Eilen oli taas sellainen päivä, että olisi pitänyt revetä vähintään kolmeen kappaleeseen. Mäntässä on Kaija Saariaho /Amin Maalouf -seminaari ja samanaikaisesti kahdet eri vieraat on kaupungissa. Olen ollut seminaarin järjestelyissä mukana, joten paikallakin olisi hyvä olla. Yllättäen myös seminaarin aluksi minulta pyydettiin puheenvuoro. Kuulin myös, että joudun juontamaan illan konsertissa soittajan sisään. Hyppelin päivän aikana paikasta toiseen, mutta lopputulemana oli väsynyt mutta ihan mukava olo. Oloon saattoi vaikuttaa myös mukava illallinen klubilla luennoitsijoiden kanssa. Puhuttiin musiikista ja ylipäätään kaikesta taiteesta. illalla tulin vielä kotiin seurustelemaan vieraiden kanssa, joita olin laiminlyönyt täysin. Nyt on aamu ja kohta lähden takaisin seminaariin. Eilen luennoitiin Kaija Saariahosta ja tänään Ammin Maalouffista. Odotan mielenkiinnolla.
Kello on vähän yli yhdeksän ja on todella pimeää. Säätiedotukset ovat hehkutelleet, että koko viikon on hellettä. Nyt sataa kaatamalla ja ukkonen jyrisee. Salamat tuovat valoa pimeyteen. Tänä kesänä suomi on vähän kuin sademetstä. Hellepäiviä on ollut paljon ja vettä on tullut todella runsaasti. Nurmikko kasvaa ja muuttuu viidakoksi, kun ruohonleikkurit eivät meinaa toimia. Uskon myös että puskat ja pusikot kasvavat myös.
Nyt on riennettävä.
torstai 21. heinäkuuta 2011
maanantai 18. heinäkuuta 2011
Mitäs se Nilsiän öljysheikki sanoikaan?
Voi hyvä tavaton mikä viikonloppu päättyi juuri. Mänttä oli täynnä tapahtumia, enkä itse kerennyt käydä kuin omissa. Lauantaina Honkahovin illan aloitti kello 21.00 Kirsti Tuokon vaatepuhetta. Vangitseva esitys kertakaikkiaan niinkin itselle epäkiinnostavasta asiasta kuin vaatteet. Huomasin myös, että paikalla ollut yleisö piti kuulemastaan ja kokemastaan. Puoli tuntia myöhemmin tärähtäneet ämmät olivat valkoisissa voimistelupuvuissaan mäntyjen alla nurmikentällä. Vilma lauloi versiota happy birthdaystä Marilyn tyyliin ja Katriina muuntui keinotekoiseksi Marilyniksi. Samanaikaisesti koominen, että traaginen esitys. Surumielinen ja hauska.
Tasan kello kymmenen lavalle astui Anssi 8 000 & Maria Stereo. Aikoinaan Pirkka-Pekka Peteliuksella ja Aake Kallialalla oli kahden miehen orkesteri Trio Erektus. Siinä kolmas jäsen oli Reiska, joka ei koskaan ollut paikalla. Anssin ja Marian bändi on aito kahden hengen trio. Anssi soittaa kitaraa ja rumpujen jalkaosia. Maria soittaa koskettimia ja lyö peltejä toisella kädellä. Rumpali on siis puolitettu. Uskomattoman hyvältä kuulostava toimiva trio siis. Biisit ovat omia, syvältä rokin historiasta leimaansa saavia kappaleita. Kuitenkin erittäin omintakeista ja helposti kuunneltavaa. Heidän mainoslauseensta taisi ollakin, että musiikki on hyvää, mutta yksinkertaista. Sitäpä se. Yleisö piti kokemastaan kovasti ja tunnelma terassilla oli lämmin ja iloinen. Paikallislehden toimittaja oli loppuun arvioinut, että kaikki yleisöstä ei ollut aivan pakasta vedettyjä. Tarkoittiko hän, että jotkut olivat juovuksissa? Vai että kaikki yleisöstä ei ollut aivan nuoria??
Hauskaa oli, että paikalla oli paljon Honkahovin kesän taiteilijoita ystävineen. Taiteilijoita kuvataideviikoilta ja molemmat kuraattoritkin. Siis meidän ja kuvataideviikkojen.
Ilta venyi pitkälle, mutta aamulla kello soi seitsemältä. Ei muuta kuin luut ylös ja laittamaan rakennusta brunssikuntoon. Paikalle tuli kaksi keittiömestaria ja he olivat laittaneet todella herkullisia ruokia. Väkeäkin kävi aika mukavasti syömässä. Ei se taloudellisesti ollut kannattavaa, mutta varmasti kokonaiselämyksen kannalta kyllä. Eräskin ryhmä tuli vartavasten Mänttään katsomaan kaikkia näyttelyitä ja aloittivat sen tuhdilla aamiaisella. Eilinen päivä menikin sitten seurustellessa taiteilijoiden ja ystävien kanssa. Leppoissaa kesäpäivän viettoa puolittain töitä tehden. Siis minä tein puolittain töitä ja vaimo teki rapean 12 tunnin työpäivän reilun tunnin unilla.
Legendaarinen Nilsiän öljysheikki sanoi Karpon ohjelmassa aikoinaan: "Vaimo on hyvä työntekijä. Vaimolle ei tarvitse maksaa palkkaa." Oli se kyllä melkoinen sheikki se öljysheikki.
Tasan kello kymmenen lavalle astui Anssi 8 000 & Maria Stereo. Aikoinaan Pirkka-Pekka Peteliuksella ja Aake Kallialalla oli kahden miehen orkesteri Trio Erektus. Siinä kolmas jäsen oli Reiska, joka ei koskaan ollut paikalla. Anssin ja Marian bändi on aito kahden hengen trio. Anssi soittaa kitaraa ja rumpujen jalkaosia. Maria soittaa koskettimia ja lyö peltejä toisella kädellä. Rumpali on siis puolitettu. Uskomattoman hyvältä kuulostava toimiva trio siis. Biisit ovat omia, syvältä rokin historiasta leimaansa saavia kappaleita. Kuitenkin erittäin omintakeista ja helposti kuunneltavaa. Heidän mainoslauseensta taisi ollakin, että musiikki on hyvää, mutta yksinkertaista. Sitäpä se. Yleisö piti kokemastaan kovasti ja tunnelma terassilla oli lämmin ja iloinen. Paikallislehden toimittaja oli loppuun arvioinut, että kaikki yleisöstä ei ollut aivan pakasta vedettyjä. Tarkoittiko hän, että jotkut olivat juovuksissa? Vai että kaikki yleisöstä ei ollut aivan nuoria??
Hauskaa oli, että paikalla oli paljon Honkahovin kesän taiteilijoita ystävineen. Taiteilijoita kuvataideviikoilta ja molemmat kuraattoritkin. Siis meidän ja kuvataideviikkojen.
Ilta venyi pitkälle, mutta aamulla kello soi seitsemältä. Ei muuta kuin luut ylös ja laittamaan rakennusta brunssikuntoon. Paikalle tuli kaksi keittiömestaria ja he olivat laittaneet todella herkullisia ruokia. Väkeäkin kävi aika mukavasti syömässä. Ei se taloudellisesti ollut kannattavaa, mutta varmasti kokonaiselämyksen kannalta kyllä. Eräskin ryhmä tuli vartavasten Mänttään katsomaan kaikkia näyttelyitä ja aloittivat sen tuhdilla aamiaisella. Eilinen päivä menikin sitten seurustellessa taiteilijoiden ja ystävien kanssa. Leppoissaa kesäpäivän viettoa puolittain töitä tehden. Siis minä tein puolittain töitä ja vaimo teki rapean 12 tunnin työpäivän reilun tunnin unilla.
Legendaarinen Nilsiän öljysheikki sanoi Karpon ohjelmassa aikoinaan: "Vaimo on hyvä työntekijä. Vaimolle ei tarvitse maksaa palkkaa." Oli se kyllä melkoinen sheikki se öljysheikki.
perjantai 15. heinäkuuta 2011
Tulevaisuuden ala, klapiala.
Päältäajettava ruohonleikkuri on tänä kesänä toiminut jotenkin huonosti. Pari päivää sitten moottori sammui aina, kun leikkurin laittoi päälle. Viimein hihna putosi paikoiltaan. Asensin sen uudelleen ja sain kuin sainkin moottorin pysymään käynnissä leikkuuterän pyöriessä. Ajoin muutama sata metriä ja savua tuprahti hihnasta ja se meni tuhannen ..... lun päreiksi. (tälle sanonnallekin on olemassa selitys). Menin sitten kysymään uutta hihnaa sieltä, mistä sen koneen pari vuotta sitten ostin. Myyjä sanoi jotenkin niin, että hän ei ymmärrä näistä koneista mitään, mutta huomenna tulee myyjä joka ymmärtää. Sinänsä ihan rehellistä puhetta, mutta se mies on töissä liikkeessä, jossa myydään erilaisia koneita. Olisi edes yrittänyt auttaa.
Iso kone ei siis toimi, mutta nurmikkomme ei tunne armoa. Se kasvaa. Tänä kesänä on vielä ollut erittäin hyvät olosuhteet. Lämmintä ja runsaasti vettä. Eihän siinä muu auttanut, kuin ottaa tallista työnnettävä ruohonleikkuri ja aloittaa kuntoilu. Työnsin konetta neljä tuntia lähes yhtäkyytiä ja sain leikattua suurin piirtein 58% pinta-alasta. Mutta kyllä on todella siistin näköistäkin. Kyllä pikkukone tekee hyvää jälkea. Kunto myös kasvaa mukavasti konetta lykkiessä. Kuuntelen myös nappikuulokkeilla radiota samalla, joten puolen tunnin välein kuultavat uutisetkin pitävät tyhmimmänkin ajan hermolla. Uutisissa muuten oli yksi iloinen uutinen tulevalle erakolle. Klapien kysyntä kasvaa ja viime talvena puut jo loppuivat monin paikoin. Tulisijosen määrä kasvaa koko ajan. Meillä on siellä metsässä juuri todella paljon juuri klapeiksi käyvää koivua. Klapin teko on yksi tulevaisuuden leiväntekoväline. Pieninä klapeina on leipä maailmalla.
Eilen menin aamulla viideltä töihin. Kirjoitin neljän sivun tulevaisuusvaihtoehtoluettelon hallitukselle. Siinä myös aivan selkeästi kerroin tai sanotaankö näin, että viidestä vaihtoehdosta vain yhdessä ei ollut siirtymisemme pois näistä tehtävistä. Erakoksi lähteminen on nyt oikeasti taas askelen lähempänä. Lähetin sen paperin myös sähköpostitse eilen, mutta en ole saanut siitä mitään kommenttia. Syvä hiljaisuus.
Ajatukset ovat taas siirtyneet kohti pohjoista. Ensin käyn rajan takana tutkailemassa miltä Vienan kylissä näyttää. Laitan erakkokämpän sijaintia keskemmälle tuntemaani maapallon osaa. Matkakuume kasvaa päivä päivältä. Käytän autoa huollossa ensi viikolla, jotta se kestää mahdolliset huonojen teiden röykytykset. Valmiustilaa nostetaan.
Tulevana viikonloppuna täällä on vaikka mitä ohjelmaa. On performansseja ja Anssi 8 000 ja Maria Stereo. Tänään paikallisessa kuppilassa Otso Kantokorpi soittaa Venäläisiä vinyylejä ja illalla samassa paikassa esiintyy Johanna Tukiainen. Mitähän se Johanna siellä esittelee? Perforamanssit ovat Kirsti Tuokon pitämää vaatepuhetta, jonka on tehnyt Helinä Hukkataival. Tärähtäneillä ämmillä on esitys tämän jälkeen. Huomen aamulla meillä on vielä brunssikin terassilla. Hulinaa piisaa. Aina hulinan jälkeen ja usein sen aikanakin ajatus siirtyy pohjoiseen ja hiljaisuuteen. Kaipaako hiljaisuudessa sitten hulinaa? En tiedä.
Iso kone ei siis toimi, mutta nurmikkomme ei tunne armoa. Se kasvaa. Tänä kesänä on vielä ollut erittäin hyvät olosuhteet. Lämmintä ja runsaasti vettä. Eihän siinä muu auttanut, kuin ottaa tallista työnnettävä ruohonleikkuri ja aloittaa kuntoilu. Työnsin konetta neljä tuntia lähes yhtäkyytiä ja sain leikattua suurin piirtein 58% pinta-alasta. Mutta kyllä on todella siistin näköistäkin. Kyllä pikkukone tekee hyvää jälkea. Kunto myös kasvaa mukavasti konetta lykkiessä. Kuuntelen myös nappikuulokkeilla radiota samalla, joten puolen tunnin välein kuultavat uutisetkin pitävät tyhmimmänkin ajan hermolla. Uutisissa muuten oli yksi iloinen uutinen tulevalle erakolle. Klapien kysyntä kasvaa ja viime talvena puut jo loppuivat monin paikoin. Tulisijosen määrä kasvaa koko ajan. Meillä on siellä metsässä juuri todella paljon juuri klapeiksi käyvää koivua. Klapin teko on yksi tulevaisuuden leiväntekoväline. Pieninä klapeina on leipä maailmalla.
Eilen menin aamulla viideltä töihin. Kirjoitin neljän sivun tulevaisuusvaihtoehtoluettelon hallitukselle. Siinä myös aivan selkeästi kerroin tai sanotaankö näin, että viidestä vaihtoehdosta vain yhdessä ei ollut siirtymisemme pois näistä tehtävistä. Erakoksi lähteminen on nyt oikeasti taas askelen lähempänä. Lähetin sen paperin myös sähköpostitse eilen, mutta en ole saanut siitä mitään kommenttia. Syvä hiljaisuus.
Ajatukset ovat taas siirtyneet kohti pohjoista. Ensin käyn rajan takana tutkailemassa miltä Vienan kylissä näyttää. Laitan erakkokämpän sijaintia keskemmälle tuntemaani maapallon osaa. Matkakuume kasvaa päivä päivältä. Käytän autoa huollossa ensi viikolla, jotta se kestää mahdolliset huonojen teiden röykytykset. Valmiustilaa nostetaan.
Tulevana viikonloppuna täällä on vaikka mitä ohjelmaa. On performansseja ja Anssi 8 000 ja Maria Stereo. Tänään paikallisessa kuppilassa Otso Kantokorpi soittaa Venäläisiä vinyylejä ja illalla samassa paikassa esiintyy Johanna Tukiainen. Mitähän se Johanna siellä esittelee? Perforamanssit ovat Kirsti Tuokon pitämää vaatepuhetta, jonka on tehnyt Helinä Hukkataival. Tärähtäneillä ämmillä on esitys tämän jälkeen. Huomen aamulla meillä on vielä brunssikin terassilla. Hulinaa piisaa. Aina hulinan jälkeen ja usein sen aikanakin ajatus siirtyy pohjoiseen ja hiljaisuuteen. Kaipaako hiljaisuudessa sitten hulinaa? En tiedä.
lauantai 9. heinäkuuta 2011
Kansalliseepoksen syntysijoja tutkimaan.
Olen aiemmin kertonut, että erakkomökki sijaitsee aivan kiinni Venäjän rajassa. Kuten rajat ja aidat yleensäkin saavat kiinnostuksen heräämään rajan takaiseen maailmaan. En ole koskaan käynyt Venäjällä, mutta tuo rajan läheisyys on herättänyt himon lähteä tutkimusmatkalle. Joskun keväällä juttelin aiheesta ystäväni kanssa, joka on käynyt Venäjällä kai noin neljäkymmentä kertaa. Hän on viettänyt kesiään Laatokan seudulla. Hän ei kuitenkaan ole koskaan käynyt Vienan karjalassa, joten innostuimme matkan suunnittelusta molemmat.
Tauno on siis kokenut karjalan kävijä ja hänellä on myös venäjänkielentaito, joka minulta puuttuu täysin. Kaverini on suunnitellut reittejä ja hommannut karttoja ja oppaita. Minä olen autonkuljettajana hänen toimiessaan suunnistajana. Yksi vierailukohde on Kalevala. Ylipäätään tarkoitus on kuljeksia siellä Vienan runokylissä, samoilla paikoilla kuin Elias Lönnroth. Ehkä löydämme vielä vanhan runonlaulajankin. Kansalliseepoksemme on koottu pääosin näistä kylistä.
Katselin myös googlesta vähän tietoja vienankarjalasta. Mukavalta näyttää paikat siellä. Kalevalassa on myös hotelli Sampo. Niinköhän siellä pitäisi yöpyä? Tämän ensimmäisen matkan pituus on vain kolme päivää ja kaksi yötä. Kuusamosta mennään yli ja Kostamuksen kohdalta tullaan takaisin. Tiet siellä on kuulemma paikkapaikoin huonossa kunnossa, onneksi autossani on neliveto ja korkea maavara.
Kerroin suunnittelemastamme retkestä myös yhdelle toiselle kaverille. Hän innostui ja lähtee myös mukaan. Hänellä on voimassa oleva viisumikin valmiina.
Tarkoitus on lähteä reissuun täältä kotoa 25.7 ja rajan yli mennään 26. päivä. En yhtään tiedä onko siellä tietoliikenneyhteyksiä, mutta raporttia kirjoittelen sitten jälkikäteen.
Vaimoni on myös nyt karjalassa. Hän on siellä äitinsä kanssa tutkailemassa suvun juuria. He ovat siis paljon etelämmässä Suojärven ja Suistamon suunnalla. Mukavaa kuulla kokemuksista kun he maanantaina palaavat. Tekstiviestikommenteista päätellen reissu on ollut hyvä. mm. hienoin aamiaiskokemus ikinä. Jään odottamaan.
Tauno on siis kokenut karjalan kävijä ja hänellä on myös venäjänkielentaito, joka minulta puuttuu täysin. Kaverini on suunnitellut reittejä ja hommannut karttoja ja oppaita. Minä olen autonkuljettajana hänen toimiessaan suunnistajana. Yksi vierailukohde on Kalevala. Ylipäätään tarkoitus on kuljeksia siellä Vienan runokylissä, samoilla paikoilla kuin Elias Lönnroth. Ehkä löydämme vielä vanhan runonlaulajankin. Kansalliseepoksemme on koottu pääosin näistä kylistä.
Katselin myös googlesta vähän tietoja vienankarjalasta. Mukavalta näyttää paikat siellä. Kalevalassa on myös hotelli Sampo. Niinköhän siellä pitäisi yöpyä? Tämän ensimmäisen matkan pituus on vain kolme päivää ja kaksi yötä. Kuusamosta mennään yli ja Kostamuksen kohdalta tullaan takaisin. Tiet siellä on kuulemma paikkapaikoin huonossa kunnossa, onneksi autossani on neliveto ja korkea maavara.
Kerroin suunnittelemastamme retkestä myös yhdelle toiselle kaverille. Hän innostui ja lähtee myös mukaan. Hänellä on voimassa oleva viisumikin valmiina.
Tarkoitus on lähteä reissuun täältä kotoa 25.7 ja rajan yli mennään 26. päivä. En yhtään tiedä onko siellä tietoliikenneyhteyksiä, mutta raporttia kirjoittelen sitten jälkikäteen.
Vaimoni on myös nyt karjalassa. Hän on siellä äitinsä kanssa tutkailemassa suvun juuria. He ovat siis paljon etelämmässä Suojärven ja Suistamon suunnalla. Mukavaa kuulla kokemuksista kun he maanantaina palaavat. Tekstiviestikommenteista päätellen reissu on ollut hyvä. mm. hienoin aamiaiskokemus ikinä. Jään odottamaan.
maanantai 4. heinäkuuta 2011
Viiden vuoden lakko loppui.
Kun hankin puuveneen ehkä viisi vuotta sitten, niin päätin lopettaa golfin peluun kokonaan. Kaksi kesäharrastusta ei mahdu yhdelle kesälle. Kun vielä kesällä on vähän vaikea pitää kunnon kesälomaa, niin ratkaisu tuntui järkevältä. En koskaan ole ollut mikään hyvä pelaaja, mutta olen nauttinut pelista suunnattomasti. Tasoitukseni on ollut alimmillaan 29,5 ja sillä tasolla pelailin ihan tasaisesti.
Nyt kun vene on telakalla tämän kesän, niin silloin tällöin on mielessä käväissyt, että jos kävisi kokeilemassa lyömistä. Tuohon parin kilometrin päähän avattiin juuri harjoitusrange, jossa on oikein palloautomaattikin, eli palloja voi mättää pellolle, eikä niitä tarvitse itse kerätä pois. Olen aina Vilppulassa käydessäni ajanut kentän ohi ja kasvattanut himoa.
Eilen pidin vapaapäivää, mutta käväisin pari kertaa työmaalla. Jotenkin levottomana pyörin kodin ja työpaikan välillä. Aamulla ennen heräämistä ajatuksissa oli pyörinyt golf. Kävin katselemassa valmiiksi välineitä ja niin tein päätöksen, että käyn rangella lyömässä ämpärillisen palloja. Bägi autoon ja kohti kenttää.
Rangella oli yksi pelaaja. Hänkin oli tuttu muista kuvioista. Juttelin hänen kanssaan golfista ja sen haasteista. Hän lähti pois ja niin jäin lyöntipaikalle yksikseni. Ämpärissä on kai noin 40 palloa. Laitoin ensimmäisen pallon alustalle ja otin vanhan luottomailani rauta ysin. Muistelin miten sitä lyödään. Vasen käsi suorana, katse pallossa, rauhallinen back swing, katse pysyy pallossa, käsi pysyy suorana ja pam. Täydellinen noin sadan metrin lyönti. Oho ajattelin. Löin edelleen ja vaihdoin välillä mailoja. Pelasin kaikki mailat läpi ja vain ehkä kaksi epäonnistunutta lyöntiä. Olin hämmentynyt kuinka jossakin aivojen sopukoissa säilyy viisi vuotta tieto golflyönnistä.
Kun olin lyönyt kaikki pallot alkoi pikkuhiljaa hiipiä ajatus kiertää kenttä. Rangella lyöminen on rangella lyömistä ja kentällä sitten näkyy osaako pelata vai ei. Vilppulan kentta on 6 reikäinen harjoituskenttä, jolla en ole koskaan pelannut. Aikoinaan kun kenttää suunniteltiin, niin olin yhdistyksen hallituksessakin. Jostain syystä vain en ole koskaan siellä pelannut. Taisin lopettaa juuri niihin aikoihin kun kenttä alkoi olla pelattavassa kunnossa.
Etuoikeus täällä maaseudulla on esimerkiksi se, että pelasin 12 väylää kentällä täysin yksikseni. Siis kentällä ei ollut yhtään muuta palaajaa ja oli sentään heinäkuinen sunnuntai. Ajattelin, että nyt tulisi edulliseksi lyödä elämän ensimmäinen hole in one. Siinähän perinne on että tarjotaan shampanjaa kaikille kentällä samanaikaisesti oleville. Ei tullut holaria, mutta peli kulki kohtuullisen hyvin. Pari bogeytä (yksi yli ihanne tuloksen) tuplabogeyta, mutta pari pariakin mahtui kierrokselle. Tuli tunne, että ei paljon tarvitse pelata, niin on entisellä noin kolmenkymmenen tasoitustasolla.
Pelasin muuten ensimmäistä kertaa eläessäni yksin. Se oli oikeastaan aika mukavaa. Vielä kun kenttä oli aivan tyhjä. Erakkogolfia.
Kentältä lähtiessä viestin vanhalle golfkaverille, joka myös on pitänyt neljän vuoden taukoa. Laitoin, että mukavaa oli ja että lähdetäänkö pelaamaan. Paluupostissa tuli viesti, että mennään joskus. Laitoin että mites jos mentäisiin ja tänä iltana?
Niinpä kävimme illalla lyömässä ämpärilliset mieheen ja pelasimme yksitoista väylää. Lähes tyhjällä kentällä. Taidan lunastaa kausikortin tälle harjoituskentälle ja käydä aamulla varhain tai päivällä varkain pelailemassa. En vielä haaveilekaan suurista kentistä. Pelailen vain naatiskellen. Golf on selvästi addiktoiva harrastus. Putki alkoi, kun otin vain yhden. Yhden ämpärillisen.
Nyt kun vene on telakalla tämän kesän, niin silloin tällöin on mielessä käväissyt, että jos kävisi kokeilemassa lyömistä. Tuohon parin kilometrin päähän avattiin juuri harjoitusrange, jossa on oikein palloautomaattikin, eli palloja voi mättää pellolle, eikä niitä tarvitse itse kerätä pois. Olen aina Vilppulassa käydessäni ajanut kentän ohi ja kasvattanut himoa.
Eilen pidin vapaapäivää, mutta käväisin pari kertaa työmaalla. Jotenkin levottomana pyörin kodin ja työpaikan välillä. Aamulla ennen heräämistä ajatuksissa oli pyörinyt golf. Kävin katselemassa valmiiksi välineitä ja niin tein päätöksen, että käyn rangella lyömässä ämpärillisen palloja. Bägi autoon ja kohti kenttää.
Rangella oli yksi pelaaja. Hänkin oli tuttu muista kuvioista. Juttelin hänen kanssaan golfista ja sen haasteista. Hän lähti pois ja niin jäin lyöntipaikalle yksikseni. Ämpärissä on kai noin 40 palloa. Laitoin ensimmäisen pallon alustalle ja otin vanhan luottomailani rauta ysin. Muistelin miten sitä lyödään. Vasen käsi suorana, katse pallossa, rauhallinen back swing, katse pysyy pallossa, käsi pysyy suorana ja pam. Täydellinen noin sadan metrin lyönti. Oho ajattelin. Löin edelleen ja vaihdoin välillä mailoja. Pelasin kaikki mailat läpi ja vain ehkä kaksi epäonnistunutta lyöntiä. Olin hämmentynyt kuinka jossakin aivojen sopukoissa säilyy viisi vuotta tieto golflyönnistä.
Kun olin lyönyt kaikki pallot alkoi pikkuhiljaa hiipiä ajatus kiertää kenttä. Rangella lyöminen on rangella lyömistä ja kentällä sitten näkyy osaako pelata vai ei. Vilppulan kentta on 6 reikäinen harjoituskenttä, jolla en ole koskaan pelannut. Aikoinaan kun kenttää suunniteltiin, niin olin yhdistyksen hallituksessakin. Jostain syystä vain en ole koskaan siellä pelannut. Taisin lopettaa juuri niihin aikoihin kun kenttä alkoi olla pelattavassa kunnossa.
Etuoikeus täällä maaseudulla on esimerkiksi se, että pelasin 12 väylää kentällä täysin yksikseni. Siis kentällä ei ollut yhtään muuta palaajaa ja oli sentään heinäkuinen sunnuntai. Ajattelin, että nyt tulisi edulliseksi lyödä elämän ensimmäinen hole in one. Siinähän perinne on että tarjotaan shampanjaa kaikille kentällä samanaikaisesti oleville. Ei tullut holaria, mutta peli kulki kohtuullisen hyvin. Pari bogeytä (yksi yli ihanne tuloksen) tuplabogeyta, mutta pari pariakin mahtui kierrokselle. Tuli tunne, että ei paljon tarvitse pelata, niin on entisellä noin kolmenkymmenen tasoitustasolla.
Pelasin muuten ensimmäistä kertaa eläessäni yksin. Se oli oikeastaan aika mukavaa. Vielä kun kenttä oli aivan tyhjä. Erakkogolfia.
Kentältä lähtiessä viestin vanhalle golfkaverille, joka myös on pitänyt neljän vuoden taukoa. Laitoin, että mukavaa oli ja että lähdetäänkö pelaamaan. Paluupostissa tuli viesti, että mennään joskus. Laitoin että mites jos mentäisiin ja tänä iltana?
Niinpä kävimme illalla lyömässä ämpärilliset mieheen ja pelasimme yksitoista väylää. Lähes tyhjällä kentällä. Taidan lunastaa kausikortin tälle harjoituskentälle ja käydä aamulla varhain tai päivällä varkain pelailemassa. En vielä haaveilekaan suurista kentistä. Pelailen vain naatiskellen. Golf on selvästi addiktoiva harrastus. Putki alkoi, kun otin vain yhden. Yhden ämpärillisen.
sunnuntai 3. heinäkuuta 2011
Ruhtinas pelastaa maailman!
Eilen iltapäivälehden kannessa oli kuva, jossa Monacon ruhtinas suutelee tulevaa ruhtinatarta. Ensi viikolla naistenlehdissä on suuret jutut näistä häistä. Toimittajat kuvailevat häävieraiden vaatteita ja kertovat kuinka onnellisilta sulhanen ja morsian näyttivät. Näitä hääkuvauksiahan on lähes jokaisessa kesäisessä lehdessä. Poikkeuksen tästä tekee se, että nämä häät myös televisioitiin ilmeisesti ympäri maailman.
Katsoin eilen hääseremoniaa keittiön televisiosta samalla kun laittelin ruokaa. (tunnustan, että välillä toki istuin ja katsoin ihan kunnollakin.) Olipa harvinaisen tylsät häät. Sulhanen oli kiusaantuneen näköinen ja yritti hymyillä väkisin. Siis tekohymyä. Morsian oli kyllä kaunis, mutta kylmä kuin jääpalikka. Morsian oli myös ahdistuneen oloinen ja välillä puhkesi vuolaisiin kyyneliin. Välillä mietin, että nuo kyynelet eivät taida olla pelkästään onnen kyyneleitä. Ehkä hänellä oli samanlainen fiilis kuin minulla nautakuskina: "Mitä hittoa minä täällä teen."
Oikeastihan tämä Ruhtinas Albert II on vain hemmoteltu Playboy (= häntäheikki, (toim. suom).) Monacohan on oikeasti pikkukaupunki. Historiallinen jäänne pitää huolen siitä, että he voivat leikkiä valtiota. Ruhtinas voi leikkiä kuningasta. Ruhtinas on varmaan kiusaantunut omissa häissään, kun itsekin tietää tämän teatteriksi. Hän vain on huono näyttelijä. Lapsiakin pitää tehdä kun sellainen tapa on. Valtaa ei voi siirtää playboyn lehtolapsille, joihin isä ei taida pitää yhteyttä. Jos omia virallisia lapsia ei tule, niin valta siirtyy siskon lapsille.
En tiedä kuka on Kauniaisten kaupunginjohtaja, mutta minusta olisi mukavaa, jos hänen häänsä televisioitaisiin ja lähetettäisiin ympäri maailman. Kauniainen on sentään pinta-alaltaan, vaikkei asukasluvultaa suurempi kaupunki. Monaco on maailman toiseksi pienin valtio. Se pienimmän valtion päämiehen häät ne vasta kiinnostavat olisikin. Ne katsoisin aivan varmasti alusta loppuun. Vieläköhän koittaa se päivä, että voimme seurata suorana lähetyksenä Paavin häitä? Vielä jos paavi voisi mennä naimisiin rakastamansa henkilön kanssa.
Monacon ruhtinas Albert II on ottanut elämäntehtäväkseen ilmaston suojelun. Hääparia kuljetettiin vartavasten rakennetulla hybridi Lexuksella. Prinssi myös lentää ympäri maailmaa kiireisenä pelastamassa ympäristöä. Kiireisyyden päättelin siitä, että yksi näistä lehtolapsista on lentoemännän kanssa. Häävieraat myös lensivät häihin omilla koneillaan, jotta hääilon lisäksi voivat osallistua prinssin ympäristötalkoisiin.
Oikeasti meidän pitäisikin julistaa tämä oma pieni kaupunkimme ruhtinaskunnaksi. Joku hulivili valittaisiin ruhtinaaksi. Rahaa tukku mukaan ja ei muuta kuin yökerhoja kiertämään. Kyllä siinä kaupungin maine leviäisi ympäri maailmaa. Paparazzit kuiskisivat toisilleen, missä Mänttä -Vilppulan ruhtinas milloinkin on örveltämässä. Älkääkä naurako meidän kaupungin nimelle. Sissi, tuo kaikkien tuntema prinsessa oli sentään Itävalta -Unkarista! Sissi taisi olla ensimmäinen julkkisprinsessa maailmassa. (vai onko hän sitä vasta jälkikäteen?) Mutta jopa niin tunnettu, että Mäntän kuninkaan tytär kastettiin aikoinaan Sissiksi. (Ja meillä Mikkelissä oli armeijassa myös sissikomppania)
Tämä kirjoitushan on selvä herjakirjoitus. Pilkkaan tässä sumeilematta viatonta pikkuprinssiä. Mikä motivoi kirjoittajia yleensä tämän tyylilajin kirjoittajaksi? Viha, kauna katkeruus. Myynnin lisääminen? Minulla tämän motiivi on puhtaasti: Kosto!
Olimme vuonna -89 opiskelukavereiden kanssa Monacossa päivän retkellä. Kaverini Jarmo eksyi muusta porukasta. Hän viisaana henkilönä pysähtyi katukahvilaan ja ajatteli, että kyllähän joku tuttu tästä menee ohi. Hän tilasi kahvin. Nautti kahvia aivan rauhassa. Siitä sitten kävelikin opiskelutoveri ohi ja Jarmo tilasi laskun. Järkytys oli suuri. Kuppi kahvia maksoi enemmän kuin hän oli varannut koko päivän budjetiksi. Rosvojakin ovat vielä tuolla Monacossa.
Katsoin eilen hääseremoniaa keittiön televisiosta samalla kun laittelin ruokaa. (tunnustan, että välillä toki istuin ja katsoin ihan kunnollakin.) Olipa harvinaisen tylsät häät. Sulhanen oli kiusaantuneen näköinen ja yritti hymyillä väkisin. Siis tekohymyä. Morsian oli kyllä kaunis, mutta kylmä kuin jääpalikka. Morsian oli myös ahdistuneen oloinen ja välillä puhkesi vuolaisiin kyyneliin. Välillä mietin, että nuo kyynelet eivät taida olla pelkästään onnen kyyneleitä. Ehkä hänellä oli samanlainen fiilis kuin minulla nautakuskina: "Mitä hittoa minä täällä teen."
Oikeastihan tämä Ruhtinas Albert II on vain hemmoteltu Playboy (= häntäheikki, (toim. suom).) Monacohan on oikeasti pikkukaupunki. Historiallinen jäänne pitää huolen siitä, että he voivat leikkiä valtiota. Ruhtinas voi leikkiä kuningasta. Ruhtinas on varmaan kiusaantunut omissa häissään, kun itsekin tietää tämän teatteriksi. Hän vain on huono näyttelijä. Lapsiakin pitää tehdä kun sellainen tapa on. Valtaa ei voi siirtää playboyn lehtolapsille, joihin isä ei taida pitää yhteyttä. Jos omia virallisia lapsia ei tule, niin valta siirtyy siskon lapsille.
En tiedä kuka on Kauniaisten kaupunginjohtaja, mutta minusta olisi mukavaa, jos hänen häänsä televisioitaisiin ja lähetettäisiin ympäri maailman. Kauniainen on sentään pinta-alaltaan, vaikkei asukasluvultaa suurempi kaupunki. Monaco on maailman toiseksi pienin valtio. Se pienimmän valtion päämiehen häät ne vasta kiinnostavat olisikin. Ne katsoisin aivan varmasti alusta loppuun. Vieläköhän koittaa se päivä, että voimme seurata suorana lähetyksenä Paavin häitä? Vielä jos paavi voisi mennä naimisiin rakastamansa henkilön kanssa.
Monacon ruhtinas Albert II on ottanut elämäntehtäväkseen ilmaston suojelun. Hääparia kuljetettiin vartavasten rakennetulla hybridi Lexuksella. Prinssi myös lentää ympäri maailmaa kiireisenä pelastamassa ympäristöä. Kiireisyyden päättelin siitä, että yksi näistä lehtolapsista on lentoemännän kanssa. Häävieraat myös lensivät häihin omilla koneillaan, jotta hääilon lisäksi voivat osallistua prinssin ympäristötalkoisiin.
Oikeasti meidän pitäisikin julistaa tämä oma pieni kaupunkimme ruhtinaskunnaksi. Joku hulivili valittaisiin ruhtinaaksi. Rahaa tukku mukaan ja ei muuta kuin yökerhoja kiertämään. Kyllä siinä kaupungin maine leviäisi ympäri maailmaa. Paparazzit kuiskisivat toisilleen, missä Mänttä -Vilppulan ruhtinas milloinkin on örveltämässä. Älkääkä naurako meidän kaupungin nimelle. Sissi, tuo kaikkien tuntema prinsessa oli sentään Itävalta -Unkarista! Sissi taisi olla ensimmäinen julkkisprinsessa maailmassa. (vai onko hän sitä vasta jälkikäteen?) Mutta jopa niin tunnettu, että Mäntän kuninkaan tytär kastettiin aikoinaan Sissiksi. (Ja meillä Mikkelissä oli armeijassa myös sissikomppania)
Tämä kirjoitushan on selvä herjakirjoitus. Pilkkaan tässä sumeilematta viatonta pikkuprinssiä. Mikä motivoi kirjoittajia yleensä tämän tyylilajin kirjoittajaksi? Viha, kauna katkeruus. Myynnin lisääminen? Minulla tämän motiivi on puhtaasti: Kosto!
Olimme vuonna -89 opiskelukavereiden kanssa Monacossa päivän retkellä. Kaverini Jarmo eksyi muusta porukasta. Hän viisaana henkilönä pysähtyi katukahvilaan ja ajatteli, että kyllähän joku tuttu tästä menee ohi. Hän tilasi kahvin. Nautti kahvia aivan rauhassa. Siitä sitten kävelikin opiskelutoveri ohi ja Jarmo tilasi laskun. Järkytys oli suuri. Kuppi kahvia maksoi enemmän kuin hän oli varannut koko päivän budjetiksi. Rosvojakin ovat vielä tuolla Monacossa.
lauantai 2. heinäkuuta 2011
Päässä on puuroa, mutta päätöksiä on tehtävä.
Toinen tyttäristäni on Casinolla töissä ja töinen Los Angelesissa kielikurssilla. Niinpä aika usein aamulla kuuden aikoihin keskustelemme facebookin chatilla (vai mitä se tsättäily oikein on?) L.A:ssa on ilta meidän aamulla. Helsingissä on aamu, mutta tyttären rytmi on tasan 12 tuntia väärässä. (Tai mikäpä se on oikea rytmi? )
Ennen jos joku oli vaihto-oppilaana, niin sieltä tuli ehkä kortti kerran viikossa. "Hyvin menee, lähetä rahaa." Yhden tai kaksi vastapuhelua saattoi opiskelija soittaa. Nyt tuli viestiä, että lähettäisittekö vähän lisää rahaa. Siitä noin kymmenen minuutin kuluttua tyttärellä oli rahat käytettävissä visa elektonin ansiosta. Tämähän on kyllä toisaalta myös huono asia. Rahaa nimittäin sitten ehkä helpommin palaakin, kun on ikään kuin isän ja äidin ikävään perustuva takaportti. (mutta nyt olen jäpäkkänä! Sonja. Rahan on riitettävä nyt ainakin kaksi viikkoa: Mur)
Juhannus oli siis kevään suunnitelmien takalaita. Juhannuksesta on viikko ja olen ollut silleen jotenkin hitaasti ja pohdiskellen töissä. Toki välillä päivät ovat olleet täyttä hulinaa, mutta jos mahdollista, niin olen ottanut iisimmin ja kaikin tavoin rauhallisemmin. Olen tehnyt töitä ikään kuin lomalaisen tahdilla. Olen samalla pohtinut myös tätä tämänkin blogin alkuperäistä ajatusta. Siis erakoksi siirtymistä. (myöhemmin mukaan tulleet lukijat katsokaa pari ensimmäistä blogia tammikuulta.)
Näyttelyn rakentaminen meni todella hyvin ja mukavasti. Näyttelystä tuli ehdottamasti yksi parhaista, joita meillä on ollut. Ihmisiä käy tällä hetkellä paljon enemmän kuin vuosiin. Näppituntumalla arvelen, että noin 30 % enemmän kuin viime vuonna. Ehkä jopa vielä enemmän. Tässä pienessä kaupungissa on nyt hyvä draivi päällä. Tulevaisuudessa matkustajamäärät kasvavat. Nyt tästä on hyvä jatkaa.
Kaikesta tästä huolimatta nyt on vahvasti se tunne, että tähän kesään on hyvä myös lopettaa. Olen laittanut nyt takarajan, että viimeistään Heinäkuun lopulla asioiden on oltava selvillä. Mitä tapahtuu syksyllä ja mitä ensi kesänä. Asiat eivät ole pelkästään itsestäni kiinni, vaan firman pääomistajalla on myös sanomista miten asiat viedään eteenpäin ja mihin suuntaan. Mutta jos ei mitään ihmeitä satu, niin erakkous siintää ajatuksissani.
Oikeastaan yllättenkin suurimpana täydellisen erakkouden esteenä onkin yksi harrastukseni. Olen jo useita vuosia sitten lupautunut olemaan puheenjohtajana ja vetäjänä eräässä kerhossa tämän vuoden. Hoitelen osittain asioita sähköpostitse suon laidasta, mutta tulen myös vähintään kerran kuukaudessa tänne hoitamaan kokousasioita. Mutta ehkäpä erakon on hyvä välillä laskeutua vuorelta tänne ihmisten pariin? En tiedä.
Eilisen päivän olin osittain vapaalla, mutta liikuskelin tuolla työmaalla ja jutustelin välillä asiakkaiden kanssa. Tai sanotaan niin, että vaikea liikkua minnekkäään, kun tuttuja ja puolituttuja on näyttelyä katselemassa. Pentukoiran kanssa liikkuminen saa myös aikaan huomiota. Ihmiset tulevat aivan höperöiksi, kun näkevät koiranpennun. Pentu myös on hyvin ihmisläheinen ja antaa kyllä kaikkien hyväillä ja rapsutella. Olin siis jotenkin rennosti töissä. Iltapäivästä kuitenkin tuli kova väsymyskohtaus. Menin ja otin päiväunet. Palasin taas, mutta parin tunnin päästä väsytti jälleen. Nukuin hetken. Illalla pää oli jotenkin vähän puuroinen ja sumuinen. Istuin laiturilla ja katselin lähestyvää myrskyä. Olin myrskybongari. Jylinä kiihtyi ja tuntui lähenevän. Mutta vaikka kuinka odotin ja kutsuin myrskyä, niin se päätti kiertää.
Illalla katsoin elokuvaa televisiosta ja päänsärky alkoi. Migreeni! Sitä se väsymys ja puuroisuus oli. Lähes koko yön särki päätä ja nyt aamutuimaan on väsynyt olo. Kerran muuten kovassa migreenissä opastin ryhmän. Jotenkin sähköjärjestelmä on päässä sekaisin, mutta minulla on mielikuva, että opastus meni hyvin ja rennosti. Itsekin kuuntelin itseäni ihmeissäni, kuinka hyvin puhuin nykytaiteesta.
Tänään on lauantai ja aioin olla täällä kotona takapäivystäjänä. En mene töihin, ellei joku mene pieleen. Puuhastelen ja mietiskelen asioita.
Ennen jos joku oli vaihto-oppilaana, niin sieltä tuli ehkä kortti kerran viikossa. "Hyvin menee, lähetä rahaa." Yhden tai kaksi vastapuhelua saattoi opiskelija soittaa. Nyt tuli viestiä, että lähettäisittekö vähän lisää rahaa. Siitä noin kymmenen minuutin kuluttua tyttärellä oli rahat käytettävissä visa elektonin ansiosta. Tämähän on kyllä toisaalta myös huono asia. Rahaa nimittäin sitten ehkä helpommin palaakin, kun on ikään kuin isän ja äidin ikävään perustuva takaportti. (mutta nyt olen jäpäkkänä! Sonja. Rahan on riitettävä nyt ainakin kaksi viikkoa: Mur)
Juhannus oli siis kevään suunnitelmien takalaita. Juhannuksesta on viikko ja olen ollut silleen jotenkin hitaasti ja pohdiskellen töissä. Toki välillä päivät ovat olleet täyttä hulinaa, mutta jos mahdollista, niin olen ottanut iisimmin ja kaikin tavoin rauhallisemmin. Olen tehnyt töitä ikään kuin lomalaisen tahdilla. Olen samalla pohtinut myös tätä tämänkin blogin alkuperäistä ajatusta. Siis erakoksi siirtymistä. (myöhemmin mukaan tulleet lukijat katsokaa pari ensimmäistä blogia tammikuulta.)
Näyttelyn rakentaminen meni todella hyvin ja mukavasti. Näyttelystä tuli ehdottamasti yksi parhaista, joita meillä on ollut. Ihmisiä käy tällä hetkellä paljon enemmän kuin vuosiin. Näppituntumalla arvelen, että noin 30 % enemmän kuin viime vuonna. Ehkä jopa vielä enemmän. Tässä pienessä kaupungissa on nyt hyvä draivi päällä. Tulevaisuudessa matkustajamäärät kasvavat. Nyt tästä on hyvä jatkaa.
Kaikesta tästä huolimatta nyt on vahvasti se tunne, että tähän kesään on hyvä myös lopettaa. Olen laittanut nyt takarajan, että viimeistään Heinäkuun lopulla asioiden on oltava selvillä. Mitä tapahtuu syksyllä ja mitä ensi kesänä. Asiat eivät ole pelkästään itsestäni kiinni, vaan firman pääomistajalla on myös sanomista miten asiat viedään eteenpäin ja mihin suuntaan. Mutta jos ei mitään ihmeitä satu, niin erakkous siintää ajatuksissani.
Oikeastaan yllättenkin suurimpana täydellisen erakkouden esteenä onkin yksi harrastukseni. Olen jo useita vuosia sitten lupautunut olemaan puheenjohtajana ja vetäjänä eräässä kerhossa tämän vuoden. Hoitelen osittain asioita sähköpostitse suon laidasta, mutta tulen myös vähintään kerran kuukaudessa tänne hoitamaan kokousasioita. Mutta ehkäpä erakon on hyvä välillä laskeutua vuorelta tänne ihmisten pariin? En tiedä.
Eilisen päivän olin osittain vapaalla, mutta liikuskelin tuolla työmaalla ja jutustelin välillä asiakkaiden kanssa. Tai sanotaan niin, että vaikea liikkua minnekkäään, kun tuttuja ja puolituttuja on näyttelyä katselemassa. Pentukoiran kanssa liikkuminen saa myös aikaan huomiota. Ihmiset tulevat aivan höperöiksi, kun näkevät koiranpennun. Pentu myös on hyvin ihmisläheinen ja antaa kyllä kaikkien hyväillä ja rapsutella. Olin siis jotenkin rennosti töissä. Iltapäivästä kuitenkin tuli kova väsymyskohtaus. Menin ja otin päiväunet. Palasin taas, mutta parin tunnin päästä väsytti jälleen. Nukuin hetken. Illalla pää oli jotenkin vähän puuroinen ja sumuinen. Istuin laiturilla ja katselin lähestyvää myrskyä. Olin myrskybongari. Jylinä kiihtyi ja tuntui lähenevän. Mutta vaikka kuinka odotin ja kutsuin myrskyä, niin se päätti kiertää.
Illalla katsoin elokuvaa televisiosta ja päänsärky alkoi. Migreeni! Sitä se väsymys ja puuroisuus oli. Lähes koko yön särki päätä ja nyt aamutuimaan on väsynyt olo. Kerran muuten kovassa migreenissä opastin ryhmän. Jotenkin sähköjärjestelmä on päässä sekaisin, mutta minulla on mielikuva, että opastus meni hyvin ja rennosti. Itsekin kuuntelin itseäni ihmeissäni, kuinka hyvin puhuin nykytaiteesta.
Tänään on lauantai ja aioin olla täällä kotona takapäivystäjänä. En mene töihin, ellei joku mene pieleen. Puuhastelen ja mietiskelen asioita.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)