Mitäs se Nilsiän öljysheikki sanoikaan?

Voi hyvä tavaton mikä viikonloppu päättyi juuri. Mänttä oli täynnä tapahtumia, enkä itse kerennyt käydä kuin omissa. Lauantaina Honkahovin illan aloitti kello 21.00 Kirsti Tuokon vaatepuhetta. Vangitseva esitys kertakaikkiaan niinkin itselle epäkiinnostavasta asiasta kuin vaatteet. Huomasin myös, että paikalla ollut yleisö piti kuulemastaan ja kokemastaan. Puoli tuntia myöhemmin tärähtäneet ämmät olivat valkoisissa voimistelupuvuissaan mäntyjen alla nurmikentällä. Vilma lauloi versiota happy birthdaystä Marilyn tyyliin ja Katriina muuntui keinotekoiseksi Marilyniksi. Samanaikaisesti koominen, että traaginen esitys. Surumielinen ja hauska.

Tasan kello kymmenen lavalle astui Anssi 8 000 & Maria Stereo. Aikoinaan Pirkka-Pekka Peteliuksella ja Aake Kallialalla oli kahden miehen orkesteri Trio Erektus. Siinä kolmas jäsen oli Reiska, joka ei koskaan ollut paikalla. Anssin ja Marian bändi on aito kahden hengen trio. Anssi soittaa kitaraa ja rumpujen jalkaosia. Maria soittaa koskettimia ja lyö peltejä toisella kädellä. Rumpali on siis puolitettu. Uskomattoman hyvältä kuulostava toimiva trio siis. Biisit ovat omia, syvältä rokin historiasta leimaansa saavia kappaleita. Kuitenkin erittäin omintakeista ja helposti kuunneltavaa. Heidän mainoslauseensta taisi ollakin, että musiikki on hyvää, mutta yksinkertaista. Sitäpä se. Yleisö piti kokemastaan kovasti ja tunnelma terassilla oli lämmin ja iloinen. Paikallislehden toimittaja oli loppuun arvioinut, että kaikki yleisöstä ei ollut aivan pakasta vedettyjä. Tarkoittiko hän, että jotkut olivat juovuksissa? Vai että kaikki yleisöstä ei ollut aivan nuoria??

Hauskaa oli, että paikalla oli paljon Honkahovin kesän taiteilijoita ystävineen. Taiteilijoita kuvataideviikoilta ja molemmat kuraattoritkin. Siis meidän ja kuvataideviikkojen.

Ilta venyi pitkälle, mutta aamulla kello soi seitsemältä. Ei muuta kuin luut ylös ja laittamaan rakennusta brunssikuntoon. Paikalle tuli kaksi keittiömestaria ja he olivat laittaneet todella herkullisia ruokia. Väkeäkin kävi aika mukavasti syömässä. Ei se taloudellisesti ollut kannattavaa, mutta varmasti kokonaiselämyksen kannalta kyllä. Eräskin ryhmä tuli vartavasten Mänttään katsomaan kaikkia näyttelyitä ja aloittivat sen tuhdilla aamiaisella. Eilinen päivä menikin sitten seurustellessa taiteilijoiden ja ystävien kanssa. Leppoissaa kesäpäivän viettoa puolittain töitä tehden. Siis minä tein puolittain töitä ja vaimo teki rapean 12 tunnin työpäivän reilun tunnin unilla.

Legendaarinen Nilsiän öljysheikki sanoi Karpon ohjelmassa aikoinaan: "Vaimo on hyvä työntekijä. Vaimolle ei tarvitse maksaa palkkaa." Oli se kyllä melkoinen sheikki se öljysheikki.