perjantai 16. joulukuuta 2011

Ihan pöl(l)yssä.

Minua on aina ärsyttänyt pölynimuripussit. Siis se, että pölyimuripussit maksavat aivan tolkuttomasti. Lisäksi näitä tuotteita myydään pääasiassa muutaman kappaleen erissä. Malleja on varmasti satoja ja juuri se, jota itse tarvitset on loppu. Juuri kun saat jonkun ihmeellisen siivouskohtauksen ja päätät imuroida koko talon, niin silloin imuri ei vedä. Katsot pussin, joka on täysi ja sitten siivouskomerosta löydät tyhjän pussipakkauksen. Tästä masentuneena sitten imurointi jää tekemättä tai jos vielä tarmonpuuskassa olet löytänyt jostakin kaupasta pussin, niin viimeistään kotia palatessa suurin into on imuroitu taivaan tuuliin.

Tästä elämänkokemuksesta viisastuneena ostin tänne Kuusamon mökille pussittoman imurin. Imuri ei ollut halvin, mutta päättelin että hinnan ero tulee säästettyä kun ei tarvitse ostaa pusseja ollenkaan. Vaihtoehtoja oli muutamia, mutta päädyin Hoover merkkiin, koska sehän on legendaarinen pölynimurimerkki. Jos Hooverilla ei tiedetä kuinka pölynimuri tehdään, niin missä sitten tiedettäisiin.  Syksyn aikana muutaman kerran imuri on lakannut vetämästä vaikka säiliö on tyhjennetty. Vaimo jo sanoi, että imuri on rikki. Eräs kaverini oli myös mökillä siivoillut ja kertoi, että imurissa on jotakin vikaa. Vaimo jopa sanoi painavasti : " Tämä uusi imuri on ihan paska." Koska olin itse tehnyt perustellun päätöksen imurin hankinnasta, niin en ihan helposti myöntänyt tehneeni huonoa valintaa.

Vaimo oli ottanut jo uudelleen käyttöön meidän vanhan pussi-imurin. Lähdimme tänään tänne eräkämpälle, koska järvimökille tulee vanhempiemme tuttavia pariksi päiväksi lomailemaan. Vaimo sanoi, että he varmaan yrittävät imuroida sillä uudella hienolla imurilla, mutta sehän ei toimi. Minä huikkasin, että siinä on vain suodatin tukossa hyvänen aika. Se on ihan hyvä imuri. Otin imurin mukaani ja menin ulos. Tyhjensin säiliön. Tyhjensin säiliön suuntaan menevän toisen säiliön, jossa on joku esisuodatin. Sekin oli aivan täynnä. Tämän lisäksi puhdistin myös suodattimen, joka oli myös aika pölyinen. Kun operaatio oli suoritettu, niin itse olin aivan pölyssä. Noin 20 prosenttia pölystä oli kiinnittynyt minun villapaitaan, hiuksiin  ja housuihin. Pöllyttelin itseäni puhtaaksi ulkona ja mietin, että ehkä niissä kertakäyttöpusseissa on jotain ideaa. Menin kuitenkin sisälle mökkiin ja sanoin: Nyt tämä kyllä toimii. Tämä pitää vain puhdistaa aina siivouksen jälkeen. Tietenkään miehenä en myöntänyt, että olin tehnyt virhearvion niinkin yksinkertaisessa asiassa kuin pölynimurin hankinta.

Minusta ihan tuntuu, että se herra Hoover ei enää ole itse siellä suunnitteluosastolla. Veikkaan, että siellä on nuoria insinöörejä, jotka eivät itse siivoa koskaan. Tai jos vaikka joskus imuroivat, niin eivät itse huolla imuria.

Mutta ehjä konehan se on. Siis olen tuomittu parin viikon välein pöllyttelemään pölyimuria.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti