Pakkaspäivän käppäilyä

On ollut joitakin päiviä melko rapsakkaa keliä. Pakkanen on vaihdellut 30 ja 34 asteen välillä. Eilen Suomen pakkasennätys tehtiin pohjoiskuusamossa kiutakönkään säämittarilla. Yli 35 astetta oli ollut siellä. Koirat ovat vain pistäytyneet pihalla ja tulleet sitten hyvin nopeasti takaisin. Valkoinen koira kyllä välillä istuen kyttää puussa olevia oravia. Hauskalta näyttää kun se aina nostelee palelevia jalkojansa.

Tänään lämpeni selkeästi ja kun ajelin koulusta, niin pakkasta oli enää 26 astetta. Purasin voileivän ja lähdin koirien kanssa jäälle kävelemään. Aurinko alkoi laskemaan metsän taakse, mutta jäällä oli mukava kävellä. Lunta on kymmenkunta senttiä ja se on mannaryynimäistä raetta. Kun olin keskellä selkää, niin jää petti alla. Tai siis kohvakerros petti. Säikähdin toki, mutta tiesin (toivoin) että alla on sitten kantavaa jäätä. Kokeilin reijästä ja siellä oli silkkaa vettä ainakin 20 senttiä. Miten ihmeessä se ei jäädy?

Tässä on muutamia kuvia joita otin Canonin Power Shotilla. (tuotesijoittelua)

Aurinko laskee ja alemmassa kuvassa puolikas kuu on pisteenä taivaalla.

Missään ei ole niin sinisiä sinisiähetkiä kuin täällä. Kuvat eivät edes kerro sitä kunnolla.

Koirat kirmailivat innolla pakkasessa. Kävivät taas aika kaukana, mutta sain kuitenkin viheltämällä takaisin. Voi toisaalta myös olla niin, että katsoivat itse tässä kelissä viisaammaksi tulla takaisin lämpimään pirttiin. Kuvassa Rauha silmät ja kroppa huurteessa. Hän ei muuten millään meinannut tulla sisälle lenkin jälkeen. Kylmäkin voitta tylsät mökkipäivät pentukoiran mielessä.

Harmittaa vähän, että kuva meni jaloista poikki. Kuurassa taisi olla kuvaajankin silmät?