Vuoden pimeimpään aikaan

Siirryimme pyhien alkaessa tänne Kuusamoon. Ensimmäisenä aamuna Marketta herätti minut poikkeuksellisesti katsomaa hienoa valoilmiötä. Olin aivan unenpöpperössä, kun vaimo veteli jo ulkoiluvaatteita päälle. Katsoin ulos ikkunasta ja aloin pukemaan. Aurinko täällä Kuusamossa kuitenkin nousee vuoden jokaisena päivänä. Sekä nousut että laskut ovat pitkiä ja kauniita. Tämä kuva toivottavasti auttaa ymmärtämään edes hiukan siitä minkälaista aamulla oli:

Sonja tuli Susannen ja Tiian kanssa lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ja menivät suoraan nukkumaan. Pakkanen paukkui ja meiltä jäi tekemättä monta suunniteltua asiaa pyhinä. Maanantaina (Jouluaatto) kävimme kuitenkin Rukalla. Marketan kanssa jätimme hiihtämisen pakkasen vuoksi väliin, mutta tytöt laskettelivat kylmyydestä huolimatta.

Parastahan tässä Kuusamon mökillä siirtymisessä oli se, että koirat saivat juosta vapaana eikä tarvinnut hihnoja käyttää ollenkaan.  Pakkanen kuitenkin aiheutti sen, että he eivät viihtyneet ulkona muuta kuin aivan välttämättömät käynnit. 

Ehkä koirat ovat myös jo kaupunkilaistuneet sen verran, että pakkasen kesto on pienentynyt.

Talvipakkanenhan aiheuttaa myös erittäin kauniit yöt sekä päivät. Kuu on täyttynyt koko ajan ja on tätä kirjoittaessa täysi. Olenkin viettänyt useita tunteja järven jäällä ja yrittänyt ottaa mielekkäitä kuukuvia. Kuvia on tullut kyllä paljon, mutta ei yhtää sellaista kuin olisin toivonut. Mutta harjoitus tekee metsurin, joten aion mennä taas kohta ulos, kun kuu alkaa nousta Lamposaaren takaa. 

Tytöt lähtivät Tapaninpäivänän aamuna ja meidän auto alkoi lakkoilemaan. Moottorin tehot alentuneet sanoo auton tietokonenäyttö. Auto on tehnyt samaa aikaisemminkin ja sitä tutkittiin huollossa perinpohjaisesti. Vikaa ei löytynyt. Oma päättely on, että se liittyy jotenkin Rukan parkkihallissa vietettyyn aikaan. Molemmilla kerroilla vika on tullut seuraavana päivänä kun auto on viettänyt useita tunteja puolilämpimässä parkkihallissa ja sen jälkeen on ajettu pakkasessa ja laitettu yöksi kylmään talliin. Vika on siitä kiusallinen, että se ei ole vain teksti näytöllä vaan tehot todellakin laskevat ja auto liikkuu vain kävelyvauhtia. 

Marketan piti lähteä Rovaniemelle Tapanina, mutta hän ei uskaltanut lähteä tällä epävarmalla autolla jonka ohi olisi varmasti jolkotellut joulureissuilta palaava joulupukki Petterin vetämällä reellä.  Hän lähti kuitenkin Tapanin iltana linja-autolla.  Jäin mökille yksin koirien kanssa. Erakkoelämää pitkästä aikaa ja se tuntui erittäin mukavalta. Kaikki menikin hyvin nukkumaan menoon asti. Alkoi tulla pikkuhiljaa huono olo ja ennen puolta yötä alkoi vessassa juokseminen kolme kertaa tunnissa. Tautia kesti rajuna aika tarkasti vuorokauden ja sitten yöllä hikoilin itseni terveeksi. Koitin keksiä mitä hyvää on vatsaflunssassa, mutta en keksinyt. Tuloksena syntyi kuitenkin pari aforismin kaltaista sanontaa: 

- Ei pidä puhaltaa torvea molemmista päistä- 

ja toinen jonka keksin viime yönä kun oireet palasivat:

 -Ripuli is back - Ripuli on perseestä.-

Olen erittäin pahoillani herkempien lukijoiden puolesta brutaaleista sanonnoista, mutta ripuli (nyk. vatsaflunssa) on brutaali tauti. Mutta jotta blogi ei menisi pelkäksi brutalismiksi, niin loppuun vielä muutama valokuva, joista löytyy ehkä kauneusarvojakin ja pieni muisto viime kesästä ja enne tulevasta.