Erkko ja erakko

Kevättalvella vuonna 96 vaimoni luki kirjaa viisi- ja kolmevuotiaille tyttärillemme. Kirja oli Elina Karjalaisen upponalle ja erakko. Väsynyt raskaana oleva pienten tyttöjen äiti nukahteli välillä kesken lukemisen. Tytöt herättelivät häntä. Silmät sikkurassa hän luki toistuvasti, että upponalle jutteli Erkon eikä erakon kanssa. Pienet tytöt korjasivat häntä ja sanoivat, että: " Äiti, se on  erakko eikä Erkko."Vaimoni kertoi tästä ja hän alkoi makustelemaan nimeä ja niin toukokuun 24. päivä syntynyt poika sai nimeksensä Erkko Anton Johannes.

Valo ja pimeys, musta ja valkoinen, syntymä ja kuolema, ilo ja suru. Tämä toukokuun 26. päivä on päivä jolloin synnyin 47 vuotta sitten. Kaksi vuotta sitten samana toukokuun päivänä 13- vuotias poikamme kuoli  onnettomuudessa.
Ei ole syntymäpäivää enää ilman muistoa kolikon toisesta puolesta. Tämä syntymäni päivä on muuttunut Erkon muistopäiväksi. Eilisen päivän kirjoituksessa muistelin yhtä veneretkeä ja erilaisia muistoja on tuhansia. Onneksi saimme yhdessä elää 13 vuotta mukavaa elämää. Täyttä elämää.

Erkko ja erakko.