Aamulla kello soi 07.55. Illalla uni ei millään meinannut tulla. Katsoin sängystä ulos ikkunasta kuinka lumihiutaleet leijailivat lampun valossa. Ensin katselin ilman silmälaseja, mutta kohta kaivoin pimeässä lasit päähäni. Niin monet olisivat kaivanneet vastaavaa näkyä juuri viime yönä. Heräsin kellon soittoon koska olin luvannut keittää riisipuuroa. Riensin suoraan keittiöön ja lorautin noin kolmisen desiä vettä kattilan pohjalle. Muistelin, että riisit pitää huuhtoa, mutta en huuhtonut. Muistelin, että pitääkö riisit kaataa kuumaan veteen, mutta en malttanut odottaa. Sinne vain käsivaralla pari desiä risellaa.
Keittelin puuroa tunnin ja välillä käytin koiria ulkona yksitellen. Nautin yksinäisestä aamusta. Laitoin television päälle, mutta välttelin jouluohjelmia. Katsoin Capri-sarjaa joltakin kanavalta. Kauniita nuoria ihmisiä kauniissa maisemassa välimerellä. En ollut koskaan sarjaa katsonut, mutta heti oli henkilöt tuttuja ja juonikaan ei liikaa aamuista päätä rasittanut. Puuroa pompin katsomaan muutaman minuutin välein. Enkä vain katsomaan vaan välillä hämmentelin ja lisäilin punaista maitoa. Kun tunti oli kulunut, niin laitoin vaimolle tekstiviestin: Puuuuuuroooolleeeee.
Anoppi oli juuri hetkeä ennen kömpinut ylös. Hän otti ensimmäisenä kahvia. Sonjan kävin herättelemässä myöskin aamupuurolle. En laittanut mantelia. Kun joukkue oli koossa, niin nautiskelimme puuroa yhdessä. Sonja ja minä olemme kaneli-sokeri joukkueessa ja vaimo ja anoppi kannattavat sokeri-voisilmätyyliä. Jotain tärkeää olen sentään saanut lapsille kasvatettua. Riisipuuro syödään kanelin kanssa.
Aamiaisen jälkeen haalin kasaan laskettelukamppeita. Sukset olivat tallissa ja monot varastossa. Lasketteluvaatteiden etsimisen delegoin Marketalle. Kypärä oli jäänyt eräkämpille, mutta karvahattu sai ajaa kypärän asiaa. Hyppäsimme autoon ja Sonja kuskiksi. Sonjan lähes ensimmäiset liukkaat kelit koskaan. Alkumatka menikin sellaista mukavaa lähes viidenkympin vauhtia, mutta pikkuhiljaa se siitä nousi sitten jo kahdeksaankymppiin. Menomatkalla kävimme ostamassa anopille uuden ulkoilutakin. Kätevää, että alennusmyynnit alkavat jo ennen joulua. Niinköhän tällä systeemillä rahaa jää paremmin viivan alle. En oikein usko.
Ostosten jälkeen kohti Rukaa. Kun Sonjan kanssa laittelimme monoja jalkaan, niin Marketta sillä välin kävi ostamassa meille liput. Tarkoitus oli laskea vain pari tuntia näin ensialkuun. Hissitkin menivät kiinni jo kahdelta. Rinteet olivat erinomaisessa kunnossa ja laskimmekin tehokkaasti noin puolitoista tuntia. Lopetimme kun se vielä tuntui mukavalta. Ensi viikolla sitten lisää parina päivänä kun Sonjan ruotsalainen kaveri Linda tulee tänne lomalle myöskin. Laskemisen jälkeen olikin jo hiukan nälkä ja aprikoimme lähdemmekö mökille loimuttamaan lohta vai mentäisikö Coloradoon syömään. Autolle mennessä asia oli vielä vähän epäselvä, mutta ennen kuin olimme autolla, niin Sonjan kanssa päätettiin. Coloradoon.
Kello oli kaksi ja söimme joulukuun 24. päivän ateriaksi normi ravintolaruokaa. Minä söin esimerkiksi Coloradoburgerin. Kylläpäs ulkoilun jälkeen maistuikin hyvälle. Istuimme rauhassa ravintolassa ja nautiskelimme olostamme. Syönnin jälkeen lähdimme kohti mökkiä. Torkuin matkalla useaan kertaan. Hampurilainen ja ulkoilma olivat liikaa virkeystilalleni. Mökille päästyämme koiratkin vähän karkailivat, mutta saimme jäljitettyä ne eräälle parin kilometrin päässä olevalle mökille. Mökillä ollut nuorimies oli hiukan säikähtänyt kun Rauha oli rynnännyt avoimesta ovesta sisään. Fluffy oli jo palaillut aikaisemmin mökille. Voi voi niitä meidän koiria.
Kävin lapioimassa avannon auki ja Marketta kävikin uimassa meidän muiden katsellessa jäänreunalta. Onneksi avantouinti on vapaaehtoista. Käytiin vielä Sonjan ja anopin kanssa kävelyllä järven jäällä ennen saunaa. Saunan jälkeen Marketta teki erittäin hienoja voileipiä. Minun leivälläni oli kylmäsavustettua lohta, smetanaa ja punasipulia. Alla itsetehtyä leipää. Kyllä oli hyvää. Soittelimme vielä Lauralle Helsinkiin näköpuhelimella. Eihän se nyt ihan sama ole, mutta pientä korviketta kuitenkin. Vaimoväen ollessa saunassa sytyttelimme Sonjan kanssa kymmeniä kynttilöitä. Takan reunustalla on koko korkeudella liuskekiven koloissa kymmeniä tuikkuja. Alapuolella takkatuli loimottaa. Valoa on pimeydessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti