös akkujen hyytymistä. Vuorottelin akkuja ja pidin aina toista hanskan sisällä. Akun vaihdossa aina meinasi näpit jäätyä, mutta hyvin se homma kuitenkin sujui. Sain otettua mukavasti kuvia ja mielikuvia. Kävin vielä kuvaamassa pystyyn jäätyneen alakönkään ja lähdin takaisin ennen kuin alkoi paleltaa. Kun marssin takaisin, niin ajattelin, että tämä euforia saattaa myös johtua hypotermiasta. Siinähän kai myös tulee hyvän olon tunne ennen loppua. Mietin myös, että tämmöiset kovan pakkasen jutut on parasta tehdä nimenomaan yksin. Tai täsmälleen samanlaisen pakkassiedon omaavan ihmisen kanssa. Jos paleltaa, mutta ei kehtaa sanoa sitä, niin tulee paleltumia tosi helposti. Tai jos itsellä on hyvä olla, mutta kaverilla alkaa paikat jäätyä, niin pakkohan silloin on lähteä. Yksintekemisen hyviä puolia.

Alaköngäs

Kun tulin autolle niin join vielä rauhassa pullosta kaakaot auton ulkopuolella. Ajelin rauhassa kohti Käylää. Kävin ostamassa Salesta eväitä ja pistäydyin morjestamassa Markettaa. Lähdin ajelemaan ympäristöön auringonpaisteessa. Ajelin Kitkajärven reunamia ja tulin Rukan lähelle. Päätin poiketa katsomassa lähellä olevaa vaaraa, josta opiskelukaverini ovat kertoneet. Ajelin Virkkulantietä ja maisemat näyttivät jylhiltä. Löysin parkkipaikan, josta lähti polku ylös. Lähdin kiipeämään ja välillä käännyin maiseman ihailuun ja kuviakin räpsin. Kuinka ollakaan läähätten oli kohta ylhäällä. Katselin siellä kaikessa rauhassa ja otin myös yhden omakuvan, joka on tässä ja kertoo paljon:

ps. Eilen mittausasemalla oli pakkasta alle neljäkymmentä astetta. Tänä aamuna samassa paikassa syntyi tämän talven Suomenennätys - 40,2 astetta. Valitsin siis lämpimän päivän retkelleni.