Nätti-Jussi

Viime viikolla näin paikallislehdestä, että Lasse Lehtinen on tulossa kirjakauppaan kertomaan Nätti-Jussi-kirjasta, jonka hän on loppuun saattanut Arto Paasilinnan alkuperäisen ajatuksen pohjalta. Olen joskus parikymmentä vuotta sitten saanut käsiini vihkosen, jossa oli Nätti-Jussin tarinoita. Jotenkin pidin häntä satuolentona Joulupukin tapaan. Tai en tiennyt mitenkä suhtautua mieheen, joka selvästikin liioittelee kaikissa jutuissaan loputtomiin.

Menin uteliasuuttani kuuntelemaan tilaisuutta ja kuunneltuani tein päätöksen myös hankkia kirjan. Otin kirjan kätöseeni ja menin kiltisti jonottamaan myös nimikirjoitusta. Vaihdoin muutaman sanan Lehtisen kanssa savonmurteella, sillä tiesin hänellä olevan kesämökin Varpaisjärvellä ja taitavan murteen. Varpaisjärvi on nykyään samaa kuntaa synnyinpaikkani Lapinlahden kanssa.

Kotiin tultuani aloin lukea kirjaa. En päässyt montaakaan sivua, kun tarinassa Nätti-Jussi kertoo oikeasti syntyneensä Mäntässä, vaikka kirkonkirjoissa hänen synnyinpaikakseen on merkitty Karstula. Hyvin nopeasti aloin aprikoimaan kuka on Nätti-Jussin isä ja minulla on pienehkö teoriakin aiheesta.

Seuraavan päivän lehdestä näin, kuinka Lehtinen poseeraa Nätti-Jussin haudalla tuossa Viirinkankaan hautausmaalla. Siis Nätti-Jussi syntyi parinsadan metrin päässä minun Mäntän kodistani ja on haudattuna parin sadan metrin päähän Rovaniemen kodistani.

Hautakivi on suurmiehelle vaatimaton, mutta toki monta kertaa suurempi kuin sen ympärillä olevat muistolaatat. Kiven takana on Nätti-Jussin juttu revontulien sytyttämisestä, joka on luettavissa oheisesta kuvasta.

Ennen kuin tilaisuus kirjakaupassa alkoi, niin eteeni tuli istumaan sellainen, miten sen nyt sanoisi diblomaattisesti? Hmm.  Sellainen ehkä hiukan normaalia enemmän, hieman tavanomaista pidempään ja tavanomaista syvällisemmin päihdyttäviin juomiin tutustunut naishenkilö. Hän lastasi kassinsa edessäni olevalle tuolille ja pyysi minua vahtimaan niitä. Herrasmiehenä en millään tohtinut kieltäytyäkään tehtävästä. Olin siis kassialman kassivahtina kirjakaupassa. Kun hän palasi, niin hän kiitti minua ystävällisesti suorittamastani tehtävästä. Kun tilaisuus alkoi, niin samainen naishenkilö joidenkin mielestä häiritsi tilaisuutta ja hänet ohjattiin myöhemmin  pois. Minusta hän teki tilaisuudesta ikimuistoisen. Hän kävi myös kertomassa Lasse Lehtiselle seuraavan kirjan aiheen.

Olen lukenut kirjaa nyt puoleen väliin ja Nätti-Jussi on Amerikassa ja asuu intiaanien kanssa. Odottelen hänen paluutaan tänne pohjolan perille. Kirjan tarinat eivät ole aivan niin liioiteltuja, kuin alkuperäiset ennen lukemani jutut. Näistä tulee vähän mieleen Roope Ankan kertomukset, ennen kuin hänestä tuli se rikas mies, jonka me kaikki tunnemme niin hyvin.

Olin siis pitänyt koko miestä taruolentona ja nyt alan olla vakuuttunut, että hän onkin oikeasti olemassa. Fiktio on muuttumassa faktaksi, mutta vain pienin osin.  Mitenkähän on sen toisen pohjoisen satuolennon kanssa? Missä on Joulupukin hauta? Ai niin. Eihän hän  ole vielä kuollutkaan. Tämän päivän lehdestä luin, että hän on tänään tavattavissa illalla kaikissa Rovaniemen kauppakeskuksissa aikataulutettuna.


Eli:  Kaupallista joulua vain kaikille!