On kuusi astetta pakkasta ja tähtitaivas. Herään virkeänä ennen kuutta ja käyn laittamassa auton sähköjohdon päähän. Liekaan, niin kuin vaimoni kotona sanottiin. On sunnuntai ja lähden ennen kahdeksaa ajelemaan Taivalkoskelle. Olen ollut perjantaista lähtien siellä luovan kirjoittamisen kurssilla. Kurssi kestää toukokuulle asti. Neljä kertaa pitkä viikonloppu kirjoittamisen ja kirjojen parissa. Viikonloppujen välissä suollamme tekstejä yhteisesti arvioitavaksi. Näin yhden illan ja yhden päivän kokemuksella tämä tuntuu mukavalta. Meitä on kymmenen kirjoittelijaa ryhmässä. Hyvin erilaisista taustoista ja hyvin erilaisilla motiiveilla. Ryhmä tuntuu mukavalta ja alku-ujouden jälkeen myös keskustelevalta. Opettaja on innostava ja innostuva.
Kirjailijaksihan tullaan sitten kun on julkaissut kirjan. Vai onko se näin? Omakustannekirja ei taida riittää? Taiteilijaksihan voi itseään nimittää kuka hyvänsa silloin kun itse haluaa. Kirjailija ennen kirjaa voisikin varmaan olla kirjoittelija. Sehän on vähän niin kuin harjoittelija. Kirjailijaharjoittelija eli kirjoittelija.
Sain viime viikolla lähtemään neljä pientä juttua puolilehteen. Lähetin myös kuvia, joista taittaja voi sitten valita mieleisiään. Tavoistani poiketen, en nojannut suoraan deadlineen, vaan olin jopa hyvissä ajoin aamupäivän seutuun valmiina, kun olin puoleen yöhön mennessä luvannut tekstit perjantaiksi. Ilman tiettyä sovittua hetkeä kirjoitustyöt venyisivät helposti. Samoin kuin kuvataiteilijolla näyttely on sellainen liikkeellä pitävä voima ja töidentekokannustin. Kuinkahan paljon vähemmän maailmassa olisi taidetta, jos näyttelytoimintaa ei olisi?
Luovan kirjoittamisen kurssilla on neuvottu moneen kertaan, että kirjoittajan pitää kirjoittaa paljon, jotta kirjoittaminen aukeaa ja tekstiä alkaa syntyä. Kirjoittamaan oppii kirjoittamalla. Tämä blogi on ollut minulle sekä päiväkirja, että pöytälaatikko. Avoin pöytälaatikko, jonne luvan kanssa saa halukkaat käydä kurkkimassa. Kiitos teille, jotka käytte täällä. On mukavampi kirjoittaa kun tietää, että on ihmisiä jotka lukevat näitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti