Käsi yläasennossa.

Nyt on töissä vuoden kiireisin aika. Järjestelyjä näyttelytöiden saamiseksi paikkakunnalle  ja sitten vielä ihan kongreettista tavaroiden roudaamistakin paikasta toiseen. Kannoimme viime viikolla hyvin painavaa pitkää jalustaa neljän miehen voimin. Taas kyseessä oli sellainen kappale, joka painoi enemmän kuin jaksoi kantaa. Saimme sen kuitenkin hyvin sisälle.  Seuraavana päivänä käsivarteni oli kipeä. Kipu yltyi pikkuhiljaa ja käsi ei oikein oiennut. Vähitellen käsi muuttui sellaiseksi, että en voinut nostaa sitä ylös ollenkaan.

Lauantaina oli muistotilaisuus täällä työpaikallani. Rakennuksen katolla on kaksi lipputankoa. Yritin mennä katolle, mutta en vain voinut nostaa itseäni tikapuille. Jouduin soittamaan ystäväni nostamaan liput salkoon.  Hän on fysioterapeutti ja samalla tietysti tutkaili kättäni. Vika ei ole ollenkaan siinä käsivarressa johon koskee. Olkapääni on vinksahtanut siinä jalustan nostossa ja säteilee sinne käsivarteen.

Eilen vaihdoin paitaa ja käteni jäi yläasentoon. Siinä seisoskelin lähes minuutin ja oikein suunnittelemalla suunnittelin, että mitenkä saan käden alas. Sitten löysin väylän jolla sain sen käden normaaliasentoon. Outoa on että se toimii tuolla alhaalla ihan normaalisti ja on ihan hyvä apukäsi. Ylös ei nouse eikä sitä voi ojentaa ihan suoraksi eteenpäin.

Vastaavaa sattui myös vuonna 2004. Silloin tähän samaan aikaan minulta hajosi selkä. Ystävät tulivat apuun ja saimme näyttelyn ripustettua. Istuin silloin vain keskellä näyttelyhallin lattiaa ja huutelin ohjeita. Se tuntui aika turhauttavalta. Myös kaksi vuotta sitten ystävien apua tarvittiin näyttelyn rakentamisessa. Torstaina tulee kaksi vuotta poikamme onnettomuudesta. Silloin meni pää niin sekaisin, että ei oikein meinannut näyttely valmistua. Ystäväjoukko tuli kuin ratsuväki lännenelokuvissa ja suunniteltuun määräaikaan näyttely oli valmis.

Oikea käsi siis on rikki. Olisi sairasloman aika? Meillä oli aikoinaan mökkinaapurina mies jolta puuttui toinen käsi kokonaan. Hän kuitenkin rakensi itse sen kesämökkinsä. Hän kävi kalassa ja metsästi. Ajeli moottorikelkalla ja teki kaikkea vieläpä näppärämmin kuin minä kahdella kädellä. Joten eiköhän tämä suju aivan hyvin näin puolellatoista kädelläkin.

Jos tuolla liikenteessä näkyy mies joka tervehtiin pitkään ja hartaasti, niin se olen minä. Käsi vaan on jäänyt vähäksi aikaa yläasentoon.