Erakkokämpällä taas. Vai olikos tämä eräkämppä? Eilen illalla myöhään tultiin vaimon kanssa tänne. Ei me juhannuksen viettoon tultu, koska juhannus ollaan töissä. Matkan tarkoituksena on käydä hakemassa uusi koiranpentu Kemijärveltä, sekä laittaa perunat maahan, niin on mistä ottaa sitten syksyllä. Saimme luvan laittaa perunat ystävämme vaimon omistamalle entiselle pellolle tuohon muutaman kilometrin päähän. Veljeni on ostanut siemenperunoita jonkinlaisen määrän ja ne pitäisi sitten peitellä maan poveen.
Tämä harvahkosti blogin kirjoittaminen on todella vaikeaa. Viikon aikana tapahtuu niin paljon kaikenlaista ihmeellistä, että kasautuminen aiheuttaa painetta ja aloittaminen muuttuu aina vain vaikeammaksi. Miten esimerkiksi nyt kirjoittaisin, että juoksinpa viikonloppuna Jukolanviestin ankkuriosuuden?
Jos nyt aloittaisi siitä, että olen oikeasti aikalailla surkea suunnistaja. Siis toki metsässä liikun sujuvasti kartan kanssa, mutta suunnistuksessa on kyse jonkun yksittäisen tietyn kiven löytämisestä tuhansien samanlaisten kivien joukosta. Jonkun tietyn pienen kuopan tai kukkulan etsimisestä. Taipaleilta, joissa ei polkua ole lähimaillakaan. Kun nyt kuitenkin olen jostain syystä tyyppi, joka tykkää olla aina jotenkin kusessa, niin olen jo kolme kertaa juossut Jukolanviestin. Ensimmäisen kerran otin heti vastaan pitkän yöosuuden (14,2 km) Sen jotenkin ihmeen kaupalla selvitin.
Vuosi sitten muutaman vuoden tauon jälkeen aloitin sitten operaatio Jukola 2011 projektin. Sehän tarkoitti sitä, että ensimmäisen kuukauden treenasin määrätietoisesti ja sitten se unohtui pulpahtaakseen sitten uudelleen keväällä mieleen. Noin kuukausi sitten iltarasteilla joukkueen kokoaja sanoi minulle, että sullehan käy mikä osuus vain. Minä siihen luonnollisesti alfauroksena, että ilman muuta. Kaikki käy. Niinpä sitten vajaata viikkoa ennen starttia huomasin ilokseni olevani 3. joukkueen ankkuri. Matka on vaatimattomat 15,2 kilometriä. Ja kun Jukolassa juoksee kaikki maailman parhaat suunnistajat, niin radat ovat myös todella vaativia. Vaimoa kauhistutti hiukan ajatus ja hän jo mietiskeli leskenpäivien viettoa vanhuuteen saakka.
Koska joukkue oli nimenomaan seuramme 3. joukkue, niin tiesin valmistautua aamun yhteislähtöön. Siinähän lähtee yhtä aikaa kaikkien joukkueiden ne juoksijat, joiden edelliset osuudet eivät ole vielä tulleet maaliin. Metsään säntää yhtä aikaa tuhansia suunnistajia. Tässä vaiheessa siis voittajat ovat jo tulleet maaliin ja palkittu. Saunassakin jo istuvat ja urheilujuomaa siemailevat. Tavoitteenani ei siis ollut taistelu voitosta vain lähinnä sijoista 1000 -1500.
Startti sitten koitti ja alusta pitäen päätin lähteä varovasti liikkeelle. Kävelinkin karttaa lukien ja huomasin olevani viimeinen. Se ei minua pelottanut eikä säikäyttänyt. Kohta siinä samassa lössissä käveli muitakin rauhallisia suunnistelijoita. Valtteinani Jukolanviestiin olen pitänyt sitä, että olen sisukas ja sosiaalinen. Näillä eväillä selvitin osuuteni aikaan 4 tuntia 12 minuuttia ja oisko ollut 48 sekuntia. Juoksu kulki mielestäni aika hyvin jonnekin kymmeneen kilometriin asti. Sen jälkeen jalat alkoivat hajota. Tuntui että kynnet irtoaa ja sitten polveenkin alkoi sattua. Juoksu muuttui köpöttelyksi ja välillä marssimiseksi. Loppusuoralla sitten pystyi jo taas juoksemaankin, koska se jotenkin kuuluu asiaan. Tämä on osa sisukkuudesta. Sosiaalinen puoli tulee Jukolassa esiin siten, että täällä peräpään taisteluissa keskustellaan reitinvalinnoista kanssakilpailijoiden kanssa. Jo ensimmäisellä rastilla alkoi muotoutua porukka, jonka kanssa kuljettiin kutakuinkin samoja reittejä. Välillä lössissä oli enemmän ja välillä vähemmän sakkia. Perusjoukko kulki samaan tahtiin. Kun leimasimme viimeisellä rastilla, niin kättelimme toisiamme ja toivottelimme hyvää loppukisaa. Siitä alkoi kilpajuoksu maaliin, jonka kyllä suosiolla hävisin nuoremmille. Siis juoksin täysillä, mutta se ei riittänyt mihinkään.
Jalat on olleet kankeat siitä lähtien, mutta ajatukset ovat jo ensi vuoden Jukolassa. Avaan siis projektin Jukola 2012.
Ai niin se sijoitus? Taisi olla jotakin 1250 tai jotakin. (1238)
Koiranpennusta kirjoitan illalla tai viimeistään huomen aamulla. (lupaus)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti