Haaveesta suunnitelmaksi

Eilinen konsertti meni todella hyvin. Tupa ei nyt aivan täysi ollut, mutta väkimäärä yllätti kyllä positiivisesti. Soittajat olivat Novosibirskista Siperiasta. 12 viulistia ja yksi pianisti. Soittivat koko ajan yhdessä porukassa ja täytyy sanoa, että oli taas kerran ilo korville ja silmille. Kuten edellisessä blogissa mainitsin, niin taas oli  palkkapäivän aika.

Tänään on äitienpäivä. Anoppini on ollut täällä meillä viikon kyläilemässä ja kutsuimme myös vanhempani meille äitienpäivälounaalle. Lounaan jälkeen lepäilimme hiukan ja sitten lähdimme äitienpäiväajelulle. Kävimme katsomassa naapurikylän koskea ja sitten vielä hienoja hiekkasärkkiä parinkymmenen kilometrin päässä. Aurinkoinen päivä ja heräävä kesä ovat hunajaa sielulle.

Veljeni on ollut aamulla suolla katselemassa kurkia, hanhia ja joutsenia. Hän oli myös nähnyt riekkopariskunnan ja teeriä. Eläintarhamme lintupopulaatio toivottavasti kasvaa entisestään. Ratkaisevaa on minkälainen sää on kesäkuun alkupuolella kun linnunpoikaset ovat aivan pieniä. Hyönteisiä pitäisi löytyä ja ei saisi olla kovia pakkasia. Toivotaan parasta.

Olen lukenut kananhoitokirjaa ja olen varma, että kanoja tulee erakkokämpille. Kananhoito pienessä mitassa ei varmasti ole mitenkään hirveän vaativaa. Joskus aikoinani suunnittelin alkavani kasvattaa myös kirjekyyhkyjä. Nythän sekin olisi myös mahdollista. Pitääpä laittaa  harkintaan. Tein muuten piloillani joku aika sitten Suosikkilehden ammatinvalintatestin. Siinä minulle ensimmäiseksi ammatiksi tuli eläintenhoitaja. Toiseksi tuli sarjakuvapiirtäjä ja kolmanneksi kirjailija. Jospa etenisikin tämän suunnitelman mukaan.

Olen kertonut vanhemmilleni tästä erakkosuunnitelmasta. He ovat kuunnelleet kiinnostuneena. Viime aikoina isäni on kuitenkin kysellyt asioista siihen tyyliin, kuin ei ottaisi tosissaan ajatusta metsään muuttamisesta. Eilen ja tänään olen sitten vääntänyt ikäänkuin rautalangasta, että kyllä. Tämä on aivan totta. Aion syksyllä muuttaa määräämättömäksi ajaksi pohjoiseen. Hän vielä kysyi, että mitä vaimoni siihen sanoo. Hän ikään kuin ajatteli, että minä höyryän itsekseni ja vaimo haluaisi jäädä tänne tai vastustaa ajatusta. Vaimoni sanoi appiukollensa, että kyllä. Hän kannattaa ja on lähdössä mukaan.

Eli jos tammikuussa puhuin tästä haaveena, niin nyt voin kyllä jo oikeasti puhua tästä suunnitelmana. Eilisen konsertin jälkeen sattui vielä yksi tapaus, joka vahvisti päätöstäni entisestään. Palikat loksahtelevat paikoilleen. Haaveesta suunnitelmaksi. Suunnitelmasta toteutukseen.