Sateinen Rovaniemi ei nuku

Perjantaina lähdettiin Marketan kanssa Posion kautta Rovaniemelle. Posiolla kävin tapaamassa ja haastattelemassa erästä taiteilijaa juttuun, jonka kirjoitan seuraavaan puolilehden numeroon. Illalla oli tarkoitus mennä Rovaniemellä teatteriin katsomaan Kai Lehtisen Korvenkulkijat. Internetistä katsottiin,  mitä voisi illalla tehdä Rovaniemellä. Kai Lehtinen osui silmiin joten sokkona Korvenkulkijoita katsomaa.

Ennen lähtöä mieleeni tuli, että pitää käydä katsomassa venettä kun sateita on ollut ja koko viikonlopuksi on myös luvattu märkää säätä. Automaattipilssipumppu on reistaillut ja sen vuoksi aika ajoin täytyy käydä vene tyhjentämässä käsiajolla. Ajettiin mökille tihkusateessa. Marketta meni mökkiin ja minä laitoin pelastusliivit päälleni ja kävelin rantaa kohti. Jo mäen päältä katsoin hölmönä poijua. Marttaa ei näkynyt poijussa. Katkennut ketju roikkui vain lenkistä.

Marketta puhui mökissä puhelimessa äitinsä kanssa. Sanoin, että vene on karannut. Samalla hain moottoriveneen tankin liiteristä ja huikkasin vaimolle, että lähde mukaan. Marketta puhelun aikana käveli rantaan ja näytti minulle merkkiä kädellä, että Martta on tuolla kaislikossa. Kun tulin laiturille, niin näin, että siellähän se matalassa lahdessa lillui vahingoittumattomana. Tiesin, että naarmuakaan ei ole tullut, mutta epävarmuus sen pois saamisesta jäyti mielessäni. Kivikkoon ajautuessaan puinen vene voi hakkautua käyttökelvottomaksi tosi nopeasti.

Menimme perämoottoriveneellä sitä hakemaan. Marke otti köyden keulasta ja kiskoi samalla kun minä pakki päällä vedin. Laiva ei irronnut, mutta sen keula siirtyi kohti avovettä. Hyppäsin Martan kyytiin ja pumppasin ensin vesiä pois laivan keventämiseksi ja käynnistin moottorin. Hyvin varovasti ja pohjamutia sotkien pääsin kaislikosta. Marketta sousi veneen takaisin rantaan.  Se oli toivottavasti kesän viimeinen vesiseikkailu. Riimu oli kiertynyt poikki poijussa. Maanantaina nostan Martan trailerille ja se saa talvehtia pressun alla.

Lähdimme kohti Posiota noin tunnin aikataulusta myöhässä. Tulimme taiteilijan kotia ja meidät otettiin lämpimästi vastaan. Juttelin taiteilijan kanssa taiteesta ja taiteen tekemisestä, taiteen rahavirroista ja taiteen hinnoista. Otin välillä kuvia sekä taiteilijasta, että hänen lapsenlapsistaan, jotka pyörivät virkeänä jaloissa. Taiteilija puhui polveillen ja minä yhtä polveillen siirryin kysymyksissäni aiheista toiseen. Minkähänlainen kollaasi tulee, kun alan juttua kirjoittaa tulevalla viikolla.

Jatkoimme matkaa Rovaniemelle ja kirjauduimme hotelliin. En ollut syönyt muuta kuin yhden palan mustikkapiirakkaa koko päivänä. Hotellin ravintola aukesi vasta viideltä, joten kävimme vähän koirien kanssa ulkona ennen sitä.  Voi että ruoka maistui taivaalliselle, vaikka jouduimmekin säätämään hiukan annosta, jotta saimme siitä vähähiilihydraattisen. ( Olen muuten keventynyt yli viisi kiloa ja Marketta melkein saman verran)

Sateinen Rovaniemi ei nuku

Kävin kysymässä respasta missä teatteri sijaitsee? Olin hämmentynyt kun respassa ei tiedetty. Sitten henkilökunnan neuvottelun jälkeen sain tietää, että teatteri on remontissa ja näytöksiä on vähän eri puolilla. Löysin osoitteen, jossa tämä esitys olisi. Söimme illallisen rauhassa nautiskellen ja oli aika siirtyä teatterin pariin. Satoi vettä koko ajan, mutta se ei saanut mielialaa laskemaan. Kävelimme pitkää Rovakatua alaspäin ja tulimme Rovakatu 4 kohdalle. Ovi oli lukossa. Kiersimme rakennusta ja näimme ihmisiä menossa näytökseen. Narikkapoika sanoi, että takit tänne. Me kysyimme, että mistä lippuja saa. Hän vastasi että kadun toiselta puolelta. Takaisin sateeseen ja kadun yli toiselle puolelle. Ihmettelin samalla, että miten lipunmyynti voi olla Rovakadun rinnakkaisella kadulla. Viimein löysimme rakennuksen aulasta lasivitriinistä naisen.

Hän sanoi, että tämä Maaninkavaara on loppuunmyyty. Minä jatkoin smaltalkkina, että harmi, sillä olisimme halunneet nähdä tämän Kai Lehtisen pienen näytelmän. Ei kun Kai Lehtinen tulee ensi torstaina esittämään kairankulkijoita. Että sillälailla. Olimme taas jotenkin katsoneet väärin ja sekoittaneet sekä esitykset, että päivämäärät. Mieliala hiukan laski, mutta kuitenkin reippaasti menimme kadulle sateeseen, joka oli välillä tyyppiä kaato.

Päätimme mennä elokuviin.

Meillä ei ollut minkäänlaista hajua, missä sateisessa pimeässä kaupungissa olisi elokuvateatteri. Hortoilimme aikamme ja utuisten silmälasien läpi näkyi lupaava teksti Sampokeskus. Tulimme sisälle valoon ja lämpöön. Mies tuli samanaikaisesti pankkiautomaatilta ja kysyin: "Anteeksi, mutta missä Rovaniemellä on elokuvateatteri?" "En tiedä" sanoi mies ja jatkoi. "Olen asunut neljä vuotta Rovaniemellä, enkä tiedä missä on elokuvateatteri." Minusta hän näytti itsekin hämmästyneeltä. Samanaikaisesti Marketta katsoi infotaulua ja sanoi, että elokuvateatteri on tässä rakennuksessa. Riensimme elokuvateatterin lipunmyyntin ja kysyimme mitä elokuvia tänään pyörii? Matkalla pohjoiseen ja Vares Pimeyden tango. Matkalla pohjoiseen on nähty, joten kaksi lippua Varekseen. Se alkaa puoli yhdeksältä. Otimme liput ja menimme taas sateiselle kadulle ja etsimme mukavan lämpimän ravintolan. Päädyimme Hemingway-ravintolan kirjanurkkaukseen.

Siirryimme vähän liian aikaisin elokuvateatterin lämpiöön. Elokuvan alussa oli liikaa trailereita ja mainoksia, mutta vihtoin viimeinen Vares alkoi. Olen aiemmin nähnyt tästä sarjasta satunnaisia elokuvia. Yhden jossa pääroolissa oli Juha Veijonen ja varmaan ensimmäisen nykyisen pääosanesittäjän Antti Reinin Vareksen. Elokuva ei oikein lähtenyt millään käyntiin. Pääosanesittäjä oli myös tarinan kertoja ja hän kertoi koko ajan taustoja ja tuntoja tapahtumille. Olen sitkeä katsoja, mutta koko ajan enemmän ja enemmän tuli tuntu, että tämä on paska elokuva. Mielessäni mahdolliset tähdet vähenivät ja vähenivät ja olisivat menneet alle nollan, mutta aivan lopussa naurahdin kerran. Siksi anna elokuvalle melkein yhden tähden.

Elokuvan jälkeen kävelimme sateessa hotellille ja menimme nukkumaan. Heräsin kahden aikaan ja vähän aikaa tuijottelin ikkunasta ulos näkymää nakkikioskille. Sateinen Rovaniemi ei nukkunut.

Aamiaisen jälkeen kulutimme aikaa Korundin aukeamiseen saakka. Sade jatkui ja kävimme napapiirillä katsomassa hiljaisia turistikohteita. Sekä keskustassa, että napapiirillä suurin turistiryhmä olivat Japanilaiset. Hotellissakin nurkan takaa tuli aina pieninä joukkoina näitä iloisesti hymyileviä maailmanmatkaajia. Mieleen tuli jouluaatto 2009 kun Gizan pyramidin sisällä oli 144 Japanilaista, Marketta, minä ja tytöt, sekä kaksi muuta suomalaista.

Kävimme Korundissa katsomassa kaikki näyttelyt. Kylläpäs on hulppeat ja hyvät tilat. Kokoelmanäyttely on runsas mutta hyvä ja tasokas. Nähtävillä oli myös enemmän Reidar Särestöniemen teoksia, kuin olen aikaisemmassa elämässäni nähnyt yhteensä. Kahvilan seinällä oli myös haastattelemani Posiolaisen taiteilijan teossarja.

Yksityiskohta Osmo Valtosen teoksesta Korundissa.

Vaikka satoi koko ajan ja kaikki ei mennyt ihan putkeen, niin tämä reilun vuorokauden lomanen tuntui tosi hyvältä ja mukavalta. Söimme hyvin, nukuimme hyvin ja näimme paljon hyvää taidetta ja yhden todella huonon elokuvan.