Riisin valloitus suksilla

Sukulaiset lähtivät lauantaiaamuna. Eilen pyhäpäivän kunniaksi lähdettiin hiukan ajelemaan Pohjois-Kuusamoon ja tarkoitus oli myös hiihtää Korpihillasta Riisitunturille ja takaisin (14 km)
Oli kaunis aurinkoisen utuinen päivä. Pakkasta vähän yli kymmenen astetta. Autolla ajaminen oli jo nautinto ja välillä laiskuus hiipi ajatuksiin ja suunnittelin hiihtämisen sijasta ruokailua jossakin Rukan lukuisista ravintoloista.

Päätimme kuitenkin käydä Korpihillassa kahvilla ja sitten hiihtää ainakin jonkin matkaa kohti Riisitunturin majaa. Edellisellä viikolla Marketta oli vieraiden kanssa tehnyt samaa reissua. Voitelemattomat aina luistavat ja pitävät Nanogripit eivät kuitenkaan toimineet kymmenen asteen pakkasella. Hän joutui keskeyttämään, koska sukset luistivat takaperin paremmin kuin etuperin. Oli siis aika uuden yrityksen. Marketta otti toiset sukset ja veti niiden keskelle kunnolla pitovoiteita. Minullakin oli toiset sukset, mutta valitsin silti Nanogripit.

Parempi suksivalinta Marketalla

Lähdössä sukset tuntuivat pitävän jotenkin, mutta pian huomasin että jään Marketalle kuin tikku p....n. Voimat alkoivat huveta, mutta jatkoin matkaa kuitenkin hartiapankista voimaa hakien. Jossain vaiheessa oli pakko ottaa pipo päästä kun pannu alkoi keittää. Marketta pysähtyi välillä odottelemaan ja noin kolmen kilometrin kohdalla sanoin, että mene vaan. Minä hiihtelen hitaasti ja pysähdyn välillä luontoon seisoskelemaan. Minä siis luovutin. Fyysinen väsymys oli kova, mutta mieli oli hyvä. Marketta hidasti tahtia ja siinä jutellessa menimme koko ajan ylöspäin. Kun matkaa ylös oli enää kaksi kilometriä, niin peruin keskeytykseni. Katselimme kauniita tykkypuita ja alhaalla näkyvää Kitkajärveä. Se on todella suuri järvi ja näyttää kauniilta ja kiehtovalta. Tähän järveen siis tuon Martan ensi kesänä.

Saavuimme majalle ja otimme siellä hörpyn vettä. Pistäydyimme myös majassa, jossa makasi englantia puhuva nuorimies. Hän oli tullut lumikengillä tunturiin.  Takaisin olikin helpompi tulla pääasiassa alamäkeä. Autolle tullessa olin todella väsynyt mutta onnellinen. Hyvä reissu ja tänne palaamme vielä keväämmällä ja leudommalla kelillä. Nanogripit ovat parhaimmillaan muutaman pakkasasteen kelillä ja jopa plussalla pitävät ja luistavat uskomattoman hyvin.

Kuvat on otettu puhelimen kameralla. Tätä valotin tarkoituksella yli.