Miksi emme vietä joulua

Sampo, Joni, Laura, Marketta ja Sonja Sri Lankalla joulun jälkeen 2010

Tuleva joulu on jo kolmas joulu peräkkäin jota emme vietä. Tällä kertaa olemme vuodenvaihteen täällä Suomessa. Pari aikaisempaa on vietetty joulupakolaisina ulkomailla. Ensin Egyptissä ja  viime vuonna Sri Lankalla. Joulun välttäminen täällä suomessa on erittäin vaikeaa. Itsekin löydän itseni laulelemasta joululauluja ajellessani yksin autolla kouluun. Televisio on täynnä joulua aamusta myöhäiseen yöhön. Koulussa lauloimme joululauluja ja meillä oli yhteinen jouluateria kun lukukausi päättyi. Söin jouluruokaa ja lauloin muiden mukana.

Jouluateriaa syödessäni sanoin lähinnä itselleni, mutta ääneen: Tämä on viimeinen ateriani. Vastakkaisella puolella kuulomatkan päässä istunut vanhempi rouva sanoi vähän hymyillen: Ei kai nyt sentään? Jouduin tarkentamaan, että viimeinen Jouluateria. Vastapäätä istunut opiskelukaverini Pia oli silmät pyöreänä ja kysyi hämmästyneenä: Miksi? Mumisin jotakin, että kun en oikein usko Joulupukkiin enkä enää Jeesukseenkaan. Mutta Pian silmät laajenivat entisestään ja hämmennys oli vielä syvempää. Ettekö anna toisillenne edes lahjoja? Ei. Sanoin minä. Me emme vietä joulua ollenkaan. Ei lahjoja. Ei jouluruokia eikä jouluperinteitä. Yritin hällätä tilannetta ja menin hakemaan kahvia ja joulutorttua.

En tässä tilanteessa voinut, enkä halunnut kertoa seuraavaa:

Olemme aina viettäneet joulua perinteisin kristityin menoin joulupukilla höystettynä. Vuonna 2008 olimme täällä Kuusamon mökillä koko perhe. Anoppinikin oli mukana. Söimme perinteisiä jouluruokia. Saunottiin joulusaunassa ja pukeuduimme mukavasti, mutta arvokkaasti. Pelattiin yhdessä pelejä ja käytiin myös joinakin päivänä perheen kanssa Rukalla laskettelemassa. Joulu on perheen kanssa yhdessä olemista. Joulu on lasten ja vanhempien yhteinen juhla.

Viisi kuukautta Tapaninpäivästä poikamme Erkko jäi junan alle ja kuoli. Jo kesän sumuisessa mielessä tuli pakokauhu joulusta. Vaimoni parahti Juhannuksen jälkeen, että en kestä joulua. Varasimme matkan muslimimaahan Egyptiin. Hotellin aulassa odotti valtava joulupukki lumipedillä. Aatto ja Joulupäivä meni pyramideilla ja Kairossa, jossa nyt mellakoidaan. Kävimme toki kirkossa, joka sijaitsee paikalla, jossa Josef ja Maria olivat paossa Jeesuslapsen kanssa. Näin legenda kertoo. Viime vuonna olimme Buddhalaisessa Sri Lankassa. Sieltäkin löytyi häivähdys joulusta, mutta ei tällaista hässäkkää.

Pyramidien ihmettelyä. Kuva Laura Linkoneva 24.12.2009.

Tyttäremme Sonja tulee tänne ensi viikolla. Hän oli kysynyt äidiltään, että eihän vietetä joulua. Ei vietetä. Toinen tytär on Helsingissä ja hän menee Tapaninpäivänä töihin. Aikoo katsoa yksin joululeffoja aattona. Olisimme myös halunneet, että hän olisi tullut tänne.

Anoppi tulee vieraaksemme, mutta hänellekin olemme kertoneet että emme vietä joulua. Syömme kyllä hyvää ruokaa ja olemme yhdessä. Sonjan kanssa varmaan mennään mäkeen Rukalle. Vietetään tavallisia lomapäiviä ja pidetään yhdessä hauskaa.

En sano, etteikö joulu meille joskus voisi vielä palata. Nyt vain tuntuu mahdottomalta viettää joulua. Emme missään mielessä halua ottaa pois muiden joulumieltä ja jouluiloa. Joulu on juhlista hienoin meillä kristillisessä maailmassa. Olen huomannut, että monet pakanaystäväni viettävät myös joulupukkijoulua. Enemmän pukkia ja vähemmän Jeesusta. Joillakin asia on taas päinvastoin.

Hyvää joulua kaikille toivotan ja vähintäänkin hienoa tulevaa vuotta. Nautitaan lahjoista vielä, ennen kuin lama vie lahjatkin kontista. 

Sonja ottaa pyramidista otteen.