tiistai 31. toukokuuta 2011

Kaikki hoituu juhannukseen mennessä.

Aurinko paistaa. On ollut ainakin pitkältä tuntuva sadejakso. Tänään lähden Tampereelle, huomenna Turkuun, torstaina tai perjantaina Helsinkiin. Sitten näyttelyn työt ovatkin jo kaikki täällä. Koko viikon täällä on taiteilijoita ja sunnuntaina kello 24.00 näyttelyn pitäisi olla valmis. Siis suunnitelman mukaan. Kaikkea voi tietysti vielä sattua ja tapahtua.

Täällä on jo pari viikkoa rakennettu suurinta yksittäistä teosta minun 20 vuotisen taidehistorian aikana. Siitä tulee suurin työ fyysisiltä mitoiltaan ja nyt näyttää jotenkin suuritöisimmältäkin. Taiteilijat ja talkoolaiset ovat ahertaneet aamuvarhaisesta iltamyöhään. Vesisatteessa ja kylmässä sumussa. Heidän vuokseen nyt tämä auringonpaiste tuntuu erityisen hyvältä. Huomenna on luvassa hellettä. Onkohan se sitten jo taas liikaa. Sääherra. Koita pysyä kohtuudessa.

Kipeä olkapää tuntui taas pitkään aikalailla hyvältä ja terveeltäkin. Se oli ehkä 80% terve. Tänä aamuna käsi tuntui taas aikalailla jäykältä ja kipeältä. Kun nyt saa nämä roudailut vähän vähäisemmäksi, niin pitää antaa sen levätä kunnolla ja kuntouttaa terveeksi varovasti. Lähitulevaisuuden ohjelma on hermostuttavan suunnitelmallinen.

Ensin siis tuo kolmen päivän kaupunkikierros taidetta hakemassa. Koko viikon täällä on taiteilijoita pystytämässä ja illat menee avustajan hommissa ja työkalujen ja tarvikkeiden etsinnässä. Lauantaina kummitytön lakkiaiset Helsingissä. Sunnuntaina rakennetaan näyttelyä. Maanantaina pitäisi alkaa näyttelykirjan teko ihan tosissaan. Keskiviikkona jo tulee lehdistö. Taas tehdään kirjaa ja säädetään näyttelyä, puhutaan puhelimessa ja tehdään tekemättömiä töitä. Nurmikkoakin pitää välillä leikata ja puutarhaa hoitaa ja lauantaina on  avajaiset.

Sitten sunnuntaina näyttely aukeaa yleisölle. Ihan vähän huilia sen jälkeen ja sitten valmistautumista Jukolan viestiin. Viikonloppuna Jukola, jonka otan kyllä ihan loman kannalta. Jukolan jälkeen ennen juhannusta pitäisi vielä hakea koira Kemijärveltä.  Juhannukseen asti on siis ohjelmoitu päivien kulku. Ja kaikki tilkkeet täyttyvät sellaisesta pakollisesta pienestä hoitelusta. Väleihin pitää kyllä saada myös lepohetkiä. Mutta jos vain tekisi asian kerrallaan. Keskittyisi jokaiseen askeleesseen.

Täytyy tunnustaa, että ei ole minkäänlaista paniikkia eikä painetta. Eiköhän kaikki ole hoitunut juhannukseen mennessä. Meni asiat miten vain.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti