On täysikuu ja sataa lunta. Heräsin viideltä hiljaisuuteen. Pakkaslumen satamisesta ei synny minkäänlaista ääntä. Taivaalta leijuva pumpuli syö kaikki loputkin taustaäänet maapallolta. Hiljaisuus herätti minut. Sunnuntai-iltana muistin, että Hesari on varmastikin tullut heittolaatikkoon. Puin päälleni Erakon kansallispuvun ja laitoin karvahatun päähäni. Saappaat jalkaan ja taskulamppu paikkaan, jossa on taskulampun paikka. Huomasin, että on mukava pakkassää ja lähes täysikuu. Kävelin tietä pitkin laatikolle ja otin lehden kainaloon. Lamppu pysyi taskussa, koska kuu valaisi kuin ledvalo. Vähän alitehoista sinistä valoa.
Mietin, että näkisikö metsässä kävellä ilman valoa. Päätin oikaista lumisen harjanteen yli järven jäälle. Pikkuhiljaa silmän tottuessa paremmin ja paremmin en kokenut minkäänlaisia vaikeuksia liikkumisen suhteen. Valot ja varjot ovat jyrkkiä. Metsässä on hiljaista ja rauhallista. Rauhoittavaa. Pudottauduin harjulta jäälle ja tarvoin kohti mökkiä. Mikään ei ole niin terapeuttista kuin kävellä puhdasta tasaista järvenselkää kuunvalossa. Pakkanen nipistää poskia. Nipistää lempeästi. Askelet narskuvat ja silmä lepää. Sielu lepää.
Kävimme eilen porotilalla koulun kanssa. Tulimme tilalle ja siellä isäntä olikin vastassa meitä lapinpuku päällä. Katselimme sarvipääporoja joilla meillä oli tarkoitus ajaa. Sanoin isännälle, että nämä ovatkin naarasporoja. Olinhan oppinut loppukesästä suurpetokeskuksessa, että Petteri punakuono ei ole urosporo, koska usosporot pudottavat rykimän jälkeen sarvensa. Opimme siellä, että Petteri onkin Petra punakuono. Hämmennys olikin suuri, kun isäntä sanoi, että kyllä nämä ovat urosporoja. Nämä on hirvaksia. Eli salvettuja poroja. Eunukkeja ikäänkuin. Hirvakset pudottavat sarvensa vasta helmi-maaliskuussa ja naaraat toukokuussa pari viikkoa vasomisen jälkeen. Vieläköhän porot salvetaan puremalla? Vai onko nykyään tekohampaat, joilla toimitus suoritetaan? Tästäpä pitää vielä ottaa selvää.
Petteri punakuono. Oli poro nimeltään. Ollut ei loiste huono. Petterimme nenänpään. Entäs jos se ei ollutkaan nenänpää vaan joku muu paikka joka loisti punaisena?
Meillä oli myös porotilalla suopunginheittokilpailu. Se näyttää helpolta, mutta ei se aivan helppoa olekaan. Tulin kuitenkin toiseksi kilpailussa. En niinkään taitojeni vuoksi, vaan siksi, että muut eivät juurikaan onnistuneet karsintaheitossa. Pääsin onnistuneella heitolla finaaliin, jossa sitten ohiheitolla putosin. Voittaja onkin asunut parikymmentä vuotta Kittilässä ja mitäpä siellä Kittilässä muuta kuin suopunkia heitellään kesät talvet. (tappion karvas kalkki aiheuttaa tälläistä kirjoittelua)
Veljeni laittoi perheensä kanssa verkot itsenäisyyspäivän seutuun jään alle. Nostimme lauantaina 8 särkeä avannosta ja teimme niistä patakukkoa. Täytyy sanoa, että ei oikein onnistunut. Pelkäsin, että se palaa ja kuivuu ja sen takia se jäi vähän raa-aksi ja märäksi. Vaimon kanssa väittelimme etukäteen tavasta tehdä ja täytyy tunnustaa, että olin väärässä. Kannan poliittisen vastuun. Oppia ikä kaikki ja seuraavalla kerralla parempi kukko. Vaihdamme myös jään alle vähän isompisilmäiset verkot. Jos jonkun hauenvonkaleenkin saisi kiinni.
Pari päivää koulua ja sitten alkaa kolmen viikon loma. Päivärytmi pitää säätää kamosajan mukaisesti. Ei ole varaa nukkua muutamaa valoisaa tuntia ohi. Loput 21 tuntia voi sitten vaikka nukkuakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti