Päältäajettava ruohonleikkuri on tänä kesänä toiminut jotenkin huonosti. Pari päivää sitten moottori sammui aina, kun leikkurin laittoi päälle. Viimein hihna putosi paikoiltaan. Asensin sen uudelleen ja sain kuin sainkin moottorin pysymään käynnissä leikkuuterän pyöriessä. Ajoin muutama sata metriä ja savua tuprahti hihnasta ja se meni tuhannen ..... lun päreiksi. (tälle sanonnallekin on olemassa selitys). Menin sitten kysymään uutta hihnaa sieltä, mistä sen koneen pari vuotta sitten ostin. Myyjä sanoi jotenkin niin, että hän ei ymmärrä näistä koneista mitään, mutta huomenna tulee myyjä joka ymmärtää. Sinänsä ihan rehellistä puhetta, mutta se mies on töissä liikkeessä, jossa myydään erilaisia koneita. Olisi edes yrittänyt auttaa.
Iso kone ei siis toimi, mutta nurmikkomme ei tunne armoa. Se kasvaa. Tänä kesänä on vielä ollut erittäin hyvät olosuhteet. Lämmintä ja runsaasti vettä. Eihän siinä muu auttanut, kuin ottaa tallista työnnettävä ruohonleikkuri ja aloittaa kuntoilu. Työnsin konetta neljä tuntia lähes yhtäkyytiä ja sain leikattua suurin piirtein 58% pinta-alasta. Mutta kyllä on todella siistin näköistäkin. Kyllä pikkukone tekee hyvää jälkea. Kunto myös kasvaa mukavasti konetta lykkiessä. Kuuntelen myös nappikuulokkeilla radiota samalla, joten puolen tunnin välein kuultavat uutisetkin pitävät tyhmimmänkin ajan hermolla. Uutisissa muuten oli yksi iloinen uutinen tulevalle erakolle. Klapien kysyntä kasvaa ja viime talvena puut jo loppuivat monin paikoin. Tulisijosen määrä kasvaa koko ajan. Meillä on siellä metsässä juuri todella paljon juuri klapeiksi käyvää koivua. Klapin teko on yksi tulevaisuuden leiväntekoväline. Pieninä klapeina on leipä maailmalla.
Eilen menin aamulla viideltä töihin. Kirjoitin neljän sivun tulevaisuusvaihtoehtoluettelon hallitukselle. Siinä myös aivan selkeästi kerroin tai sanotaankö näin, että viidestä vaihtoehdosta vain yhdessä ei ollut siirtymisemme pois näistä tehtävistä. Erakoksi lähteminen on nyt oikeasti taas askelen lähempänä. Lähetin sen paperin myös sähköpostitse eilen, mutta en ole saanut siitä mitään kommenttia. Syvä hiljaisuus.
Ajatukset ovat taas siirtyneet kohti pohjoista. Ensin käyn rajan takana tutkailemassa miltä Vienan kylissä näyttää. Laitan erakkokämpän sijaintia keskemmälle tuntemaani maapallon osaa. Matkakuume kasvaa päivä päivältä. Käytän autoa huollossa ensi viikolla, jotta se kestää mahdolliset huonojen teiden röykytykset. Valmiustilaa nostetaan.
Tulevana viikonloppuna täällä on vaikka mitä ohjelmaa. On performansseja ja Anssi 8 000 ja Maria Stereo. Tänään paikallisessa kuppilassa Otso Kantokorpi soittaa Venäläisiä vinyylejä ja illalla samassa paikassa esiintyy Johanna Tukiainen. Mitähän se Johanna siellä esittelee? Perforamanssit ovat Kirsti Tuokon pitämää vaatepuhetta, jonka on tehnyt Helinä Hukkataival. Tärähtäneillä ämmillä on esitys tämän jälkeen. Huomen aamulla meillä on vielä brunssikin terassilla. Hulinaa piisaa. Aina hulinan jälkeen ja usein sen aikanakin ajatus siirtyy pohjoiseen ja hiljaisuuteen. Kaipaako hiljaisuudessa sitten hulinaa? En tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti