Viiden vuoden lakko loppui.

Kun hankin puuveneen ehkä viisi vuotta sitten, niin päätin lopettaa golfin peluun kokonaan. Kaksi kesäharrastusta ei mahdu yhdelle kesälle. Kun vielä kesällä on vähän vaikea pitää kunnon kesälomaa, niin ratkaisu tuntui järkevältä. En koskaan ole ollut mikään hyvä pelaaja, mutta olen nauttinut pelista suunnattomasti. Tasoitukseni on ollut alimmillaan 29,5 ja sillä tasolla pelailin ihan tasaisesti.

Nyt kun vene on telakalla tämän kesän, niin silloin tällöin on mielessä käväissyt, että jos kävisi kokeilemassa lyömistä. Tuohon parin kilometrin päähän avattiin juuri harjoitusrange, jossa on oikein palloautomaattikin, eli palloja voi mättää pellolle, eikä niitä tarvitse itse kerätä pois. Olen aina Vilppulassa käydessäni ajanut kentän ohi ja kasvattanut himoa.

Eilen pidin vapaapäivää, mutta käväisin pari kertaa työmaalla. Jotenkin levottomana pyörin kodin ja työpaikan välillä. Aamulla ennen heräämistä ajatuksissa oli pyörinyt golf. Kävin katselemassa valmiiksi välineitä ja niin tein päätöksen, että käyn rangella lyömässä ämpärillisen palloja. Bägi autoon ja kohti kenttää.

Rangella oli yksi pelaaja. Hänkin oli tuttu muista kuvioista. Juttelin hänen kanssaan golfista ja sen haasteista. Hän lähti pois ja niin jäin lyöntipaikalle yksikseni. Ämpärissä on kai noin 40 palloa. Laitoin ensimmäisen pallon alustalle ja otin vanhan luottomailani rauta ysin. Muistelin miten sitä lyödään. Vasen käsi suorana, katse pallossa, rauhallinen back swing, katse pysyy pallossa, käsi pysyy suorana ja pam. Täydellinen noin sadan metrin lyönti. Oho ajattelin. Löin edelleen ja vaihdoin välillä mailoja. Pelasin kaikki mailat läpi ja vain ehkä kaksi epäonnistunutta lyöntiä. Olin hämmentynyt kuinka jossakin aivojen sopukoissa säilyy viisi vuotta tieto golflyönnistä.

Kun olin lyönyt kaikki pallot alkoi pikkuhiljaa hiipiä ajatus kiertää kenttä. Rangella lyöminen on rangella lyömistä ja kentällä sitten näkyy osaako pelata vai ei. Vilppulan kentta on 6 reikäinen harjoituskenttä, jolla en ole koskaan pelannut. Aikoinaan kun kenttää suunniteltiin, niin olin yhdistyksen hallituksessakin. Jostain syystä vain en ole koskaan siellä pelannut. Taisin lopettaa juuri niihin aikoihin kun kenttä alkoi olla pelattavassa kunnossa.

Etuoikeus täällä maaseudulla on esimerkiksi se, että pelasin 12 väylää kentällä täysin yksikseni. Siis kentällä ei ollut yhtään muuta palaajaa ja oli sentään heinäkuinen sunnuntai. Ajattelin, että nyt tulisi edulliseksi lyödä elämän ensimmäinen hole in one. Siinähän perinne on että tarjotaan shampanjaa kaikille kentällä samanaikaisesti oleville. Ei tullut holaria, mutta peli kulki kohtuullisen hyvin. Pari bogeytä (yksi yli ihanne tuloksen) tuplabogeyta, mutta pari pariakin mahtui kierrokselle. Tuli tunne, että ei paljon tarvitse pelata, niin on entisellä noin kolmenkymmenen tasoitustasolla.

Pelasin muuten ensimmäistä kertaa eläessäni yksin. Se oli oikeastaan aika mukavaa. Vielä kun kenttä oli aivan tyhjä. Erakkogolfia.
Kentältä lähtiessä viestin vanhalle golfkaverille, joka myös on pitänyt neljän vuoden taukoa. Laitoin, että mukavaa oli ja että lähdetäänkö pelaamaan. Paluupostissa tuli viesti, että mennään joskus. Laitoin että mites jos mentäisiin ja tänä iltana?

Niinpä kävimme illalla lyömässä ämpärilliset mieheen ja pelasimme yksitoista väylää. Lähes tyhjällä kentällä. Taidan lunastaa kausikortin tälle harjoituskentälle ja käydä aamulla varhain tai päivällä varkain pelailemassa. En vielä haaveilekaan suurista kentistä. Pelailen vain naatiskellen. Golf on selvästi addiktoiva harrastus. Putki alkoi, kun otin vain yhden. Yhden ämpärillisen.