Trendien kärjessä.

Juuri alkoi sataman lunta. Heräsin joskus viiden jälkeen ja makoilin vain sängyssä mietteissäni. Pohdin myös tätä blogia ja mietin mitä olen viimeksi kirjoitellut. Mistä nyt kirjoittaisin. Kun katsoin kuudelta uudelleen ulos, niin näin lunta leijailevan ikkunan takana. Nousin ylös.

Olen viime päivinä ollut kateellinen eteläsuomen lumipyryille. Säätiedotuksia olen katsonut ja todennut kuinka saderintamat menevät tuosta lännestä ohi kohti lappia. Muualla suomessa sataa lunta ja täällä vain on ihan tavallista pientä tasaisen tyyntä pakkassäätä. Olen todennut, että tyyni miinus neljä astetta on kaikista miellyttävin talvilämpötila. Silti kadehdin lumituiskua ja myräkkää. Eikö ihminen ole koskaan tyytyväinen siihen mitä juuri sillä hetkellä on? Näköjään en minä ainakaan.

Tiistaina oli itsenäisyyspäivä. Olen aiemminkin miettinyt, että mikä meissä suomalaisissa on vikana, kun kaksi suosituinta ohjelmaa ovat olleet formulakisat ja linnanjuhlat. Toisessa katsotaan kaksi tuntia kun autot ajavat peräkkäin ja toisessa kaksi tuntia kun kaksituhatta ihmistä kättelee kahta ihmistä. Koska formulassa  ei viime vuosina ole ollut suomalaismenestystä, niin katsojatilastot ovat tainneet pienentyä, mutta linnanjuhlat jaksavat kiinnostaa edelleen. Ilmeisesti kaksi ja puoli miljoonaa ihmistä seurasi tilaisuutta. Minäkin vaimon kanssa toljotin ja samalla useaan kertaan ääneen ihmettelin miksi minä sitä katson. Ja jatkoin katsomista.

Kävin toki välillä saunassakin ihan kunnolla istuskelemassa ja kun palasin niin kättely vain jatkui ja jatkui. Ja jatkui ja jatkui. Linnanjuhlia hehkutellaan viikko etukäteen ja viikko jälkikäteen. Suurin mielenkiinto on naisten puvuissa. Jossakin iltapäivälehdessä Saimi Nousiainen arvioi kymmenen onnistunutta pukua ja seitsemän epäonnistunutta. En tiedä oliko sattumaa, mutta kaikkien kymmenen onnistuneen puvun kantajat olivat samanlaisia laiheliinejä kuin Saimi itse ja seitsemän epäonnistujaa normaalivartaloisia keski-ikäisiä naisia. Siis muhevia suomalaisia komioita naisia. Mielestäni heidän puvut olivat myös oikein hyvin  tilaisuuteen sopivia. Eikö nyt nähty pukuja vartaloilta?

Jostain lehdestä luin myös, että Jenni Vartiaisen ja muiden oranssin valinneiden valinnat olivat rohkeita ja kansainvälisen trendin mukaisia. Olipas taas mukavaa huomata itsekin olevan trendin huipulla. Jos nimittäin katsotte karvahattua tuossa blogini otsikkokuvassa, niin huomaatte, että väri on juurikin nyt trendikäs. Lisäksi käytän paljon fleeceliiviä joka myös on oranssi. Lisäksi vaimollani ja itselläni on juurikin huipputrendikkäät työkäsineet. Voisi helposti luulla, että tänne metsään maailman muoti tulee jälkijunassa, mutta väittäisin, että maailman muoti seuraa metsien erakoita. Oranssi on myös Buddhalaisuuden väri.

Niin ja pipo myös. Tässä myös päivämäärätodiste, siitä kummallako oli ennemmin oranssia yllä blggaajalla vai Jenni Vartiaisella.