Kyldyyria ja turisteja Rovaniemellä

Maanantaina Timo K. Mukka olisi täyttänyt 68 vuotta. Näin lehdestä, että kahvila Kauppahuoneella ylioppilasteatterilaiset lukevat Mukan tekstejä kolmena iltana. Tänään on viimeinen ilta ja olen ollut tiiviisti paikalla edellisinä ja menen myös tänään. Olin ennalta jo lukenut maanantai-iltana luettuja novelleja, mutta kuunneltuna niihin tulee vielä toisenlainen sävy.  Kuten tämän tyyppisissä tilaisuudessa usein, niin yleisömäärillä ei päässyt järjestäjä hehkuttelemaan. Maanantaina meitä oli viisi ja eilen pari enemmän. Väkimäärän vähyys tekee tilaisuudesta intiimimmän ja itseasiassa vanha sanonta väki vähenee ja pidot paranee pitää paikkansa. Tilaisuudet järjestää Timo K. Mukka -seura. Olen lukenut vain  novellikokoelman Lumen pelko, mutta aikomuksena on haalia koko tuotanto ja lukea läpi.

Rovaniemi on todellakin matkailukaupunki. Kun illalla olen kävellyt parkkihallista kävelykadun kautta kahvila Kauppahuoneelle, niin pakkasessa kadulla on turisteja noin 90 % väkimäärästä. Venäläisiä, japanilaisia, kiinalaisia ja monesta euroopan maasta. Nuoria pareja, lapsiperheitä ja vanhuksia.

Vuosikymmeniä olemme itse nauraneet suomalaisille, jotka Espanjaan loman viettoon mentyään hakeutuvat suomalaiseen ravintolaan syömään lihapullia ja perunamuusia. Annos vielä huuhdotaan alas Lapin Kulta oluella. Rovaniemen keskustassa on parikin Kiinalaista ravintolaa ja usein siellä on syömässä kiinalaisia ja japanilaisia turisteja. Myös Kiinalainen turistiryhmä marssi hyvässä järjestyksessä syömään kotomaan herkkuja. Ehkä heillä poronkäristys ja lohi jo tulevat ulos korvista.

Katukuvassa yleinen pukeutumismuoti on myös pilkkihaalarit. Ei paikallisilla, mutta turisteilla. Kokonainen joukko on pukeutunut samanlaiseen sinimustaan tai punamustaan haalariin. Matkanjärjestäjät ovat varanneet ehkä vähän kevyissä vaatteissa tulleille matkalaisille lämmintä päälle pantavaa.

Olen syntynyt ja asunut järvisuomessa. Järvien jäätyminen on aina ollut rauhoittavaa seurattavaa. Pienenä putosin muutaman kerran syysjäihin, mutta jonkinlainen oppi on tullut siitä milloin jäälle uskaltaa mennä. Tuossa parin sadan metrin päässä virtaava Kemijoki on eri asia. Kiinnostuneena seurailin kuinka virtaava vesi pikkuhiljaa jäätyi. Ei tasaiseksi  peiliksi niin kuin järvissä vaan todella epätasaiseksi jäähilematoksi. Pikkuhiljaa tuo jäähilematto pysähteli ja jäi paikalleen. Meni viikko ja mietin, että uskaltaisinko jo mennä jäälle kokeilemaan. Seisoin joen rannalla ja päätin, että ei ole kiire. Olin juuri kääntymässä pois kun näin että Kemijoen yli tuli auto jäätä pitkin. Ehkä parempi katsella aina mitä paikalliset tekevät ensin. Moottorikelkan uria on joen jäällä jo runsaasti. Tulin juuri jäältä kävelemästä, täytyy sanoa, että vähän pelottava tunne kun tietää, että jään alla virtaa koko ajan valtavat massat vettä.

Vanhat lukijat ehkä muistavatkin, että me emme vietä joulua ollenkaan. Uudemmille lukijoille laitan tähän linkin blogiin, jonka kirjoitin viime vuonna Joulun alla. Tämä joulunseutu vietetään Kuusamon mökillä ja Sonja tulee sinne parin kaverinsa kanssa. Eiköhän aatto mene Rukalla. Vapaapäivinä syödään hyvin. Luetaan paljon ja katsotaan leffoja. Siis oikeastaan ihan sitä samaa mitä muutkin tekevät. Meillä vaan Joulupukki ja Jeesus pysyttelevät vähän piilommassa. http://erakoksi.blogspot.fi/2011/12/miksi-emme-vieta-joulua.html

Hiihtäminen on ollut vaikeaa, joten on pitänyt tyytyä sauvakävelyyn.

Ilmeisesti eteläsuomessa on paljon lunta. Kuulin jostakin, että Tukholmassa on enemmän lunta kuin Rovaniemellä. Se on varmaan aivan totta. Latujakaan ei ole auki muuta kuin 1,8 kilometrin pätkä Ounasvaaran hiihtokeskuksessa. Kävimme testaamassa sen viime viikonloppuna. Vaimoni on muuten aika vaativa hiihtokaveri. Kun ajettiin launtaina kohti Ounasvaaraa, niin vaistosin, että Markettaa ei erityisesti hiihdättänyt. Lähti vain mukaan kun pyysin. Ajettiin hiljaa ja hän totesi: En pidä mistään lyhyistä lenkeistä joita sahataan moneen kertaan. En oikein pidä, jos on jyrkkiä pitkiä ylämäkiä. Vanhemmiten ei oikein jyrkät alamäetkään ole mukavia. Kuuntelin hiljaa ja välillä hengitykseni pysähtyi. Arvelin, että Ounasvaaralla on kaikkea tätä.  Lopuksi hän vielä totesi: On tosi ärsyttävää kun maajoukkuetasoiset hiihtäjät pyyhkivät ohi ja tuntee olevansa tiellä. En sanonut mitään. Hiihdimme edestakaisin ensin pitkiä ylämäkiä ja sitten jyrkkiä alamäkiä. Ainut että maajoukkuehiihtäjät olivat leireilemässä jossakin muualla ja vain piirikunnallisen tason hiihtäjät luistelivat ohitsemme . Nyt odotellaan, että lunta tulisi riittävästi jotta pitkät loivat sopivat latuverkostot aukeavat. Niillä ei ehkä myöskään törmää maajoukkuehiihtäjiin.

Marketta kertoi takaisintulomatkalla, että hän oli huomioinut pienen ärsyyntymiseni ja henkityskatkon. Ei siis tarvittu sanoja laisinkiaan. Yli 30 vuotta yhdessäoloa opettaa, että joskus on parempi olla hiljaa ja viedä vain muija mäkeen.