Toinen tyttäristäni on Casinolla töissä ja töinen Los Angelesissa kielikurssilla. Niinpä aika usein aamulla kuuden aikoihin keskustelemme facebookin chatilla (vai mitä se tsättäily oikein on?) L.A:ssa on ilta meidän aamulla. Helsingissä on aamu, mutta tyttären rytmi on tasan 12 tuntia väärässä. (Tai mikäpä se on oikea rytmi? )
Ennen jos joku oli vaihto-oppilaana, niin sieltä tuli ehkä kortti kerran viikossa. "Hyvin menee, lähetä rahaa." Yhden tai kaksi vastapuhelua saattoi opiskelija soittaa. Nyt tuli viestiä, että lähettäisittekö vähän lisää rahaa. Siitä noin kymmenen minuutin kuluttua tyttärellä oli rahat käytettävissä visa elektonin ansiosta. Tämähän on kyllä toisaalta myös huono asia. Rahaa nimittäin sitten ehkä helpommin palaakin, kun on ikään kuin isän ja äidin ikävään perustuva takaportti. (mutta nyt olen jäpäkkänä! Sonja. Rahan on riitettävä nyt ainakin kaksi viikkoa: Mur)
Juhannus oli siis kevään suunnitelmien takalaita. Juhannuksesta on viikko ja olen ollut silleen jotenkin hitaasti ja pohdiskellen töissä. Toki välillä päivät ovat olleet täyttä hulinaa, mutta jos mahdollista, niin olen ottanut iisimmin ja kaikin tavoin rauhallisemmin. Olen tehnyt töitä ikään kuin lomalaisen tahdilla. Olen samalla pohtinut myös tätä tämänkin blogin alkuperäistä ajatusta. Siis erakoksi siirtymistä. (myöhemmin mukaan tulleet lukijat katsokaa pari ensimmäistä blogia tammikuulta.)
Näyttelyn rakentaminen meni todella hyvin ja mukavasti. Näyttelystä tuli ehdottamasti yksi parhaista, joita meillä on ollut. Ihmisiä käy tällä hetkellä paljon enemmän kuin vuosiin. Näppituntumalla arvelen, että noin 30 % enemmän kuin viime vuonna. Ehkä jopa vielä enemmän. Tässä pienessä kaupungissa on nyt hyvä draivi päällä. Tulevaisuudessa matkustajamäärät kasvavat. Nyt tästä on hyvä jatkaa.
Kaikesta tästä huolimatta nyt on vahvasti se tunne, että tähän kesään on hyvä myös lopettaa. Olen laittanut nyt takarajan, että viimeistään Heinäkuun lopulla asioiden on oltava selvillä. Mitä tapahtuu syksyllä ja mitä ensi kesänä. Asiat eivät ole pelkästään itsestäni kiinni, vaan firman pääomistajalla on myös sanomista miten asiat viedään eteenpäin ja mihin suuntaan. Mutta jos ei mitään ihmeitä satu, niin erakkous siintää ajatuksissani.
Oikeastaan yllättenkin suurimpana täydellisen erakkouden esteenä onkin yksi harrastukseni. Olen jo useita vuosia sitten lupautunut olemaan puheenjohtajana ja vetäjänä eräässä kerhossa tämän vuoden. Hoitelen osittain asioita sähköpostitse suon laidasta, mutta tulen myös vähintään kerran kuukaudessa tänne hoitamaan kokousasioita. Mutta ehkäpä erakon on hyvä välillä laskeutua vuorelta tänne ihmisten pariin? En tiedä.
Eilisen päivän olin osittain vapaalla, mutta liikuskelin tuolla työmaalla ja jutustelin välillä asiakkaiden kanssa. Tai sanotaan niin, että vaikea liikkua minnekkäään, kun tuttuja ja puolituttuja on näyttelyä katselemassa. Pentukoiran kanssa liikkuminen saa myös aikaan huomiota. Ihmiset tulevat aivan höperöiksi, kun näkevät koiranpennun. Pentu myös on hyvin ihmisläheinen ja antaa kyllä kaikkien hyväillä ja rapsutella. Olin siis jotenkin rennosti töissä. Iltapäivästä kuitenkin tuli kova väsymyskohtaus. Menin ja otin päiväunet. Palasin taas, mutta parin tunnin päästä väsytti jälleen. Nukuin hetken. Illalla pää oli jotenkin vähän puuroinen ja sumuinen. Istuin laiturilla ja katselin lähestyvää myrskyä. Olin myrskybongari. Jylinä kiihtyi ja tuntui lähenevän. Mutta vaikka kuinka odotin ja kutsuin myrskyä, niin se päätti kiertää.
Illalla katsoin elokuvaa televisiosta ja päänsärky alkoi. Migreeni! Sitä se väsymys ja puuroisuus oli. Lähes koko yön särki päätä ja nyt aamutuimaan on väsynyt olo. Kerran muuten kovassa migreenissä opastin ryhmän. Jotenkin sähköjärjestelmä on päässä sekaisin, mutta minulla on mielikuva, että opastus meni hyvin ja rennosti. Itsekin kuuntelin itseäni ihmeissäni, kuinka hyvin puhuin nykytaiteesta.
Tänään on lauantai ja aioin olla täällä kotona takapäivystäjänä. En mene töihin, ellei joku mene pieleen. Puuhastelen ja mietiskelen asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti